- Viestejä
- 201
Nyt kun kesäajasta mitä ilmeisimmin luovutaan, lienee syytä alkaa järkeistämään pesäpallosääntöjäkin tälle vuosituhannelle.
Ehdotan seuraavaa muutosta.
Pelataan 4+4vrp, jossa kummassakin jaksossa jaetaan pisteet 2-0, 1-1 tai 0-2. Eli koko ottelussa pisteet 4-0, 3-1, 2-2, 1-3 tai 0-4. Ottelutapahtuman lyhentämiseksi tehdään seuraavasti:
Toisen jakson aloittaa sisällä ensimmäisen jakson hävinnyt joukkue. Näin tasoittava sisävuoro tulee 1. jakson voittaneelle ja tämä lyhentää otteluita jonkin verran.
Runkosarjassa ei pelata supervuoroja lainkaan. Pudotuspelivaiheessa, jossa voittaja tulee löytää, pelataan supervuoro (mikäli pisteet ovat 2-2) seuraavasti: Sisävuoro aloitetaan aina ajolähtötilanteesta (sisäpelijoukkue saa valita etenijät pesille haluamaansa järjestykseen)) ja sisävuoro päättyy siinä vaiheessa, kun 3 paloa tulee täyteen tai jonkun pelaajan lyöntivuoron jälkeen kenttäpesät ovat tyhjät.
Tämä lyhentää jonkin verran otteluita ja tekee niistä runkosarjassa samanarvoisia (koska kaikissa otteluissa jaetaan sama määrä sarjapisteitä) ja myös näistä jatkuvista (mielestäni pääsääntöisesti turhanpäiväisistä ja tylsistä ja ottelua tarpeettomasti ja keinotekoisesti pitkittävistä supervuoroista ja kotiutuskisoista päästään eroon). Supervuoro on mielekästä katsottavaa alusta alkaen, kun joukkueilla on tilanteet päällä alusta asti.
Voidaan ajatella myös sellaista formaattia, jossa molempien jaksojen 3 ensimmäistä vrp pelataan normaalisti, mutta 4. vrp pelataan tällä uudella "supervuorosäännöllä" (eli aloitetaan ajolähdöllä). Tämä antaa nykyistä parempia mahdollisuuksia myös ottelussa tappiolla olevalle joukkueelle tasoittaa jakso tai jopa voittaa se. Jos se pystyy torjumaan vastustajan 4. sisävuoron hyökkäyksen, on sillä nykyistä merkittävästi parempi mahdollisuus kiriä tappioasemasta voittoon, kun viimeisessä sisävuorossa päästään aloittamaan parhaasta mahdollisesta sisäpelitilanteesta.
Ehdotan seuraavaa muutosta.
Pelataan 4+4vrp, jossa kummassakin jaksossa jaetaan pisteet 2-0, 1-1 tai 0-2. Eli koko ottelussa pisteet 4-0, 3-1, 2-2, 1-3 tai 0-4. Ottelutapahtuman lyhentämiseksi tehdään seuraavasti:
Toisen jakson aloittaa sisällä ensimmäisen jakson hävinnyt joukkue. Näin tasoittava sisävuoro tulee 1. jakson voittaneelle ja tämä lyhentää otteluita jonkin verran.
Runkosarjassa ei pelata supervuoroja lainkaan. Pudotuspelivaiheessa, jossa voittaja tulee löytää, pelataan supervuoro (mikäli pisteet ovat 2-2) seuraavasti: Sisävuoro aloitetaan aina ajolähtötilanteesta (sisäpelijoukkue saa valita etenijät pesille haluamaansa järjestykseen)) ja sisävuoro päättyy siinä vaiheessa, kun 3 paloa tulee täyteen tai jonkun pelaajan lyöntivuoron jälkeen kenttäpesät ovat tyhjät.
Tämä lyhentää jonkin verran otteluita ja tekee niistä runkosarjassa samanarvoisia (koska kaikissa otteluissa jaetaan sama määrä sarjapisteitä) ja myös näistä jatkuvista (mielestäni pääsääntöisesti turhanpäiväisistä ja tylsistä ja ottelua tarpeettomasti ja keinotekoisesti pitkittävistä supervuoroista ja kotiutuskisoista päästään eroon). Supervuoro on mielekästä katsottavaa alusta alkaen, kun joukkueilla on tilanteet päällä alusta asti.
Voidaan ajatella myös sellaista formaattia, jossa molempien jaksojen 3 ensimmäistä vrp pelataan normaalisti, mutta 4. vrp pelataan tällä uudella "supervuorosäännöllä" (eli aloitetaan ajolähdöllä). Tämä antaa nykyistä parempia mahdollisuuksia myös ottelussa tappiolla olevalle joukkueelle tasoittaa jakso tai jopa voittaa se. Jos se pystyy torjumaan vastustajan 4. sisävuoron hyökkäyksen, on sillä nykyistä merkittävästi parempi mahdollisuus kiriä tappioasemasta voittoon, kun viimeisessä sisävuorossa päästään aloittamaan parhaasta mahdollisesta sisäpelitilanteesta.