Joman ympärillä pyörivää syksyn huhumyllyä on ollut kiintoisaa seurata ja spekuloida. Täällä aiemmin käytettyä värikästä ilmaisua lainatakseni, "joukkopakon" myötä seuran siis ovat jättämässä oletettavasti muualle siirtyvät Puhtimäki, Kivinen ja Vainikainen, sekä lopettava Rautiainen.
Kieltämättä suuri vaihtuvuus nostaa aina kysymysmerkkejä ilmoille. Ääri-vaihtoehdot suuren vaihtuvuuden selittämiseksi ovat jo esillä olleet 1) seurajohdon strateginen valinta ja nuorennusleikkaus, sekä 2) pelaajien oma-aloitteinen lähtö.
Todellisuus lienee sekoitus molempia.
Puhtimäen ja Vainikaisen kohdalla lähtö (oletetaan että menevät huhujen mukaisesti Manseen) selittyy osin siviilielämän syillä - molemmilla on henkilökohtaista elämää Tampereen suunnalla: hevosurheilua, sukulaisia, elämänkumppaneita. Puhtimäkeä kiinnostaa varmasti myös suuren kaupungin mahdollistama näkyvyys ja yhteistyökuviot (esim. Valavuori). Tämä ulottuvuus kiinnostaa toki varmasti muitakin siirtyjiä, mutta tuskin on samassa mitassa syy kuin Puhtimäen kohdalla. Toki Suomen mittakaavalla suurkaupunki voi houkutella ihan puhtaasti asuinpaikka-näkökulmasta. Tätä on hankala arvioida pelaajakohtaisesti sen kummemmin.
Kivisen kohdalla siviilielämän kuviot eivät varmasti vaikuta niinkään, olen ymmärtänyt että miehen työt ja muut kuviot ovat vahvasti Joensuussa. Lisäksi koti-/sukujuuret ovat vahvasti Pohjois-Karjalassa. Uskon että jos Kivinen siirtyy, myös huhut Jussilan siirrosta pitävät paikkansa. Projekti alkaa tällöin näyttäytyä varmasti kaikkien Manseen jo siirtyneiden ja nyt siirtyvien Joma-taustaisten pelaajien silmissä sekä a) menestysmahdollisuudelta, b) ympyrän sulkeutumiselta ja pelaamiselta Joma-vuosien vanhojen ystävien kanssa, että c) taloudellisesti parhaalta ratkaisulta pelata vuosi tai muutama seurassa, joka on ilmeisesti tällä hetkellä halukas maksamaan pelaajamarkkinoiden kärkipään korvauksia, tavoitellessaan menestystä ostopelaajilla.
Tästä päästään Joman strategiaan nuorennuksesta ja joukkuekulujen leikkaamisesta, joka alkoi jo viime kauden jälkeen kovapalkkaisten, Joman 2010-luvun projektissa pitkään mukana olleiden pelaajien ydinryhmään kuluneiden Jussilan ja Niemen, siirtyessä muualle.
En usko että näistä kuudesta 19-20 vuosina lähteneistä / lähtevistä pelaajista olisi monellakaan sinällään syytä lähteä Jomasta olosuhteiden, menestysmahdollisuuksien, valmennuksen, seuran toiminnan, paikkakunnan viihtyisyyden, tai joukkuehengen ja -dynamiikan puolesta. Joma ja Joensuu ovat varmasti kaikkien tekijöiden puolesta vähintään ylimmässä kolmanneksessa superin seuroista, suurimmassa osassa jopa aivan kärkeä.
