- Viestejä
- 891
Jos nyt ihan reaalimaailmassa alkaa tarkastella Tahkon tulevaa kautta, niin aika hyvin siitä antavat osviittaa eilen julkistetut pelinjohtajien näkemykset tulevasta kaudesta. Tahko löytyy tutulta sijalta 7, mikä voi tuntua turhauttavalta, kun oletus kuitenkin on, että tällä kaudella Tahkolla olisi sekä hieman parempi joukkue että kokonaisuus joukkueen ympärillä (valmennus/pelinjohto, työrauha, yleinen draivi ym.) olisi selkeästi viime kautta parempi. Toisaalta aika vaikea sieltä edelle rankatuista joukkueista on Tahkon taaksekaan etukäteisarvioinneissa ketään heittää. Mikään niistä ei ole lähtökohtaisesti huonompi kuin viime kaudella. Toisaalta ei mikään niistä ole merkittävästi vahvistunutkaan, mutta silti ainakin JoMan ja KeKin peli talvisarjan finaalissa näytti pelottavankin hyvältä. Pelin ja tason kehittymistä voi ja pitää odottaa Tahkoltakin, mutta mihin se riittää, jää nähtäväksi.
Pelillisesti arvioisin tässä vaiheessa Tahkon parannuskohteiksi seuraavat asiat:
- Ulkopeliin on pelinjohdon lausumien mukaan talvikaudella satsattu, ja se taisikin näkyä jo hallipeleissä. Sisäpelissä onkin sitten enemmän haasteita, ja sekin taisi näkyä.
- Ykköskärjen tason nosto, kun asiaa mitataan viime kauden onnistumisprosenttien valossa. Tämä koskee siis lyöntijärjestyksen numeroita 2-5. Nro 1:n ei tarvitse parantaa, koska Nurmio oli omilla luvuillaan viime kaudella, joten hänen osaltaan sen tason pitäminen riittää, ja jopa ihan hienoisesti pienempikin prosentti (viime kaudella kentällemeno 79%, kun esim. Mäentaustalla, Heikkalalla ja Konsta Kettusella 72-73%).
Täällä palstalla oltiin viime kesänä aika usein tekemässä Eskelisestä Tahkon heikkoa lenkkiä ykköskärjessä, mutta tilastojen valossa hän pärjäsi ihan hyvin omassa päätyössään, eli 1-2-välin vaihdossa. Mm. Kanala, Jussila, Myllyniemi, Vartama, Määttä ja Piironen olivat samassa 68-70 prosentin haarukassa hänen kanssaan. Tällä välillä muita selvemmin edellä olivat Vikström, Aleksi Lassila ja Hacklin 75-77 prosenteilla. Kun Hacklin ei ole enää kärkijoukkueessa ensi kaudella, niin ei tuohon jää kuin Sotkamo ja Vimpeli, jotka huitelevat tällä välillä selvästi edellä. Sanoisin siten, että Eskeliseltä riittää parin prosenttiyksikön parannus viime kauteen (toki enemmänkin saa tulla), niin tähän väliin Tahkon lähentyminen muita kärkijoukkueita ei kaadu.
Tilastojen valossa 2-3-välissä tuli eniten eroa viime kaudella, ja aivan liikaa tulikin. Siellä huippumies Määttä huiteli 90 prosentissa ja kärkijoukkueista Niko Korhonen, Elmeri Anttila, Sami Haapakoski ja Vimpelin molemmat Lassilat olivat haarukassa 77-81 %. Tahkossa tätä väliä hoitelivat Patova 65:n ja Ikonen 67:n (ja Korhonen 66:n) prosentin tehoilla. Prosenttivälille 71-74 asemoituu suuri joukko pelaajia, ja moni heistä kilpailijajoukkueista. Tähän siis täytyy löytää selkeä parannus tälle kaudelle. Miten tämä hoidetaan ja kuka ottaa roolin vastaan - Ikonen edelleen ainakin osittain, vai Kontio (85 % mutta yrityksiä hyvin vähän), vai Kyhyräinen (70%) ja Toikka (68%) jokerien peluuttamisen kautta?
Kotiuttamisessakin on haasteita ja riskejä. Niemen taso on tainnut ailahdella aiemmillakin kausilla turhan paljon, eikä viime kausi ollut erityisen hyvä. Lyöjäjokerien miehittämässä kotiuttamistilastossa hän oli seitsemäs ja prosenteissa jäljessä edellä olevia 6-13 prosenttiyksikköä, mikä on aika paljon. Ikosen ja Patovan prosentit olivat lukujen puolesta melko hyvin vertailukelpoisia ei-lyöjäjokereiden luokassa, mutta vertailu on todellisuudessa vaikeampaa, kun heille (erityisesti Patovalle) tilanteita tuli vähähkösti, kun Korhonen (50 %) hoiti toisen lyöjäjokerin tehtäviä.
