Vaikka Puijon ulkopeliä on kehuttu , niin sieltä ykkösen porukat saa kyllä juoksuja. Kun sisäpeli ei tuota oikeastaan yhtään mitään tällä hetkellä. Nyt puhutaan, että ketsuppipullo aukeaa. Puhuminen pitää muuttaa teoiksi. Puijolla on tällä viikolla todella tasonmittaavia pelejä. Jo viime kaudella oli nähtävissä se, että Puijo pelaa aina vastustajan tason mukaan. Jos on paikka ratkaista, niin sitä ei tehdä. Kuten
@Huippupelinjohtaja viestissä mainitsi, niin mikä on joukkueen henkinen tila? Joukkueen henki? Kaaripeli kertoo hyvin paljon siitä. Aina ei voi mennä sen taakse, että vastustajan lukkari pelaa niin hyvin. Yhteensattuma varmaan, kun he onnistuvat juuri Puijoa vastaan.
Olen käynyt Puijon pelejä katsomassa perustamisesta lähtien. Jos pitäisi veikata niin 90% nähnyt kotipeleistä. 3-4 vieraspeliä kesässä. Onko se pj vai menestymisen pakko, mutta henkinen lukko juuri menestymiseen on ollut todella suuri. Johtavien pelaajien pitäisi nostaa tasoaan ja valmennuksella pitäisi luottaa siihen. Jos kaikkia tarkkaillaan, niin käy (esimerkiksi Marjamäen Kärpille), vaikka joukkue olisi miten hyvä tahansa, niin pelaajat eivät uskalla pelata . Toki voin olla sokea, mutta milloin Puijo on esittänyt haastolyönnin. Nyt Puijo tekee itse palonsa, pienet vaihtolyönnit ovat laittomia, joka syö pelin jatkuvuutta.
Hyvänä asiana pidän sitä, että joukkue on hyvällä iskuetäisyydellä sarjakärkeä. Sieltä helposti tippuu, jos pelintaso pysyy tälläisenä. Simo ja Kannus pelit tulevat näyttämään suunnan.
Kyllä, tulen edelleen peleihin. Urheilu antaa tunteita , välillä positiivisia, välillä negatiivisia. Tuo sisäpelin saamattomuus vitutuksen.