Kun Kouvolan Pallonlyöjät hävisi kuudennen puolivälieräottelunsa Manselle lauantaina, samalla tuli päätökseensä pelinjohtaja Iiro Haimin neljän vuoden aikakausi Koplan peräsimessä.

Viime vuoden tapaan KPL:n kausi päättyi pettymykseen ja putoamiseen jo puolivälierävaiheessa. Haimin tunteet selvästi myllersivät, kun hän ilmestyi median eteen vartti lauantain ottelun ja Kopla-uransa päättymisen jälkeen.

Lue myös: Kuka olet ja mitä ajattelet pesäpallosta, Iiro Haimi?

Kouvolalainen joutui pidättelemään hieman ajatuksiaan, jotta pystyi, kuten tapoihinsa kuuluu, analyyttisesti vastaamaan kysymyksiin kaudesta ja neljän vuoden urakastaan.

– Vähän nostattaa tunnetta pintaan.

Haimin päätöskausi, toistaiseksi, Kouvolassa koki pahan takaiskun jo ennen kuin sarjaottelut olivat päässeet edes käyntiin. Huippulukkari Janne Kivipelto oli jäänyt eläkkeelle ja nuoren superlupauksen Elias Pitkäsen piti korvata hänet – ehkä jopa olla Kivipeltoa parempi joillain osa-alueilla.

Kun Pitkäsen käsivamma vaati leikkaushoitoa, tilalle täytyi laittaa lukkariksi Aleksi Vainio KPL:n Ykköspesis-joukkueesta.

– Kausi starttasi tietysti heikosti, kun heti tuli lukkarin vaihto, ja Vainio on pelannut hyvän kauden lähtökohtiin nähden. Matkalla oli sitten ylämäkiä ja alamäkiä. Runkosarjan kolmossija oli maksimi, mihin näillä realiteeteilla oli mahdollisuus. Pudotuspeleissä se on sitten kovaa vääntöä ja tänä vuonna tasainen sarja, eikä tällä kertaa riittänyt parempaan.

Tämän vuoden KPL ei miehitykseltään ollut se paras Haimin aikakauden ryhmistä, ei ilman Pitkästä, eikä olisi sitä ollut hänen kanssansakaan. Pelinjohtaja koki pistäneensä kaiken peliin tänäkin vuonna.

– Kaikkien mutkien jälkeen seison ihan pää pystyssä ja selkä suorana. Kun on kaikkensa tehnyt, ei jää jossiteltavaa.

Kaksi finaalipaikkaa, kaksi hopeaa, kaksi pettymystä

Kouvola oli tietysti Haimin kotikaupunki ja KPL hänen oma seuransa. Kun nuori pelinjohtaja siirtyi Hyvinkään Tahkosta KPL:n viuhkaan kiinni ja heti avauskaudella johti joukkonsa finaaliin, olivat odotukset korkealla miehen pestin tulevaisuuden suhteen.

– Sain mahdollisuuden päästä kotikaupunkiin pelinjohtajaksi, mikä oli seuraava steppi sellaiseen joukkueeseen, millä lähtökohtaisesti on menestymiseen mahdollisuus.

– Ensimmäisellä kaudella taisteltiin Janin [Komulainen] kanssa silloin finaalissa, ja siitä jäi hopeaa käteen. Toisena vuotena oltiin täällä ja jäi myös silloin. Mutta mielestäni ne olivat hyviä kausia.

Kaksi vuotta Kouvolassa, kaksi finaalipaikkaa, kaksi hopeaa. Syksyllä 2020 tosiaan Komulainen silloin Sotkamon Jymyn peräsimessä valmensi joukkonsa KPL:n ohi ja 2021 taas Manse otti mestaruuden Haimin ja muiden kouvolalaisten nenän edestä todella hurjan finaalisarjan jälkeen.

Sitten nuoli kuitenkin alkoi näyttää alaspäin. Joukkue pysyi hyvin kasassa ja koossa koko Haimin aikakauden, kun iso osa ryhmästä on kulkenut samaa matkaa täydet neljä vuotta ja useimmille kausille muutoksia on ollut vain korkeintaan parin runkopelaajan verran.

Tämä ei kuitenkaan Haimia auttanut, vaan viime kaudella Tahko yllätti KPL:n puolivälierissä. Neljäntenä kautena vastoinkäymisiä oli muitakin, mutta epäonnisesti runkosarjan kolmospaikalta ei tullutkaan vastaan joukkue, jota vastaan Pallonlyöjät olisi selvä ennakkosuosikki – vaan toisinpäin, kun alkukauden tarponut Mansen veteraanijoukkue vasta käynnisteli koneitaan syysiskuun.

– Viime vuonna emme päässeet parhaimpaamme joukkueena. Nyt sitten tällä viimeisellä kaudella on ollut paljon puhetta, että lähteekö vai eikö lähde ja onko viimeinen vai ei ole. Tämä oli viimeinen kausi, ja kun tämä joukkueelle ilmoitettiin, yhdessä päätimme, että painamme tämän vuoden ja annamme siihen kaikkemme.

– Plus-merkki tästä neljästä vuodesta jää. Neljä vuotta on pitkä aika ja siihen mahtuu niin onnistumisia kuin epäonnistumisia.

”Kaikki tehdään yhteisen menestymisen eteen”

Haimi halusi myös vastata ympärillään koko kauden pyörineisiin spekulaatioihin. Supervuoron haastattelussa aiemmin kesällä hän jo myönsi, että taival Kouvolassa tulee päätökseensä. Tämä sai monet ajattelemaan, että jo toiseen seuraan sopimuksen tehnyt pelinjohtaja ei enää olisi täysillä mukana KPL:n taipaleella.

Vaikka kausi Kouvolassa päättyikin toistamiseen puolivälierätappioon, ei se siitä ainakaan jäänyt kiinni, että Haimin ajatukset olisivat missään vaiheessa olleet jo jossain muualla.

– Sanon ihan suoraan, että kun tällaiseen projektiin lähdetään ja vuoden matka alkaa, siinä kaikki tehdään yhteisen menestymisen eteen. Mitä ikinä vastaan tuleekaan.

– Joskus joku matka tulee päätökseensä, eikä se sulje pois sitä, ettei sitä olemassa olevaa hetkeä voisi hoitaa hienosti.

KPL:n ja Iiro Haimin yhteinen projekti ei päättynyt mestaruuteen, mutta niitä on aina tarjolla vain yhdelle joukkueelle kaudessa. Kaksi finaalipaikkaa kahteen ensimmäiseen vuoteen olivat selvästi odotusten ylittämistä, ja vaikka vain hopeaa päätyi kaulaan molemmilla kerroilla, ei kovinkaan monen asian olisi pitänyt mennä toisin, jotta Haimi olisi mestaruutta juhlinut kotikaupungissaan.

Kaksi jälkimmäistä kautta taas menivät alle odotusten, mutta nekään eivät mitään täysiä floppeja olleet. Molempina vuosina suoritus runkosarjassa riitti kotietuun puolivälieriin. Haimi on yhä erittäin hyvä pelinjohtaja, jolla on selvät omat vahvuutensa (ja myös heikkoutensa), eikä olisi mitenkään shokeraavaa, jos vuoden ja parin viikon päästä hän olisi valmistautumassa loppuottelusarjaan uuden joukkueensa kanssa.

Lue myös: Kuka olet ja mitä ajattelet pesäpallosta, Iiro Haimi?