Pohjanmaan pohjataisto perkuussa, ratkaiseeko tuplapeli jo jumbosijan?

Kuva: JymyJussit / Atte Kontion tuulettamisen aiheet ovat jääneet vähiin tällä kaudella.

Kuva: JymyJussit / Atte Kontion tuulettamisen aiheet ovat jääneet vähiin tällä kaudella.

Olen jotenkin sokeasti uskonut koko kauden, että Imatran Pallo-Veikot eivät voi joutua karsimaan Superpesis-paikastaan, joten jatkan toistaiseksi samalla linjalla ja spekuloin hieman viikon kahta isoa kamppailua Alajärven ja Seinäjoen välillä.

To 7.7. klo 18.00 JymyJussit – Ankkurit, Unico Areena, Seinäjoki
La 9.7. klo 15.00 Ankkurit – JymyJussit, Kitro

Mistä näissä kamppailuissa luodaan etua ja minkälaista osaamista sieltä saattaa löytyä?

Kaksi hyvin erilaista sisäpelijengiä

Alajärven Ankkurit

Joukkue on elänyt täysin ykköskärkensä onnistumisten kautta. Numerolla yksi viilettää Itä-Länsi-tason kärkimies, Elmeri Koivusalmi. Mies on tuhonnut jokaisen vastustajan nollatilanteet ja mennyt kentälle 75% teholla. Jalat eivät ole Superin nopeimmat, mutta Alajärven peliteoria vaatii ainoastaan kentällepääsyn.

Koivusalmea siirtelee pari pomppukonetta, jotka ovat hoitaneet päätilanteensa hyvillä tehoilla: poikkeuksellinen vasuripomputtaja Mikael Penninkangas (69%) ja joukkueensa arvokkain yksilö Nestori Yli-Sissala (77%). Molemmat mestarit ovat purkaneet päätilannettansa loistavilla prosenteilla, pääosin pompun kautta.

Ankkureiden kotiutusosasto on verrattain vaisu. Uskottavia lyöjämiehiä ei joukkueesta löydy kuin kaksi: Tuukka Etula (0+18) ja Juho Ihamäki (1+29). Heidän kotiutustehonsa ovat jääneet varsin vaisuksi, tosin jälkimmäinen herroista on viime peleissä esittänyt heräämisen merkkejä.

Tähän päättyvät Alajärven uskottavat sisäpelaajat ja se on yksi iso tekijä selittämään heikkoa pistesaldoa. Kauden alla nostin esille Elmeri Iivosen potentiaalia, ja nyt kun syksyn kylmät kelit lähestyvät, voi Iivosesta kuoriutua varteenotettava prosenttikotiuttaja.

Seinäjoen JymyJussit

Seinäjoen rosteri on rakennettu hyvin eri lailla verrattuna kilpailijoihinsa. Kooste on täynnä tusinatavaraa, eikä millekään roolille löydy todellista timanttia. Pois lukien tietenkin Aapo Hiltunen, mutta palataan siihen myöhemmin.

Kärkenä on viime peleissä toiminut Antton Peltomäki (50%), kun joukkueen kulmakiviin kuulunut Tuomas Raunio on joutunut olemaan loukkaantumishuolien vuoksi sivussa. Nollatilanteen purkaminen on ollut varsin haastavaa, vaikka jokeripaidassa operoiva Justus Teppo (68%) on tuonut Peltomäelle mukavasti happea suorittamiseen.

Päävaihtajat ovatkin sitten sarjan heikoimpia. Nykypesäpallo on hyvin kaavamaista ja etenkin vaihtajien lyöntivalikoimat ovat rajallisia, mutta tylyjä. Jos et ole Elmeri Anttilan kaltainen taikuri, jolta löytyy samasta vauhdista kaikki kentän lyönnit, vaatii pelisi laadukkaita prosenttiratkaisuja.

Tällaisia kavereita ei Seinäjoen vaihtopelistä löydy. Ykköstilannetta on purkanut Atte Kontio (66%), jonka tehot ovat olleet varsin hyvät, kun ottaa huomioon millaisia jalkoja siellä edessä liikkuu. Kakkostilanteeseen on vielä etsitty oikeaa miestä, viimeisimpänä numeroa on pitänyt Viljo Sillanpää, jonka vahvuudet löytyvät enemmän nollatilanteen puolelta.

Peräpäästä Seinäjoki suorittaa Ankkureita tasaisemmin, etenkin nyt, kun Miska Mäkiviita toi mukanaan yhdet sarjatasolle riittävät jalat.

Vaikka pianonvirittäjät eivät ole terävintä kärkeä, voi soitto olla syksyllä silti kaunista. Tästä soitosta vastaa erityisesti Oulusta hankittu nuori lupaus, Aapo Hiltunen (2+27), jolla on kaikki potentiaali nousta Superpesiksen terävimmälle huipulle.