Pari muuta huomiota vielä. Tilastoja selaillessa kiinnittyy huomio, että kärkijoukkueissa on useita pelaajia, jotka sisäpelissä ovat hyviä tai erittäin hyviä kauttaaltaan useammassakin tehtävässä. Tahkolaisia ei (vielä?) voi oikein tähän kategoriaan laskea, mutta olisiko Patovassa, Kontiossa ja Kyhyräisessä aineksia nousta sinne? Toinen huomio kakkoskärjestä: toimivaa ja tehokasta sellaista ei suoraan ole syntyäkseen, mutta jos ykköskärjen taso nousisi kokonaisuudessaan, jokereiden avulla siihen voisi tulla mahdollisuuksia.
Pelillisesti arvioisin tässä vaiheessa Tahkon parannuskohteiksi seuraavat asiat:
- Ulkopeliin on pelinjohdon lausumien mukaan talvikaudella satsattu, ja se taisikin näkyä jo hallipeleissä. Sisäpelissä onkin sitten enemmän haasteita, ja sekin taisi näkyä.
- Ykköskärjen tason nosto, kun asiaa mitataan viime kauden onnistumisprosenttien valossa. Tämä koskee siis lyöntijärjestyksen numeroita 2-5. Nro 1:n ei tarvitse parantaa, koska Nurmio oli omilla luvuillaan viime kaudella, joten hänen osaltaan sen tason pitäminen riittää, ja jopa ihan hienoisesti pienempikin prosentti (viime kaudella kentällemeno 79%, kun esim. Mäentaustalla, Heikkalalla ja Konsta Kettusella 72-73%).
Täällä palstalla oltiin viime kesänä aika usein tekemässä Eskelisestä Tahkon heikkoa lenkkiä ykköskärjessä, mutta tilastojen valossa hän pärjäsi ihan hyvin omassa päätyössään, eli 1-2-välin vaihdossa. Mm. Kanala, Jussila, Myllyniemi, Vartama, Määttä ja Piironen olivat samassa 68-70 prosentin haarukassa hänen kanssaan. Tällä välillä muita selvemmin edellä olivat Vikström, Aleksi Lassila ja Hacklin 75-77 prosenteilla. Kun Hacklin ei ole enää kärkijoukkueessa ensi kaudella, niin ei tuohon jää kuin Sotkamo ja Vimpeli, jotka huitelevat tällä välillä selvästi edellä. Sanoisin siten, että Eskeliseltä riittää parin prosenttiyksikön parannus viime kauteen (toki enemmänkin saa tulla), niin tähän väliin Tahkon lähentyminen muita kärkijoukkueita ei kaadu.
Tilastojen valossa 2-3-välissä tuli eniten eroa viime kaudella, ja aivan liikaa tulikin. Siellä huippumies Määttä huiteli 90 prosentissa ja kärkijoukkueista Niko Korhonen, Elmeri Anttila, Sami Haapakoski ja Vimpelin molemmat Lassilat olivat haarukassa 77-81 %. Tahkossa tätä väliä hoitelivat Patova 65:n ja Ikonen 67:n (ja Korhonen 66:n) prosentin tehoilla. Prosenttivälille 71-74 asemoituu suuri joukko pelaajia, ja moni heistä kilpailijajoukkueista. Tähän siis täytyy löytää selkeä parannus tälle kaudelle. Miten tämä hoidetaan ja kuka ottaa roolin vastaan - Ikonen edelleen ainakin osittain, vai Kontio (85 % mutta yrityksiä hyvin vähän), vai Kyhyräinen (70%) ja Toikka (68%) jokerien peluuttamisen kautta?
Kotiuttamisessakin on haasteita ja riskejä. Niemen taso on tainnut ailahdella aiemmillakin kausilla turhan paljon, eikä viime kausi ollut erityisen hyvä. Lyöjäjokerien miehittämässä kotiuttamistilastossa hän oli seitsemäs ja prosenteissa jäljessä edellä olevia 6-13 prosenttiyksikköä, mikä on aika paljon. Ikosen ja Patovan prosentit olivat lukujen puolesta melko hyvin vertailukelpoisia ei-lyöjäjokereiden luokassa, mutta vertailu on todellisuudessa vaikeampaa, kun heille (erityisesti Patovalle) tilanteita tuli vähähkösti, kun Korhonen (50 %) hoiti toisen lyöjäjokerin tehtäviä.
Pari muuta huomiota vielä. Tilastoja selaillessa kiinnittyy huomio, että kärkijoukkueissa on useita pelaajia, jotka sisäpelissä ovat hyviä tai erittäin hyviä kauttaaltaan useammassakin tehtävässä. Tahkolaisia ei (vielä?) voi oikein tähän kategoriaan laskea, mutta olisiko Patovassa, Kontiossa ja Kyhyräisessä aineksia nousta sinne? Toinen huomio kakkoskärjestä: toimivaa ja tehokasta sellaista ei suoraan ole syntyäkseen, mutta jos ykköskärjen taso nousisi kokonaisuudessaan, jokereiden avulla siihen voisi tulla mahdollisuuksia.