Tuskin kovin moni näistä pelaajista olisi nähnyt korvauksenkaan puolesta tarvetta siirrolle ennen Joman strategian muutosta. Uskon että Joman maksama korvaus näille kaikille lähtijöille olisi nykyiselläänkin varsin kilpailukykyinen, mutta ei varmasti vertaudu taas niihin seuroihin, jotka toimivat pelaajamarkkinoilla 'ostohousut jalassa' ja haluavat ostaa valmiita ja kokeneita huippupelaajia projektiin, jossa menestystä halutaan rakentaa muualta hankittavien pelaajien varaan. Asetelma on vastaava kuin Jomalla 2010-luvun alussa, joskin Joma toimi silloin ehkä pidemmän aikajänteellä perspektiivillä verrattuna tämän syksyn Manseen: esimerkiksi Jussila, Kivinen, Kemppainen, Litmanen, hankittiin selvästi pitkäkestoisen projektin rungoksi, eivätkä olleet hankinta-aikanaan sen hetken aivan ehdottomia eliittipelaajia, vaan urallaan siinä vaiheessa, että ikää oli alle 25 v, ja kaikki olivat tekemässä lopullista läpimurtoaan ehdottomalle huipulle. Kaikki ottivat urallaan viimeisen stepin kantavina voimina osana Joman 2010-luvun projektia.
Mikäli Joma olisi viime ja tänä syksynä halunnut pitää nykyisen rungon kasassa, uskon että lähtijöitä ei välttämättä olisi lainkaan, tai lähtijöitä olisi ainakin selkeästi vähemmän. Tämä ei kuitenkaan istu seuran uuteen strategiaan, jossa joukkuetta halutaan nuorentaa ja tehdä aiempaa omavaraisemmaksi, mikä on erittäin kannatettava tavoite, kun edustusjoukkueen menestyksen ohella myös seuraorganisaatio ja junioritoiminta on saatu nostettua valtakunnan kärkipäähän. Varmasti kaikkien Superpesis-organisaatioiden tavoite on pitkässä juoksussa rakentaa menestyvä ja mahdollisimman omavarainen edustusjoukkue, mikäli tällainen vain ikinä on mahdollista. Sehän on taloudellisin ja kaikin puolin järkevin tapa harjoittaa huipputason joukkueurheilu-toimintaa, joskaan ei sinänsä lainkaan se helpoin tapa, koska se vaatii seuralta paljon muutakin kuin rahaa.
Toki aina kutakin runkoa täydennetään muualta hankittavilla pelaajilla kulloisenkin joukkueen tarpeen mukaan, mikä totta kai kuuluu liiketoimintamuodossa harjoitettavan ammattilais-/puoliammattilaisurheilun logiikkaan.
Jomassa tämä tarkoitti runsaita hankintoja 2010-luvun alussa, Manse tekee selvästi vastaavaa nyt. Erona on selvästi hankintojen suunniteltu aikajänne seurassa, sekä pelaajien uran vaihe. Vaikka kaikki siirtyivistä pelaajista voivatkin toki pelata vielä pitkään huipulla, tuskin Mansessa kuitenkaan silti on käynnistymässä 10 vuoden projekti nyt hankittavalla rungolla.
Nyt kun Joma on muuttanut mestaruuksien ja junioritoiminnan tason nousun myötä strategiaansa aiempaa suuremman omavaraisuuden suuntaan, siirto profiilinsa nousua tavoittelevaan Manseen seuraa kaikkien Joma-taustaisten pelaajien näkökulmasta sekä 1) taloudellista logiikkaa, 2) menestysmahdollisuuksien logiikkaa, että 3) Joman nuorennusleikkauksen myötä viimeistään lähivuosina väistämättä hajoavan rungon yhteenpalaamisen logiikkaa.
Pelaajat ovat varmasti pohtineet, että jos jokin joukkue satsaa kovasti pelaajahankintoihin, menestysmahdollisuuksia voi olla myös tämän hetken top-4 joukkueiden ulkopuolella. Varsinkin tässä tapauksessa, kun hankitaan puolet kahtena viime vuonna mestaruuden voittaneesta rungosta. Jomassa seuran uusi strategia tarkoittaa puolestaan väistämättä menestysmahdollisuuksien hitusta heikkenemistä, verrattuna niihin vuosiin, kun edustukseen hankittiin pelaajia pelkästään mestaruuden voittamisen tavoitteesta käsin. Joma ei olisi enää ehdoton ennakkosuosikki numero 1, vaikka osa huhutuista lähtijöistä olisikin jäänyt seuraan, mikäli mestaruusrungosta olisivat poissa "vain" esimerkiksi Puhtimäki, Niemi ja Jussila.
