Kuinka saada yleisöä lisää Superpesikseen?

[Jaska]

Vimpeli on vuotonvaihdoissa oma lukunsa, kun jokipallojen jälkeen pitää vaihtaa piikkareita ja kuivailla

 

[Muuanmies]

Noin 1 min 15 s on aika tavallinen vuoronvaihdon pituus.

Sitten asia kunnossa. Mennään nykysäännöillä ja nautitaan kesäilloista. Ei paha jos olosuhteet ja palvelut kunnossa

 

[Täyttä hepreaa]

Olisi mielenkiintoista kokeilla muutaman seuran kesken "kausikorttivaihtoa' Jymyn peliin Joman kortilla ja päinvastoin. Yhden kesän kokeilu niin takuulla nähdään lisääkö vieraspeli reissuja katsojien suhteen. Siihen vielä pelipäiväksi lauantai ....

 

[Mantun monttu]

Olisi mielenkiintoista kokeilla muutaman seuran kesken "kausikorttivaihtoa' Jymyn peliin Joman kortilla ja päinvastoin. Yhden kesän kokeilu niin takuulla nähdään lisääkö vieraspeli reissuja katsojien suhteen. Siihen vielä pelipäiväksi lauantai ....

Pohjanmaalla voisi lanseeraa "Pohjanmaakausarin", jolla pääsisi kaikkien neljän joukkueen peleihin.

 

[kännikoppari]

Katsoin Yle Areenasta tuollaisen "Valioliigan tarina" -dokumentin (areena.yle.fi/1-50786325) joka kertoi liigan perustamisesta. Vaikkei jalkapallo erityisesti kiinnosta niin silti oli mielenkiintoista kurkistaa liigan perustamiseen ja kaupallisuuteen. Dokumentissa näytettiin kuinka kaikenlaista showmeininkiä yritettiin ensimmäisillä Valioliigan kausilla tuoda pelien yhteyteen eikä yleisö niistä niinkään tykännyt. Tuossa dokkarisarjassa olisi jokaisen urheilusarjan puuhamiehille opittavaa.

Mielenkiintoista olisi nähdä jos Superpesiksestä saataisiin aikaan samanlainen dokumenttisarja tai dokumenttielokuva jossa perehdyttäisiin liigan perustamiseen.

 

[pintakraapaasu]

En myöskään usko, että ulkoisilla asioilla saadaan juuri lisää katsojia. Kyllä sen itse tuotteen pitää olla mielenkiintoinen ja kilpailukykyinen. Yleisömääristä ja markkinan koosta päätellen ei täysin ole.

 

[Huppu]

Katsoin Yle Areenasta tuollaisen "Valioliigan tarina" -dokumentin (areena.yle.fi/1-50786325) joka kertoi liigan perustamisesta. Vaikkei jalkapallo erityisesti kiinnosta niin silti oli mielenkiintoista kurkistaa liigan perustamiseen ja kaupallisuuteen. Dokumentissa näytettiin kuinka kaikenlaista showmeininkiä yritettiin ensimmäisillä Valioliigan kausilla tuoda pelien yhteyteen eikä yleisö niistä niinkään tykännyt. Tuossa dokkarisarjassa olisi jokaisen urheilusarjan puuhamiehille opittavaa.

Sepä, jos ihminen haluaa katsoa futista, se menee futismatsiin. Jos ihminen haluaa sirkukseen, se ei etsi sitä futismatsista.

Kaiken lähtökohtana on sen oman lajin kunnioittaminen. Peli on keskiössä. Jos et luota peliin, miten kukaan muukaan voisi? Mitä tapahtuu jalkapallon ottelutapahtumassa? Onko suuria show'ta ympärillä? Soiko musiikki? Ei. Peli on keskiössä ja tunnelma muodostuu sen mukaan, miten yleisö sen luo. Ja yleisöä ei hiljennetä ja peitetä millään musiikilla.

 

[Muuanmies]

Pohjanmaalla voisi lanseeraa "Pohjanmaakausarin", jolla pääsisi kaikkien neljän joukkueen peleihin.

Museokortin mallia noudattanut Urheilukortti meni juuri konkurssiin. Taitaisi pesiksenkin puolella käydä niin että samat ihmiset kiertäisivät samat pelit mutta halvemmalla. Museoissakin on tullut nuohottua kun "pääsee ilman", mutta ne saavatkin tulot lähinnä valtiolta/kunnalta/säätiöltä eli hinnalla ei heille niin väliä.

