Mattias Kitola näytti miksi hän on yksi naisten Superpesiksen parhaimpia pelinjohtajia, mitä tulee ennakkotyöhön ja taktisuuteen. Jyväskylän Kirittäret voitti puolivälieräsarjan ensimmäisen ottelun niin selvästi kuin uusi Hippos antaa myöden.
Kirittärien uusi kotikenttä on kaukalomainen ja yhdellä lyönnillä saa harvoin jakson ratkaisevaa tuhoa aikaan. Tämän vuoksi on mahdollista pelata härskejäkin sumppuja vaihtotilanteissa ja takatilanteissa antaa reunoille ylimääräistä tilaa.
Pesäpallon peruskaavaan kuuluu, että läpilyönnin torjumiseen riittää neljä pelaajaa: kulmapelaajat ja kopparit. Tästä oivan esimerkin antoi keskiviikon avauskamppailu.
Hippoksen stadion antaa näille avainpelaajille riittävästi tilaa toimia, pois lukien kolmospuolen tulostaulun heikko sijoittelu. Vertaukseksi käy esimerkiksi Vimpelin Saarikenttä, jossa etenkin koppareilla on rajallinen määrä aikaa – tämä näkyykin, kun katsoo Vedon kotiotteluissaan tekemiä juoksumääriä.
Nämä neljä pelaajaa (tilanteesta riippuen: Tinja Töyrylä, Jutta Myllyniemi, Eveliina Rantonen, Venla Karttunen) nousevat suureen rooliin tässä sarjassa ja Kirittärillä on heidän suorittamisessa ja tehoissa etua kilpailijaansa. Kun nämä ulkopelin tärkeimmät palaset suorittavat keskiviikon kaltaisella tavalla, saavat niin etukenttä kuin polttajat enemmän vapauksia omaan suorittamiseensa ja ulkopelistä tulee tätä kautta erittäin pitävää.
Keskiviikon matsista täytyy näiden pelureiden lisäksi nostaa esiin pudotuspelidebytantti Ronja Salmelan huippupeli lautasen ääressä. Salmela pääsi loistamaan kaikilla lukkaripelin osa-alueilla. Välillä vasurin lukkarina hän pääsi yllättämään etenijän kakkoselta, taktiset väärät osuivat kohdilleen ja tolppa oli koko illan hyvin lavalla. Kerta kaikkiaan hieno aloitus!
Kun kamppailua tarkkaillaan sisäpelin näkökulmasta, huomataan, että Kirittärien ennakkotyö oli tehty tarkemmin ja viime vuosien kestomenestyjä oli valmis Lapuan Virkiän pelillisiin muutoksiin.
Jyväskylän ykköskärjen naiset suorittivat totutun kovalla tasolla päätilanteitaan ja Kitola löi merkkiä päälle harkitun aggressiivisesti. Tyhjät tilanteet oli minimoitu ja Lapua oli näissä muutamaan otteeseen pahasti unessa.
Millä Virkiä pääsee peliin mukaan?
Lapualaisten pelinjohtajalla Jukka Liikalalla ei ole varaa tehdä isoja muutoksia kokoonpanon sisällä, eikä ulkoakaan ole enää tarjolla Superin mitat täyttäviä tukijoita, joten joukkueen täytyy keskittyä taktiseen puoleen.
Peliajatusta joudutaan hieman muuttamaan, sillä pienille lyönneille ei ole tilaa. Lapuan täytyy lyödä kärkikiitureille rajusti koviakin lyöntejä ja pelata enemmän Karttusta vastaan. Eihän tämäkään optimaaliselta kuulosta, kun ottaa huomioon Karttusen ulkopelitaidot, mutta ainakin ulkokenttä joutuu ottamaan hieman syvyyttä ja sitä kautta peliin saa lisää variaatioita.
Pitkän tauon jälkeen takaisin Virkiän kokoonpanoon palanneen Janette Lepistön lyöntimäärä on saatava isoksi ja puoliväkisin peluuttaa häntä myös vaihtotilanteisiin. Mikäli Riina Kerola jatkaa jokerina, hänestä on purkamaan Lepistön rakentamat tilanteet.
Lauantai tulee nopeasti vastaan, mutta uskon, että Virkiä on kotikentällään Lapualla kuin eri joukkue, ja on hyvin todennäköistä, että puntit ovat kahden pelin jälkeen tasan.