Menestysmahdollisuuksien hienoisen heikkenemisen lisäksi Jomassa ei ole enää myöskään mahdollista pelata samalla vanhalla porukalla, joka varmasti Jussilan, Kivisen ja Puhtimäenkin urien näkökulmasta edustaa herroille 'kaikkien aikojen joukkuetta', jossa pelaajat olivat sitoutuneita pitkäaikaisesti samaan projektiin, olivat suhteellisen saman ikäisiä ja tulivat hyvin juttuun keskenään, pelasivat keskeisessä roolissa menestyvässä joukkueessa, ja jossa mukana oleminen huipentui vuosien 2018 ja 2019 mestaruuksiin.
On vaikea nähdä että esimerkiksi kolmikon Puhtimäki, Kivinen, Jussila intresseissä olisi seuran vaihto, mikäli kaikilla olisi pöydällään Joman taholta euromääräisesti sellainen sopimustarjous, joka vastaa edes lähelle sitä, mitä ko. herrat voivat tämän hetken pelaajamarkkinoilta saada. Tämä ei varmasti uudessa strategiassa kuitenkaan ole toteutunut Joman puolelta. Sen sijaan markkinoilla toimii tällä hetkellä seuroja, jotka haluavat maksaa keskimääräistä organisaatiota suurempia korvauksia.
Eikä siinä ole sinänsä mitään väärää, ostostrategiasta on nähty historiassa sekä hyviä että huonoja skenaarioita, ja pelaajien ostaminen kuuluu huippupalloiluun siinä missä junioritoimintakin. Muutenhan kyseessä olisi täysin amatööriurheilusta. Tuskin Mansenkaan 10 vuoden strategiaan kuuluu pumpata joukkueeseen syksy toisensa jälkeen loputtomiin rahaa, ei kuulunut Jomallakaan, niin kuin nyt nähdään. Ja hyvä niin.
En usko, että Joman osalta tilanne on kuitenkaan se, että kellekään nyt lähtökuopissa olevista pelaajista ei olisi tarjottu jatkoa. Varmasti on tarjottu, etenkin joensuulaistuneelle ja hienosti koko Joma-uransa pelanneelle Lauri Kiviselle, mutta tuskin hänellekään kuumenevien markkinoiden kärkipäätä edustavilla summilla. Tämä on Joman strategian mukaista toimintaa, mutta voihan aivan hyvin olla, että Kivisen lähtöä ei esimerkiksi vielä keväällä ole pidetty Jomassa todennäköisenä, mikä on voinut vaikuttaa tarjotun sopimuksen suuruuteen ja näin osaltaan Kivisen haluihin lähteä.
Pelaajista Puhtimäki, Jussila ja Niemi ovat varmasti tienneet koko ajan lähtevänsä Jomasta joku päivä lähemmäs kotiseutunsa seuroja, aivan kuten Joman organisaatiokin. Nyt se päivä on luontevasti seuran strategian muutoksen myötä tullut vastaan, ja vastaa näin pelaajien intressejä, kun he voivat saada menestystä osto-strategialla tavoittelevista seuroista kovempia korvauksia, kuin omavaraisuus-strategialla etenevistä seuroista, kuten Sotkamosta, Vimpelistä ja nyky-Jomasta. Lähtö vastaa sinällään myös seuran intressejä kun pelaajat eivät tarjotuilla summilla ole jäämässä seuraan. Toki osan kohdalla on voinut tapahtua "arviointivirhe", ja lähtö tapahtuu, vaikka Joma olisi halunnut pelaajan sinänsä vielä pitää, mutta toki vain seuran kannalta edullisemmilla ehdoilla.