 

[MieVaan]

Museokortin mallia noudattanut Urheilukortti meni juuri konkurssiin. Taitaisi pesiksenkin puolella käydä niin että samat ihmiset kiertäisivät samat pelit mutta halvemmalla. Museoissakin on tullut nuohottua kun "pääsee ilman", mutta ne saavatkin tulot lähinnä valtiolta/kunnalta/säätiöltä eli hinnalla ei heille niin väliä.

Museokortin myötä museoiden kävijämäärät ja yksittäisistä lipuista sekä muesokorttikorvauksista kertynyt liikevaihto ovat kasvaneet. Eli museot keräävät lippu- ja museokorttimyynnillä enemmin rahaa kuin ennen pelkällä lippumyynnillä.

Museokortti-järjestelmän vaikutukset museoalaan: pääsylipputulot kasvaneet 56%, kävijämäärät 35%

Museokortin käyttöönoton jälkeen museot ovat rikkoneet kaikkien aikojen kävijäennätyksen kahtena peräkkäisenä vuotena. Vuonna 2016 museoissa vierailtiin 6,6 miljoonaa kertaa, 2017 peräti 7,1 miljoonaa kertaa. Aiemmin 2000-luvulla museoissa vierailtiin keskimäärin 5,2 miljoonaa kertaa vuodessa.

museot.fi

 

[Swindon Town V70]

Menestyksellä, markkinoinnilla sekä stadioinin puitteilla saadaan yleisö paikalle. Markkinointi nykyään somessa on ainakin paperilla helppoa, vaadi kuin vähän istagrammia, mutta menestys ja stadioinin viihtyvyys vaativat ainakin jonkin verran rahaa, jota ei ole. Täällä verrataan johonkin Yhdysvaltojen urheilutapahtumiin jossa on niin tilavat ja pehmeät penkit että iso ameriikkalainen tuntee olonsa paremmaksi kuin kotisohvallaan, ja jalat ei ole edessä istuvan takaraivoissa kun vähän yrität vaihtaa asentoa kuten Suomessa. Ruokaa ja juomaa tuodaan sinulle paikallesi. Vaihtoehtoja hodareista pitsaan sekä olutta kohtuu hintaan. Valitettavasti Suomessa raha ei liiku urheilussa, kuten isossa maailmassa jossa puhutaan miljoonista. Meidän pullamössökansa nauttii jääkiekosta siellä päästään lähimmäksi sitä "luksusta" jota isossa maailmasta löytyy. Väliaika showt ja musiikki eivät ole mikään ratkaisu. Kukaan tule otteluun katsomaan sirkusta, vaan sitä peliä, mutta haluaa tuntea olonsa mukavaksi siinä samalla, tai sitten voi katsoa ottelun vain kotona omassa nojatuolistaan josta paremmat näkymätkin eikä jalat ala kramppaamaan.

 

[R. U. Serious]

Ihan jokaista viestiä en ole ajatuksella lukenut, joten pahoittelen, jos tulee toistoa.

Minusta kannattaa lähteä liikkeelle ensinnäkin siitä kysymyksestä, halutaanko paikalle yleisöä vai pesisyleisöä. Onko tavoite siis kerätä mahdollisimman paljon rahaa, vai sitouttaa katsojia ja kasvattaa lajikulttuuria, ja missä suhteessa näitä kahta.

Jos tavoite on maksimoida katsojamäärä ja sitä kautta saada lisää rahaa seuratoimintaan, silloin nopein tapa on kehittää ottelutapahtumaa. Tauko-ohjelmia, kalliita ruokailumahdollisuuksia ravityyliin, tubettajia tai mitä lie. Tämä ei ehkä viehätä lajiväkeä, mutta ei välttämättä heitä karkoitakaan, ja muuta porukkaa voitaisiin saada paikalle. Ehkä joku heistä innostuisi pelistäkin?

Baseballin ideahan on tähän suuntaan, kuten on mainittukin. Väki tulee stadioneille hengailemaan enemmän kuin seuraamaan peliä. Piippuhyllypaikoillehan esimerkiksi New Yorkissa pääsee vitosella, ja kate kiskotaan sikahintaisista hodareista. Tässä toki on ymmärrettävä, että lipputulot ovat miljardijoukkueiden taseista paljon pienempi osuus kuin meillä päin. Toinen iso ero on myös jo mainittu kulttuurinen, eli Amerikan malli ei sellaisenaan siirry Suomeen.

