Kuinka saada yleisöä lisää Superpesikseen?

[kirjastoapulaine]

Ja ulkopelin liikkuvuus ja pelaajien tunnistus - tätä varten mm on ottelun aktiivinen kuuluttaja kentän pinnalla.

 

[Pölhö Kustaa]

Ei kai nyt mitään paperisia otteluohjelmia kukaan enää käytä 2023? 😂

Olet oikeassa. Täysin turhia.

 

[Pesäveikko]

Kuutta eriväristä vierastan koska minulla on värisokeus.

Ja tartteeko edes tietää minne pelaajat juoksee ulkokentällä kun selostaja kertoo joka tapauksessa, että Latvala teki palon tai joku muu.

Ehdinkin jatkoviestissäni jo toivoa laveammin jotain tunnistettavaa piirrettä varusteissa. Tukka ei kypärän alta näy ja nenää en kaukaa tarkasti näe, selässä oleva numero tai nimi on enimmän aikaa piilossa.

Hankalaa se on seurata vaikka juoksukilpailua, jos kaikilla on sama asu. Voiko edes kuvitella jalkapallo- tai jääkiekkopeliä, jossa pelaajilla ei olisi numeroa tai nimeä selässään - josta se niissä peleissä näkyy kohtuuhyvin toisin kuin pesiksessä? Jos pelaajia tehdään tutuksi vaikkapa somessa, heidät pitää voida helposti tunnistaa myös kentällä. Kaikki tähteys perustuu lopulta helppoon tunnistettavuuteen, se kuuluu henkilöbrändin luomiseen.

Minua tosiaan kiinnostaa, minne ja kuka juoksee. Se on osa peliä ja sen viehätystä. Voivat kaiken lisäksi juosta eri paikkoihin paitsi etenemistilanteen, myös sen mukaan, kuka on lyömässä.

Selostaja kertoo jotain. Ulkopelissä tapahtuu kuitenkin muutakin kuin kopit ja polttoheitot. Kuten nuo sijoittumiset, ennakoinnit, varmistukset, pienet nilkutukset, epä- ja melkein onnistumiset ja epävarman tai hiukan loukkaantuneen pelaajan peittämiset, silloin tällöin kahden pelaajan nokkapokka.

Ja ulkopelin liikkuvuus ja pelaajien tunnistus - tätä varten mm on ottelun aktiivinen kuuluttaja kentän pinnalla.

Jos on. Kertoo jotain, jälkikäteen. Enkä edes halua kentällä kokoaikaista selostusta, vaan tehdä itsekin havaintoja. Telkkarissa on hyvä selostaa enemmän, kun ei voi kaikkea nähdä. Ei kuuluttaja ehdi niitä kuvioiden vaihtelua kertoa, ei edes tv-selostaja.

Millä paikkakunnalla on laadukkaita otteluohjelmia?

Paperi olisi kiva, mutta korjauskynähän pitää tietysti olla mukana. Verkossa kokoonpanot kerrotaan, ja kuuluttaja esittelee pelaajat pelin alussa ja ajoittain pelin aikana. Mikään näistä ei kuitenkaan auta siinä, että pelaaja pitäisi pystyä erottamaan toisesta pelinappulasta myös hetkeä myöhemmin eri paikassa ja tehtävässä ilman kuulutustakin. Ja kuten aiemminkin kerroin, haluaisin tunnistaa pelaajia myös niistä joukkueista, jotka näen vain kerran kesässä.

