Kouvolan Pallonlyöjät karkasi 2-0-johtoon puolivälieräsarjassa perjantaina Kaupissa. KPL:n voitto oli täysin ansaittu, kun joukkue petrasi pelaamistaan merkittävästi keskiviikon avausottelusta.
Ensimmäisessä ottelussa Manse oli niskan päällä kenttätapahtumien valossa, mutta Patrik Wahlstenin huima läpilyönti käänsi tuon pelin kouvolalaisille. Tuokaan voitto ei ollut minkään sortin oikeusmurha, mutta samankaltainen peli olisi kääntynyt hyvin usein tamperelaisten voitoksi.
Tuon avauspelin jälkeen kirjoitin, että Koplan täytyy parantaa peliään, jos se aikoo hakea voiton Tampereelta. Ja sen totta vie Iiro Haimin ryhmä tekikin.
Se ei ollut kovin yllättävää, että KPL tuohon pystyi. Sen sijaan melkoinen shokki oli se, millainen Manse lähes loppuunmyydyn Kaupin kotiyleisön eteen astui. Tamperelaiset taisivat luulla, että pelillisesti hyvä keskiviikon suoritus muuttuu myös tuloksellisesti onnistumiseksi, kunhan vaan saapuu paikalle.
– Odotukset olivat kovat. Pelasimme Kouvolassa hyvän pelin ja silti hävisimme. Ehkä odotukset tähän päivään olivat sellaiset ”voitetaan”, ja kun se ei heti lähtenytkään, se kääntyi itseään vastaan. Tämä on niitä paikkoja, missä pitää harjoitella, mitä se voittaminen on ja mistä se koostuu.
– Meidän peli tänään oli vähän sellaista pakottamista. Emme oikein päässeet rennosti pelaamaan, ja sitä kautta tuli hirveä määrä virheitä, mitkä söivät meidän sisäpeliä, Mansen pelinjohtaja Jani Komulainen sanoi.
Mansen perjantai ei sisältänyt juuri onnistuneita, voittavia suorituksia. Puhtaat paperit toisesta puolivälieräottelusta saava lukkari Juha Puhtimäki ja etumies Simo Vainikainen – molemmat niin ulkona kuin sisällä.
Muuten peli sitten sakkasikin. Läpilyöntejä ulkona päästivät niin Juuso Myllyniemi kakkospuolella kuin Kalle-Tapio Huusko kolmospuolella. Pieniä ja isompia virheitä sattui liikaa ja pelaaminen näytti huolimattomalta.
Sisällä Manse pelasi suhteellisen hyvin, ainakin tosissaan voitosta kilvoittelemiseen riittävän hyvin, mutta kotiuttaminen ei toiminut sitten laisinkaan. Perttu Ruuskan lyönti ei napsu samaan tapaan kuin runkosarjan lopulla, eikä kenestäkään muusta ole juuri nyt vastuuta kantamaan.
Tamperelaisten kasaan saamat neljä juoksua jopa hieman mairittelevat, sillä niistä yksi tuli harhaheitolla ja kaksi KPL:n kakkoskoppari Tommi Mäentaustan suosiollisella avustuksella, kun tämä sukelsi ohi Topias Liljan lyönnistä kuuden juoksun johdossa toisen jakson päätösvuorossa. Jäljelle jäi siis tasan yksi tekemällä tehty juoksu.
”Siinä kohtaa meillä vähän tipahti”
Kouvolan pelinjohtaja Haimi myönsi heti avausvoiton jälkeen, että parannettavaa pelissä oli. Siihen ryhtiliikkeeseen Kopla todellakin pystyi.
Nyt onnistumisia tuli sisäpelissä laajalta rintamalta, eikä juoksujen teko ollut enää vain Wahlstenin harteilla. Matti Latvalan ja Arttu Ruuskan kunnarit olivat luonnollisesti ratkaisevia, mutta vierasjoukkueen lyöminen vaikutti siltä, että joku ne juoksut olisi ilman läpilyöntejäkin saanut aikaiseksi.
Toisen jakson alussa KPL masensi Mansen heti alkuun. Tamperelaisten 1-0-johto muuttui 1-4-takaa-ajoksi, eikä kokenut joukkue tästä toipunut.
– Saimme heti pelin tasoihin ja päästiin ohitse siinä tasoittavalla. Se oli minun näkemykseni mukaan aika käänteentekevää. Sillä tavalla se hallinta siirtyi toisellakin jaksolla meille.
– Kun kaksikin kertaa jaksossa lyöt läpi ja tulee useampi juoksu, silloin usein voittaa, Haimi kertoi.
– Toisen jakson alkuun kaveri 4-1:een, niin siinä kohtaa meillä vähän tipahti. Se on inhimillistä, mutta ei tietystikään hyväksyttävää. Kun se kääntyi Kouvolalle, sitten alkoi vähän pelailu, Komulainen sanoi.
Vaikka Kopla peliään selvästi saikin parannettua, on työtä vielä jäljellä. Mansella oli enemmän kolmostilanteita perjantainkin ottelussa. Patrik Vartaman mukaantulo ja nousu kakkoseksi piristi kouvolalaisten peliä, mutta yhä Manse sai tehtyä paljon paloja kakkospesälle.
– Tänään me saimme tilannetta paremmin kuin ensimmäisessä pelissä. Edelleen tilanteen rakenteluun pitää olla monipuolisia ratkaisuja, jotta Mansenkin on sitä vaikeampi puolustaa, Haimi mietti.
KPL-lukkari Aleksi Vainiokin oli lähempänä sitä omaa parasta tasoaan, mitä runkosarjassa satunnaisesti nähtiin. Vapaataipaleiden määrä puolittui, mutta taas taktiset väärät eivät kohdilleen vieläkään osuneet. Pelin rytmitys oli vaihtelevampaa: välillä paljon nopeampaa, välillä hyvinkin hidasta – ja tämä aiheutti Manselle ongelmia.
Jostain syystä, oli se sitten tietoista tai epäonnistuneita suorituksia, Manse ei enää vaihtotilanteissa haastanut Vainiota lyhyillä näpeillä. Nyt nuo näpit karkasivat sen verran pitkäksi kerta toisensa jälkeen, että Vainion ei tarvinnut edes miettiä niiden perään lähtemistä, vaan KPL saattoi jättää ne etupelaajien hoidettavaksi.
Ottelusarja jatkuu Kouvolassa sunnuntaina. Manse ei vielä ole selvä seinää vasten, mutta 0-3-tappiolle joutuminen käytännössä tekisi välieräpaikasta liki mahdottoman. Toki pitkälti samoja miehiä sisältävä tamperelaisjoukkue nousi kaksi vuotta sitten IPV:tä vastaan puolivälierissä 0-2-tappiolta 3-2-jatkoon, ja lopulta mestariksi KPL:ää vastaan finaaleissa.
– Turha tässä mitään puheita on pitää. Puhumalla mikään ei ratkea, vaan teoilla, Komulainen linjasi tulevaa.