Jos taas tavoite on pitää itse peli keskiössä, kuten uskon useimmilla olevan, on myös huomio kiinnitettävä itse peliin. Itse en usko, että pelien pituus on ratkaiseva tekijä, vaan se, onko peli kiinnostavaa.

Kuinka siis tehdä pelistä kiinnostavampi?

Ensin lähtisin siitä, mistä kaikki draama. Tarvitaan tutut ja samaistuttavat henkilöhahmot, vastakkainasettelu, kiinnostavaa nousevaa toimintaa, juonenkäänteitä, tunne merkityksellisyydestä ja niin edelleen. Siitä pari konkreettista ideaa

1. Pelaajat tutuksi valotaulujen kautta. Pesispelaajat eivät ole ulkonäöltään yleisölle tuttuja telkkarista, ja peliasuissa näyttävät keskenään samalta.

Nyt kun valotaulut alkavat olla lähes joka paikkakunnalla, voisiko tehdä niin, että pelaajan tullessa lyömään taululla näkyisi aina pelaajan kuva, vaikkapa L+T ja päivän onnistumisprosentti. Baseballissa tehdään näin, ja osaamattomampikin katsoja pysyy kärryillä ja valpastuu, kun lyömään tulee kovien prosenttien pelaaja. Tai palon tullen taululla voisi näkyä tyyliin " Jussila, kolmas poltto", mikä nostaisi pelaajia esille.

NHL-peleissä katkoilla näytettiin klippejä pelaajista vastaamassa hassuihin kysymyksiin. Pikku juttu, mutta voisi tehdä myös persoonaa tutummaksi ja ehkä lisätä kiinnostusta siihen, miten tämän sympaattiselta vaikuttavan tyypin pelit sujuvat?

2. Pelaajat tutuiksi kentän ulkopuolella. Totta kai, helpommin sanottu kuin tehty,mutta tuntuu kuitenkin, että pesis on jäänyt kiinni sponsoriaikaan, jossa odotellaan, että paikallinen osuuspankki maksaa mainosplakaatista.

Nykyisin yritykset halusvat yhteistyötä ja aitoa hyötyä. Pitäisi miettiä, mikä tekisi pesäpalloilijasta erityusen ja kiinnostavan hahmon niin, että tätä seurattaisiin somessa ja siitä aukeaisi yhteistymahdollisuuksia seuroille. Helppoa se ei ole, koska lajista puuttuu kansainvälinen glamour. Mutta kai pesäpalloilussa sentään jotain kiinnostavaa on?

Suomessa on esimerkkejä urheilijoista, joiden suosio ylittää lajisaavutusten tuottaman tunnettuuden,koska nämä ovat osanneet brändätä itsensä. Lehdistötilaisuusmutinat eivät riitä siihen, vaan aktiivisuutta tarvitaan.

3. Osallistaminen. Nykykatsoja haluaa tunteen, että on osa tapahtumaa, sekä välimaaleja, jotta keskittyminen pysyy pelissä.

Yhdysvalloissa harjoitettiin esimerkiksi korispeleissä ideoita, että jos joukkue tekee neljänneksellä yli 25 pistettä, jokin tuote oli tauolla alennuksessa. Voisiko tämä toimia Suomessa? Jos Tahko lyö jaksossa kuusi pinnaa, paikallinen marketti tarjoaa makkarat puoleen hintaan. Tai jos tietty pelaaja saa neljä kärkkäriä kasaan, neljä pullaa saa kolmen hinnalla. Palkintojen ei tarvitse olla isoja, mutta pelin keskelle tulee jotain, edes näennäistä jännitettävää kuolleisiin hetkiin, eikä lajin perusperiaatteista tarvitse tinkiä lainkaan.

 

[Aurinkokatsomon Alfa]

Ruudun kautta olen huomannut, että laadukasta fanikameraa tekevät joukkueet kiinnostavat myös livenä enemmän, kun on oppinut vastustajista muutakin kuin nimet selässä.

 

[pintakraapaasu]

Niin, sattumaa tai ei, mutta suurin osa Ruudussa staattista valvontakameraa esittävistä seuroista on sarjataulukon loppupäässä.

 

[KeisariKatsomon Eturivi]

Ruudun kautta olen huomannut, että laadukasta fanikameraa tekevät joukkueet kiinnostavat myös livenä enemmän, kun on oppinut vastustajista muutakin kuin nimet selässä.