 

[Vedottaja]

Miten sellainen vertailu jääkiekkoon, joka lajina tässä on mainittu, että minulla ainakin erittäin harvoin paikan päällä jääkiekkopelissä käyvänä on suuria hankaluuksia tunnistaa pelaajat kaukalossa. Minun pitää oikein päntätä kiinnostavimpien pelaajien numerot. Varmaan joukkueellisen pelaajia oppii opettelemaan nopeampaa, jos käy peleissä hieman useammin. Pelinumerot tietysti ovat selässä, mutta kun pelaajia on yli 20 ja joskus numero ei edes näy. Haen tässä sitä, että pesäpallolla on etulyöntiasema jääkiekkoon kahdesta syystä:

1. Jääkiekossa ei kuuluteta, että "nyt Rantanen otti aloitusvoiton" tai että "olipas hurja pyssy Määtältä" toisin kuin pesäpallossa on jatkuvasti kuuluttaja apuna. Kuuluttajien tasot tietenkin vaihtelevat, mutta siinä voi aina kehittyä ilman laajempia muutoksiakin.
2. Jääkiekossa on huomattavasti enemmän pelaajia muistettavaksi kuin pesäpallossa ja ne liikkuvatkin ihan jatkuvasti (paitsi kun ovat vaihdossa)

Tämä on tietysti eri asia kuin että ei voisi mitään kehitystä tehdä, mutta onhan tässä nykyiselläänkin etu saada katsoja tunnistamaan pelaajia. Ja vaikka minulla ei ole mitään järkevää kehitysehdotusta esittää enkä yhtäkkiä innostunut erivärisistä kypäristä, on hyvä muistaa, että ikinä kaikki eivät innostu muutoksista etukäteen mutta ajan myötä (mikäli muutos on ollut hyvä) sitä pidetään hyvänä. Niinhän se tuotekehittelyissäkin monesti menee, että pitää aistia, mitä ihmiset kaipaavat ja tuoda se heille tarjolle eikä odottaa, että riittävän suuri määrä toivoo kyseistä tuotetta kauppaan (jälkimmäistäkin tietenkin varsinkin ruokapuolella näkee).

 

[Pyhällön baari]

On totta, että pelaajat olivat ennen kypäräaikaa paljon tutumpia ja tunnistettavampia katsojille ja vaikkapa pesistä vain lehdistä seuranneille. Pelaajien kuvia oli usein valtakunnallisissakin lehdissä, koska siihen aikaan niissäkin julkaistiin otteluselostuksia. Kun vaikkapa Seppo Uusi-Oukari, Pertti Kurppa, Ilpo Kytösalmi tai Antero Vatto rasvaletissään tulivat pelaamaan Haminaan, niin kyllä heidät tunnistettiin ja yritettiin kuumentaa huudoilla katsojanarun takaa, muutaman metrin päästä. Musiikki ei tuohon aikaan onneksi estänyt kannustamista. Ja kun esimerkiksi Karra Kuusiniemä tai Viulu Valtosta ajattelee, niin entisajan pelaajat saattoivat olla myös sytyttävämpiä persoonia kuin nykyajan yhden muotin kypäräpäät. Nykyään pelaajiahan ei välttämättä tunneta siviiliasussa edes seuran kotipaikkakunnalla. Näin on käynyt myös kiteeläiselle tutulleni, joka ei ollut älynnyt asioineensa muualta KiPan paitaan tulleen nimipelaajan kanssa. Ei olisi ollut mahdollista Koden tai Pirren aikoina...

 

[Syöksykoppari]

Nostalgia ei tee mitään muuta kuin jarruttaa kehitystä. Eletään vuotta 2023 niin etsitään ratkaisut tämän ajan haasteisiin. Joku asia saattoi olla paremmin 50 vuotta sitten, mutta aika harva - ja niihinkään ei ole paluuta.

 

[Jukka Ropponen]

Kyllä tuossa pelaajien markkinoinnissa ja henkilöbrändäyksessä on varmasti paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia. Sosiaalisen median tehokas käyttö siinä aivan avainaasemassa. Kuten edellinen kirjoittaja mainitsi, niin nostalgai jarrutta kehitystä. Pesiksessä saman asian voisi myös kuvat kaikenlaisena muutosvastarintana, mikä jarruttaa lajin ja tpahtumien kehitystä.