Taustatukea ei ole ollut tarjolla, ainoastaan lyöjäjokereista toinen, Markus Hallasuo (1+16) on kirjauttanut itselleen kaksinumeroiset lukemat.

Voimasuhteita summattaessa täytyy ottaa huomioon joukkueiden kotikenttien hyvin erilaiset profiilit. Alajärvellä on nopea vanha nurmi, jossa on kaikki lyönnit käytössä. Seinäjoelta sen sijaan löytyy juuri uusittu kenttä, joka on vielä pehmeä ja hidas.

Tehdyt juoksut / 3-tilanteet:
Ankkurit 80 / 199
JymyJussit 67 / 175

Kuva: Joona-Pekka Hirvonen / Ankkureiden kotiuttaminen on yskinyt pahasti.
Kuva: Joona-Pekka Hirvonen / Ankkureiden kotiuttaminen on yskinyt pahasti.

Ulkopelissä pientä etua Seinäjoen suuntaan

Alajärven Ankkurit

Iivonen on napannut loppukaudeksi ykköslukkarin paikan, ja olikin jo aika. Häneltä löytyy kaikki potentiaali nousta Superin parhaimmistoon, mikäli treenimotivaatiota riittää. Toistaiseksi hänen vahvuutensa löytyvät nolla- ja takatilanteista, sillä talven jalkavammat hidastavat edelleen vaihtotilannepelaamista.

Etukentän kaksikko Ville Keltinkangas ja Lauri Ihamäki ovat selvinneet toistaiseksi yllättävänkin hyvin, vaikka tehot eivät Superin tasoa olekaan. Etukentän tekemisen tason täytyy nousta, mikäli Ankkurit aikovat hitaillakin kentillä pisteistä taistella.

Linjamiesten taso on sarjan keskikastia. Yli-Sissala vähän nostaa tuota tasoa, mutta muut sitten laskevat. Peli kulminoituu hyvin paljon siihen, ettei Ankkureilta löydy kotikentän vaatimukset täyttäviä kovaa heittäviä kulmamiehiä vaihtotilanteisiin, eikä takatilanteessa kaikkien liikkuvuus ole enää huippuvuosien tasolla.

Takakentältä löytyvä Etula on yksi sarjan vaikuttavimpia kopparilupauksia. Kakkospuolella työskentelevä Penninkangas puolestaan ei täytä millään Superpesiksen mittoja, vaan on auttamatta pulassa joka kamppailussa.

Seinäjoen JymyJussit

Lukkarin tontilta löytyy Miika Keski-Petäjä. Viime kaudella Oulun Lippoa edustanut lukkari on vahvimmillaan vaihtotilanteissa. Puolikorkean ja tolppasyötön kanssa on vieläkin vähän hakemista Superpesis-tasolle, mutta vikkelillä kintuilla hän on iso osa JymyJussien etukentän kolmiota.

Etukentän kolmion täyttävät Marjamäki ja Kontio. Herrat ovat jo useamman vuoden pelanneet yhdessä, joten homma toimii Ankkureiden duoa paremmin. Molemmat ovat parempia kovien kuin pienten lyöntien kanssa, mutta Keski-Petäjä on oiva apu tilanteeseen.

Linjasta löytyy lupaavia nuoria pelureita ja sitten vähän kokeneempia, ei niin lupaavia yksilöitä. Kokonaisuutta vertaillessa on kuitenkin kyseessä hyvin samankaltainen polttolinja kuin Ankkureilla.

Takakentällä ovat käyneet muutoksen tuulet, kun Raunion saappaita on yritetty paikkailla. Viimeisimmässä koosteessa koppariparina oli Sillanpää – Haukka, jotka suoriutuivat varsin heikosti Sotkamon tulituksen alla.

Aleksanteri Haukka on mielenkiintoinen peluri. Hänestä kaavailtiin Hyvinkäälle Teemu Nikkasen kaltaista kopparia, mutta kun roolia ei auennut, löysi hän tiensä JymyJussien kokoonpanoon. Toistaiseksi suorittaminen on ollut epävarmaa, mutta siellä piilee kaikki taito nousta vakuuttavaksi heittäväksi koppariksi.

Päästetyt juoksut / 3-tilanteet

Ankkurit 147 / 285
JymyJussit 128 / 258

Massiiviset pisteet tarjolla

Edessä on pari valtavaa peliä, jotka ratkeavat yksilötason suorittamiseen. Molemmat joukkueet ovat tehneet paljon helppoja virheitä ja nyt niihin ei ole varaa. Uskon JymyJussien olevan pelillisesti hieman edellä ja laadukkaamman pelinjohtajan turvin hoitavan isomman pistepotin näistä kamppailuista kotiin.

Ensimmäinen kamppailuista pelataan tänään torstaina Seinäjoen Unico Areenalla ja toinen ottelu Kitron auringon alla lauantaina 8.7.

Menkää ihmiset täyttämään katsomot, näistä kamppailuista ei latausta puutu!