Niin, sattumaa tai ei, mutta suurin osa Ruudussa staattista valvontakameraa esittävistä seuroista on sarjataulukon loppupäässä.

Eli ”laadukas” fanikamera (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin) on tie onneen sekä yleisömäärien kasvussa että pelillisestä menestyksessä. On se kyllä ihme vempele tuo fanikamera!

 

[jjjjussi]

Semmoista vain, että miksi tälläkään kaudella ei voitu välisarjoja perustaa vaikka näin:
Vimpeli-Sotkamo-Manse-Kouvola
Joensuu-Kitee-Hyvinkää-Kempele
Alajärvi-Koskenkorva-Seinäjoki-Pattijoki-Imatra

Olisi tasaiset "parit" eikä kukaan saisi kohtuutonta hyötyä toiseen nähden. Luulisi tasaisia matseja enemmän yleisökin kiinnostavan kuin ennakkoon selviä pelejä, joita kauteen muutenkin mahtuu.

 

[nastafiilis]

Eli ”laadukas” fanikamera (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin) on tie onneen sekä yleisömäärien kasvussa että pelillisestä menestyksessä. On se kyllä ihme vempele tuo fanikamera!

Yleisesti laadukkuus kaikessa tekemisessä varmaan lisää yleisön kiinnostusta 🤷🏼‍♂️

 

[Jukka Ropponen]

En kyllä ottaisi baseballia jotenkin positiivisena esimerkkinä, että otteluiden kestolla ei ole merkitystä. Vaikka siis omasta mielestänikään kesto varsinaisesti ei ole mikään ongelma. Mutta baseballissa juuri ottivat syöttökellon tälle kaudelle käyttöön ihan pelkästään otteluiden kestoa lyhentääkseen. Heti edellisen syötön suorituksen päätyttyä näkyvä kello alkaa laskea ja seuraavan syötön pitää lähteä liikkeelle ennen nollaa tai muuten tulee välitön vapaataival.

Samoin siellä on katsojakunta ikääntynyt lajilla käsiin.

Enkä ihan keksi missä ja miten lätkässä pysäköinti kestää 1-1,5h ja pesiksessä 0 minuuttia.

Ihna oikeaa asiaa. Otteluiden kestolla on merkitystä ja juuri siksi baseball teki muutoksia, joilla nopeutetaan peliä. Syöttökellon lisäksi turhaa heittelyä on rajattu ja syöttäjälle sallitaan vain 2 kärkkyjän polttoritystä pesälle. Kolmennasta tulee vapaataival, jos ei sillä saa paloa aikaan. Tämä heittelyn karsiminen nopeuttaa peliä baseballissa ja luo myös lisää tilanteita.

Ps. Lontoon kahdessa MLB ottelussa oli kummassakin täysi tupa London Stadiumilla eli +56.000 maksanutta katsojaa. Fiilis peleissä oli todella hyvä ja yleisö tuntui viihtyvän. Ensi kesänä Lontoossa pelaa taas kaksi uutta MLB joukkuetta.

 

[Jukka Ropponen]

1. Pelaajat tutuksi valotaulujen kautta. Pesispelaajat eivät ole ulkonäöltään yleisölle tuttuja telkkarista, ja peliasuissa näyttävät keskenään samalta.

Nyt kun valotaulut alkavat olla lähes joka paikkakunnalla, voisiko tehdä niin, että pelaajan tullessa lyömään taululla näkyisi aina pelaajan kuva, vaikkapa L+T ja päivän onnistumisprosentti. Baseballissa tehdään näin, ja osaamattomampikin katsoja pysyy kärryillä ja valpastuu, kun lyömään tulee kovien prosenttien pelaaja. Tai palon tullen taululla voisi näkyä tyyliin " Jussila, kolmas poltto", mikä nostaisi pelaajia esille.

NHL-peleissä katkoilla näytettiin klippejä pelaajista vastaamassa hassuihin kysymyksiin. Pikku juttu, mutta voisi tehdä myös persoonaa tutummaksi ja ehkä lisätä kiinnostusta siihen, miten tämän sympaattiselta vaikuttavan tyypin pelit sujuvat?