MLB on organisaationa todella tehokas markkinoinnissa ja tuli vastaan artikkeli kuinka MLB kasvattaa pelin ja liigan suosiota pelaajien avulla / pelaajien kautta. Linkki artikkeliin Ei näitä metodeja varmasti pysty suoraan Suomeen kopioimaan, mutta kannattaa tutkia ja ottaa parhaita soveltaen käyttöön.

 

[PesisJonne]

Itse en ole mitään vastaan. Mutta voitaisiin itse suunitella ja kehittää omaa tapahtumaa ja tuoda pelaajia tutuiksi. Aina pitää tehdä kuten mlb ollaan tehty ja amerikassa. Miksei voida tehdä niiku meillä täälä suomessa.

Eli liitto ja superpesis oy kehittäisivät tapahtumaa innostavaksi kysyisivät seuroilta ja pelaajilta mielipidettä. Olisivat seurat somessa lähestyttävämpiä toisivat pelaajia lähemmäksi katsojia. Tällä tavalla, ja kuuluttajien pitäisi yleisöä rohkeammin osallistua peliin, pitämään ääntä ja kannustamaan omia.

Ja teettä kannattajille kyselyitä missä on parannettavaa tapahtuman kehittämisessä, mutta ku me suomalaiset ei olla mitään selkään taputtelijaa kansaa, vaan aina joku kääntää selän nii joku kusee kaverin nuotioon. Hyvä esimerkki Vimpeli musiikki homma, kaikki ei tykkää samasta musiikista, joidenkin mielestä soitetaan liian kovaa ja sitten aletaan syytellä toisia. Ihan tyypillistä suomalaisuutta, mistään ei voida olla samaa mieltä. Mielestäni lajiin ei saa koskea, koska ei jalkapalloon kosketa muutakuin pitempi lisäaika ja var. Mutta itse laji on keskiössä ja sitä ei haluta muuttaa. Joten ei pesäpalloa pitäisi muuttaa.

 

[Pyhällön baari]

Nostalgia ei tee mitään muuta kuin jarruttaa kehitystä. Eletään vuotta 2023 niin etsitään ratkaisut tämän ajan haasteisiin. Joku asia saattoi olla paremmin 50 vuotta sitten, mutta aika harva - ja niihinkään ei ole paluuta.

Nostalgia on hyvin monelle tämänkin palloilulajin seuraajalle tärkeä asia - nykyajan haasteita unohtamatta. Lajilla joka ei tunne historiaansa ei ole oikein tulevaisuuttakaan. Syöksykopparin tai Ropposen kannattaisi käydä katsomassa miten esimerkiksi brittifutiksen tai koriksen ja lätkän mestoilla Pohjois-Amerikassa tuodaan esille myös mennyttä aikaa ja sen legendoja. On tullut tsekattua siellä myös baseball. Tietenkin sosiaalisen median kanavat täytyy hyödyntää nykyajan keinoin, vaikka varsinkin maaseudun pesiskatsomossa istuu yllättävän paljon väkeä, jotka eivät seuraa lainkaan nettiä.

 

[jjjjussi]

Mites olis pelaajakortit. Vai onko noi enää muodissa.

 

[Raumam Kettu]

Kyllä vaan paperisia otteluohjelmia viel löytyy!
Feralla ainakin moiset on. Ja itte tykkään, koska olen keränny peliohjelmia ihan elämäni ekasta pelistä lähtien! 😃 Ja ne on edelleen talles!
En siis edes noita oikestaan lue, korkeintaan vähä vieraamman vierasjengin nimet noppeesti, mutta kokoelmaan ne päätyy... Ehkä joskus teen niistä näyttelyn?! 😂☺️
No, toki tuo voi ol paperin tuhlaustakin, näinä keke-aikoina, uusiopaperia kuitenkin! 🙂 Toivottavasti näitä edelleen tehdään, ohan se lipun hintaa vastaan ihan ok. Näin käsiohjelmien keräilijän vinkkelistä vaan... 🙂