Mielestäni tämä selittäisi jollain tavalla myös huhumyllyistä käynnistynyttä pelin tason laskua välierissä, jos tällaista ylipäätään tapahtui. Saattoi toki olla myös niin, että Kouvola pelasi yksinkertaisesti kauden parhaat pelinsä, mikä yhdistettynä Joman loukkaantumisiin ja terävyyden puutteeseen sisäpelissä vei Koplan finaaliin. Jos osa lähtevistä pelaajista kuitenkin esimerkiksi pettyi seuran puolelta tulleisiin tarjouksiin, ja päätti sen myötä lähteä, vaikuttaa tämä varmasti jollain tapaa myös peliesityksiin, eri asia on toki, kuinka paljon. Vaikea on uskoa kuitenkaan, että henkisesti tuntuisi samalta pelata, mikäli on tyytyväinen seuran toimintaan sopimusneuvotteluissa ja juuri neuvotellut kaikin tavoin tyydyttävän jatkosopimuksen, kuin jos vastaavasti neuvotteluissa on tullut pelaajan näkökulmasta pettymyksiä.
Lähtijöiden lopullinen määrä saattoi myös tulla yllätyksenä muulle joukkueelle, mikä varmasti aiheutti ainakin hämmennystä jos ei muuta. Voihan olla niinkin, että joidenkin seuraan jäävien pelaajien näkökulmasta Joman strategian muutos ja lähtijöiden lista näyttää nyt siltä, että lähtevien pelaajien myötä joukkue ei ole yhtä iskukykyinen tulevaisuudessa, mikä voi myös aiheuttaa pettymystä ja näkyä peliesityksissä. Tämä on toki pelkkää spekulaatiota.
Vainikaisen tilanteesta on vaikea sanoa, mutta tuskin miehen otteet ovat ainakaan odotuksia ylittäneet Jomassa, vaikka loppua kohti peli on kieltämättä parantunut. Itse ainakin näkisin Simon mielellään Jomassa myös ensi kaudella, mutta jos siviilipuolen asiat vievät vahvasti Tampereelle, ja Manse tarjoaa kovempaa paperia kuin mieheltä enemmän ennen kautta odottanut Joma, on lähteminen varsin ymmärrettävää. Toki miehestä ei tule siirron myötä kuvaa pitkäjänteisenä joukkueeseen sitoutujana, jos Joma on tarjonnut kilpailukykyistä jatkoa. Mutta se on toki toinen juttu eikä sinällään liity näihin spekulaatioihin.
Mikäli Rautiainen ei ensi vuonna Jomassa pelaa, mies varmasti lopettaa. Vaikea olisi uskoa Allun siirtyvän muualle. Uskon että Joma voisi hänen kohdallaan myös korottaa panoksia sopimusneuvotteluissa, sen verran isossa osassa mies olisi kauden 2021 Jomassa, niin pelillisesti kuin henkisestikin.
Voi olla että joukkueen nuorennus ei siis mene aivan Joman seurajohdon nuottien mukaan, mutta isossa kuvassahan tämän syksyn kuvio on osa sitä laajempaa kehityskulkua, mikä tulee väistämättä eteen kun joukkuetta halutaan nuorentaa, ja korvata vuosi vuodelta vanhenevia runkomiehiä uuden polven omilla kasvateilla. Näinhän tässä selkeästi tänä syksynä on tapahtumassa.
"Joukkopaon" voi selittää siis mielestäni samaan aikaan tapahtuneet Joman strategian muutos, Mansen halu ja mahdollisuudet käyttää paljon rahaa, sekä pitkään Jomaa edustaneiden pelaajien huomaama mahdollisuus päätyä pelaamaan, ja myös menestymään yhdessä hyvällä korvauksella, lyhyeen projektiin toisaalle.