2. Pelaajat tutuiksi kentän ulkopuolella. Totta kai, helpommin sanottu kuin tehty,mutta tuntuu kuitenkin, että pesis on jäänyt kiinni sponsoriaikaan, jossa odotellaan, että paikallinen osuuspankki maksaa mainosplakaatista.

Nykyisin yritykset halusvat yhteistyötä ja aitoa hyötyä. Pitäisi miettiä, mikä tekisi pesäpalloilijasta erityusen ja kiinnostavan hahmon niin, että tätä seurattaisiin somessa ja siitä aukeaisi yhteistymahdollisuuksia seuroille. Helppoa se ei ole, koska lajista puuttuu kansainvälinen glamour. Mutta kai pesäpalloilussa sentään jotain kiinnostavaa on?

Suomessa on esimerkkejä urheilijoista, joiden suosio ylittää lajisaavutusten tuottaman tunnettuuden,koska nämä ovat osanneet brändätä itsensä. Lehdistötilaisuusmutinat eivät riitä siihen, vaan aktiivisuutta tarvitaan.

Tämä alue on pesiksessä jäljessä muita lajeja todella paljon. Henkilöbrändäys ja pelaajine tunnetuksi tekeminen auttaa varmasti. Tuossa on mainittu jo monta hyvää keinoa ja kun tuodaan mukana muiden aljien tapaana suuret pelaajine henk koht numerot, niin pelaajien tunnistettavuus nousee todella paljon, samoin fanipaitamyynti jne.

 

[PesisJonne]

Millä lailla pelaajien henkilönumerot selässä auttaa yhtään mitään. Pikemmin ihmetystä miksi selässä lukee numero. Tuokin on tota pyritään väkisin keksimään jotakin.
Henkilöbrändäys ja pelaajat tutuiksi on ihan seurasta itsestään kiinni. Miten lähelle päästävät pelaajiaan seurat somessa. Ainakin jääkiekossa ja jalkapallossa näin on, mutta pesäpallossa jotkut seurat on etäinen linja faneihin, kuten pelkät kokoonpanot ja pelipäivä. Kyllä sitä vois enemmän panostaa ainakin manse PP jonka seuran some on etäinen faneihin noilla edellä mainituilla. Siinä vois muutakin inside matskua laittaa, ja pelaajat enemmän heittäytyä. Mut katsojat vois olla enemmän rohkeita ja mennä sinne kentälle jos kerta pelaajien mielestä ois kiva fanien kanssa jutella, nii siihen some on yks auttava tekiä.

Ja mitä tulee noihin NHL peleihin, nii tää on ikuisuus juttu aina pitää ottaa Amerikasta mallia kun se tehoaa siellä. Siellä seurojen Somet on aktiivisia ja julkaisevat joka päivä pelaajiin liittyviä asioita, ja pelaajilla aika kivoja some seuraaja määriä.

Suomessa on se tapa, että suomalainen mies ei tunteitaan näytä, ja joidenkin pelaajien some yksityinen ja eikä mitään päivittelyä, moni vois ottaa tosta Puhtimäestä mallia, joka uskaltaa heittäytyä ja olla aktiivinen. Kun pelaaja ei sitä somea päivitä itselleen vaan faneilleen sitä se brändäys on ei vaan seuran some. Ja jotkut pelaajat tykkää yksityisyydestä mutta silloin on turha miettiä miksei ne fanit uskalla lähestyä ja tulevat vaan sitä ottelu tapahtumaan kattoo.

 

[Artsi]

Tämä alue on pesiksessä jäljessä muita lajeja todella paljon. Henkilöbrändäys ja pelaajine tunnetuksi tekeminen auttaa varmasti. Tuossa on mainittu jo monta hyvää keinoa ja kun tuodaan mukana muiden aljien tapaana suuret pelaajine henk koht numerot, niin pelaajien tunnistettavuus nousee todella paljon, samoin fanipaitamyynti jne.

Anteeksi mutta nämä Joman ja Tahkon pelaajanumerohommat eivät ole ainakaan omassa mielessäni vahvistaneet kyseisten joukkueiden pelaajien tunnettavuutta millään lailla vaikka niitä on kaksi kautta katseltu.

En muista kuollaksenikaan niitä numeroita vaikka olen aika HC-pesäpallofani. Isot persoonat on isoja ilman numeroita, ja kasvottomat kasvottomia vaikka olisi hehtaarinumero selässä.

Kun Roope Korhonen astuu lyömään niin siinä ei numeroita tarvita, nimi ja olemus kertoo kaiken.