Mutta tääl on jo mainittukin persoonat! Niitä laji kun laji kaipaa! Niitä kaipais pesiskin, ja ihan varmasti tois lisää katsojia! Kuin paljo, on toinen kyssäri, mut niinkus sanottua, kokonaisuus koostuu monista jutuista. Tämä ehdottomasti yksi! Persoonia, jotka ihastuttaa ja vihastuttaa! Niinkuin aikanaa vaiks Karra Kuusiniemi. Esim. Loimaalle tuli moni kattoo peliä, pitkäl hänen takiaan! Kun siis oli vaiks LP-Tahko.

Tunnetta pitää ol pelissä! Vähän sais nykystä enempi rovosoidaki, se on vaa peliä! 🙂 Jos joskus läikkyy yli, lyödään rehdist pelin jälkee räpylät yhtee, ja thats it!

Miettikääs kiekossakin, vaiks takavuosien Matt Nickerson, joka naapurikylän Patapaidas mellasti. Tykkäsit tai et, tunnetta se toi kentäl ja katsomoon! Eikä taatusti laskenu katsojalukuja! Päinvastoin!

Ja nostalgia, samaa mieltä kuin edellä @Pyhällön baari.
Kerran yhdes maakuntamuseos näin kyltin, joka jäi pysyväst mieleen:
Joka ei wanhaa tunne, ei voi uutta pysyvästi luoda! 👍

 

[PesisJonne]

Nostalgia on hyvin monelle tämänkin palloilulajin seuraajalle tärkeä asia - nykyajan haasteita unohtamatta. Lajilla joka ei tunne historiaansa ei ole oikein tulevaisuuttakaan. Syöksykopparin tai Ropposen kannattaisi käydä katsomassa miten esimerkiksi brittifutiksen tai koriksen ja lätkän mestoilla Pohjois-Amerikassa tuodaan esille myös mennyttä aikaa ja sen legendoja. On tullut tsekattua siellä myös baseball. Tietenkin sosiaalisen median kanavat täytyy hyödyntää nykyajan keinoin, vaikka varsinkin maaseudun pesiskatsomossa istuu yllättävän paljon väkeä, jotka eivät seuraa lainkaan nettiä.

Koita nyt jo tajuta, että kyllä se jarruttaa kun siellä katsomossa muitakin ihmisiä kun nostalgia ihmisiä.

Kun maailmaa muuttuu ja musiikki maku, ja aika huono vertaus kuva verrata jotain kentälle tulobiisiä, Liverpool youll never walk alone.

Vähä erijuttu. Tuskin vaikuttaisi joukkueen suorituksiin millään tavalla vaikka ei olis vanhat toverit. Mutta kun osa järkyttyy nii paljon, jos joku nostalginen biisi jää soittamatta, kun musiikki maku vaihtuu.

Ja tuskin nostalgia kovin monelle oo enää hirveän tärkeää, se vaan pitää hyväksyä että asiat muuttuu. Myös veteraani katsojien. Vaikka ei käyttäis somea.

 

[Raumam Kettu]

@PesisJonne ymmärrän kyl tavallaan mitä tarkotat, mutta mietis jos vaikka Lukon maalipiisi vaihtuis ens kaudel Final countdownista johonki muuhun? Tai Isomäes Patasydän? Tepsillä Hunajata?

Ei käy, kyl jottai perinteitki pittää vaalia! 🙂👍

Ja on näitä muitakin piisejä, jotka vaan kulminoituu jollekin joukkueelle.
Esim. Lets work togerher, Bad to the bone, yhdistän automaattisest HIFK.
Ei sielkään tykättäs, jos ne vaihtus Rammsteiniin... 🙂

Sorry, taas kiakko esimerkkinä! Mut noinhan se mennee... Näkemyksii vaan, ei abs tottuuksia... 🙂

 

[PesisJonne]

@PesisJonne ymmärrän mitä tavallaan mitä tarkotat, mutta mietis jos vaikka Lukon maalipiisi vaihtuis ens kaudel Final countdownista johonki muuhun? Tai Isomäes Patadydän? Tepsillä Hunsjata?

