Kaikon saalis viime kaudella kymmenestä pelistä neljä pistettä, Pulliaisella 2018 28 ottelua ja 27 pistettä. Lopputuloksena potkut molemmille, mutta Laken suhtautumisessa havaittavissa tiettyä eroa. Saapa nähdä, kaatuuko Hamina tällä kaudella kelvottomaan (imatralaiseen) pelinjohtajaansa. Itse kyllä näkisin joukkueessa isompiakin heikkouksia.
Ensinnäkin minä en olisi antanut 2018 Pulliaiselle enkä 2021 Kaikolle kenkää. Kumpikin ratkaisu oli minusta tarpeeton ja ongelmat olivat muualla.
Eikä minulla ole myöskään mitään imatralaisia pelinjohtajia vastaan, vaikka en arvostakaan Pulliaisen tyyliä käyttäytyä ottelutapahtumissa. Tuuvasta taas olen aina pitänyt, koska minusta hän on sisäpelin pelinjohtajana erittäin hyvä ja reagoiva. IPV:n ketjussa en vaan ymmärtänyt Mäkisen arvostelua ja 2021 saavutusten vähättelyä.
Kaudella 2018 HP:n joukkue oli niin hajalla, että ei siinä ollut montaa pelaajaa, jotka kykenivät enää etenemään ja pelaamaan täysipainoista pesäpalloa. En mä tätä laita Pulliaisen piikkiin, koska kovassa otteluruuhkassa ja kapealla materiaalilla tämä on enemmän huonoa tuuria. Joukkue pelasi vielä ihan hyvän alkukauden, joten potkut olivat vääryys.
Kaudella 2021 Haminan olisi minusta pitänyt pysyä tuolla materiaalilla sarjassa. Silloinkin Sasu Toikan odotettua hitaampi kuntoutuminen oli iso pettymys, mutta oli minusta hätäilyä laittaa Kaikko sivuun kymmenen pelin jälkeen. Joukkue oli kuitenkin altavastaajana noussut Kaikon johdolla Superpesikseen, joten kyllä olisin uskonut tuohon projektiin ja siihen työhön, mitä 2,5 vuotta oli tehty. Putoaminen SiiPeä vastaan karsinnoissa oli minusta todella heikko suoritus, koska edelleen väitän HP:n olleen materiaaliltaan parempi joukkue ja tästä kyllä laitan osan myös Pulliaisen piikkiin. Tuo karsinta olisi pitänyt hoitaa ja sen seurauksena nyt haetaan todennäköisesti useampi vuosi vauhtia Ykköspesiksestä.
Ylipäätänsä pelinjohtajan vaihtaminen Superpesiksessä on aika harvoin toimiva ratkaisu. Kuitenkin ne pohjat pelaamiselle luodaan pitkän harjoituskauden aikana, joka on 2/3 vuodesta. Pelikaudella toteutetaan niitä harjoiteltuja ja sovittuja asioita, koska varsinkaan nyt koronan aikana ei ole peliä pystynyt kehittämään, kun pelataan niin tiiviillä ottelutahdilla. Minä uskon ennemmin hieman pidempiin projekteihin, kun hetkellisiin flow-tiloihin. Siksi sanon, että usein se pelinjohtajan vaihtaminen on sitä ”housuun kusemista pakkasella”. Lopulta syksyllä pärjäävät usein ne jotka ovat päässeet omassa prosessissaan pisimmälle ja usein myös ne voittavat, joilla on ollut enemmän aikaa sitä prosessiaan kehittää. Manse PP oli tästä poikkeus, mutta sielläkin oli niin monta pelaajaa, joilla on yhteistä historiaa.