Ei käy, kyl jottai perinteitki pittää vaalia! 🙂👍

Nii tai Tappara life is life. Toki eri lajit kyseessä, mutta ymmärrän kyllä pointtisi ja joitakin perinteitä on hyvä vaalia. Mutta jostakin on luovuttava ja tuotava nykyaikaan. Enkä puhu maalilauluista enkä vanhoista tovereista.

 

[Raumam Kettu]

Jeps, sitte on tuo ikuisuuskysymys, jota on jo tässäkin ketjus käsitelty.
Eli suomalaisethan on vain ja ainoastaan, pääösin, hyvin pitkäl menestyshullua kansaa! Eli jos vaiks kultaa tulee perhokalastuksen MM-kisoista, on meil kohta "perhokalastusbuumi" 😂😁

Joka jo miltei samoin tein unohtuu...
Niin monta kertaa oon kuullu jonkun työkaverin ynnä muun toteevan, "ettei sinne peliin viitti men, kun kuitenkin taas häviivät"
Se pätee joka lajiin, varmaan joka kyläs. Jossain enempi, jossain vähempi....

Vaiks Suomen ylivoimainen ykköslaji se kiekko onkin, niin kyl vaan näis kiekkohurmoskylissäkin pelataa tyhjille jakkaroil, jos Lukko tai Pata rämpii... 🙂

Mut yks ehdoton juttu, katsomo-olosuhteet kuntoon!! Alkaen katetut katsomot, koko katsomoon!! Esim. tänään kun katson ulos, en lähtis vieraspeliin Pihkalaan! Ehkä nuarempan olin sen verta sissi, mut enää en... Sään armoilla kun pesiksseskin ollaan, niin tämä! Ja esim. Kaupissa ei kastu edes taukokahvia hakies! Ei tämäkää hellepäivinä korostu toki, mut näissä parantamisen varaa! 👉

 

[Syöksykoppari]

Nostalgia on hyvin monelle tämänkin palloilulajin seuraajalle tärkeä asia - nykyajan haasteita unohtamatta. Lajilla joka ei tunne historiaansa ei ole oikein tulevaisuuttakaan. Syöksykopparin tai Ropposen kannattaisi käydä katsomassa miten esimerkiksi brittifutiksen tai koriksen ja lätkän mestoilla Pohjois-Amerikassa tuodaan esille myös mennyttä aikaa ja sen legendoja.

Nuo kaikki ja aika paljon muutakin maailmalla on katsottuna. Yhdessäkään ei suututa, jos ottelussa soitetaan musiikkia, tai ylipäänsä toivota ottelutapahtumien palaavan 1970-luvulle. Päinvastoin, siellä ollaan kehityksen ihan terävimmässä kärjessä: langaton verkko stadionilla toimii ja jokaisella on penkillään näyttö, mistä voi selata vaikka tilastoja tai katsoa muiden otteluiden huippusuorituksia.

Ja kyllä, siellä osataan muistaa hyvin seuran menneiden vuosien huippupelaajia ja menestysjoukkueita. Mutta eihän se taas tähän liity. Eikä kukaan ole ehdottanut jotain seurojen tunnuslauluja poistettavaksi. Miksi ihmeessä olisikaan?

Vastaus kysymykseen Kuinka saadaan lisää yleisöä vuonna 2023?, vastaus ei ole kuinka ihanaa olikaan, kun pelaajilla ei ollut kypäriä ja seisottiin hiekkakentän reunalla sään armoilla tungoksessa kolme tuntia katsomassa tuleeko pallo omaan naamaan ja huutelemassa vastustajan pelaajille. Ei vaan ole. Tuolla ei tule ikinä enää yhtään lisäkatsojaa.

On tullut tsekattua siellä myös baseball. Tietenkin sosiaalisen median kanavat täytyy hyödyntää nykyajan keinoin, vaikka varsinkin maaseudun pesiskatsomossa istuu yllättävän paljon väkeä, jotka eivät seuraa lainkaan nettiä.

Vähän makaaberia mutta: ei ole kauan.

Sen sijaan lähes kaikki tulevat katsojat (jos niitä ylipäänsä tulee) ovat niitä, joille paperinen sanomalehti on henkilökohtaisesti täysin vieras käsite.

 

[Jukka Ropponen]

Heitetään tänne vielä yksi lisäidea tälle päivälle Baseballissa ja softballissa todella hyvin toimivat walkup musiikit voisi ottaa käyttöön kun ko pelaaja tulee lyöntivuoroon. Hetken päästä yleisö tunnistaa pelaajan jo walk-up musiikista ja samalla rakentuu pelaajan tunnettuus ja henkilöbrändi.

Opas softball walk-up musiikkiin

Superbaseball sarjassa Suomessa mm Espoo Expos käyttää walk-up musaa erittäin hyvin ammattitaitoisen kuuluttajan (Jere Kasitinen) toimesta yhdessä kuulutuksien kanssa. Muutamia Espoon pelejä tänä kesänä katsottuani täytyy myöntää että noissakin peleissä homma toimii ja tekee pelien seuraamisesta viihdyttävämpää.

 

[LBC]

Juha Niemellä taisi olla Kossussa tuollaise tapainen vai muistanko väärin?

Jos se musiikki soitettaisiin vain lyöntivuoron alkaessa ja loppuisi hyvissä ajoin pelitekoja, niin ehkä, varsinkin jos sillä varjolla saataisiin se syötön nousuun tai melkeinpä laskuun asti soitettu kiellettyä.

 

[Pyhällön baari]

"Nuo kaikki ja aika paljon muutakin maailmalla on katsottuna. Yhdessäkään ei suututa, jos ottelussa soitetaan musiikkia, tai ylipäänsä toivota ottelutapahtumien palaavan 1970-luvulle. Päinvastoin, siellä ollaan kehityksen ihan terävimmässä kärjessä: langaton verkko stadionilla toimii ja jokaisella on penkillään näyttö, mistä voi selata vaikka tilastoja tai katsoa muiden otteluiden huippusuorituksia."
Kukahan tässä on toivonut musiikkia pois otteluista, vaikka musiikkihommissa ei ole omien havaintojen mukaan menty juurikaan eteenpäin 70-luvusta, jolloin koripalloseura Torpan Pojat toi ensimmäisenä suomalaisseurana musiikin palloilutapahtumiin. Muistan opiskeluajoilta, kuinka ToPo disko jytisi värivaloineen täpötäydessä Kisahallissa ja useimmat biisit olivat kaiken lisäksi paljon parempia kuin nykyajan säksätykset, mutta sen on kokonaan juttu.
Ja totta kai nykytekniikkaa pitää hyödyntää. Digilehdet valtaavat alaa, mutta paperilehden katoamista kokonaan on harva tämän palstan kirjoittajista näkemässä.

 

[Raumam Kettu]

Ja musasta, oonkin sanonu jo, että ehdottomast kuuluu musat! 👍
Hyvät musat! 😁 Ne todel nostaa fiilistä!
Ajolähdös Esson baari jne jne! 😃👍

Mutta toki myös nostalgiaa, vanhoja perinteitäkin tulee vaalia... Sopivis määrin! 👉
Anssi Kelan Nostalgiaa-piisi ei ehkä kuitenkaa, paitsi Vihdin Pallon peleihin!? 😎😜

Toki kaikkee ei tartte kopioida ihan sanatarkkaan Ameriikast, vaan voi rohkiast soveltaa omaakin!