Porin Pesäkarhujen kapteeni Emilia Linna on kantanut todella suurta vastuuta joukkueensa kotiuttamisesta ja pelannut erinomaiset pudotuspelit – ja jos mahdollista, vielä paremmin loppuotteluissa Mansea vastaan. Ainoa huolestumisen aihe Linnalla on ollut lippujen varmistaminen omille vanhemmille Kaupin loppuunmyytyyn lauantain taistoon.

Naisten Superpesiksen mestaruus ratkaistaan tulevana lauantaina upeimmalla mahdollisella tavalla: viidennellä finaaliottelulla. Asetelma on kerrasta poikki.

Finaalit ovat olleet historiallisen tasaisia. Jokainen osaottelu on päättynyt joko supervuorossa tai kotiutuslyöntikilpailussa. Neljännessä finaalissa Porissa, kun mestaruus oli katkolla Pesäkarhuille, tarvittiin kotiutuskilpailun jatkopareja, jotta paremmuus saatiin ratkaistua.

Legendaarinen vitospeli on huikea mahdollisuus pelaajalle. Se on kokemus, jollaista ei joka päivä pääse kokemaan. Tämän allekirjoittaa myös ennen keskiviikon harjoituksia ja palaveria puhelimeen vastaava Pesäkarhujen supertähti ja kapteeni Linna.

– Varmasti monelle meille siellä pelaavista tämä on ainutkertainen kokemus. Itse ainakin odotan, että millainen se on kokemuksena.

– Se ei myöskään jätä selittelyille varaa. Se on nyt aika simppeli asetelma. On laitettava kaikki yhteen peliin, ja sen lopputulos ratkaisee. Mielestäni tämä on ihan hyvä tilanne meille näin. Koen, että olemme hyviä tiukoissa paikoissa, Linna tähyili tulevaa vitospeliä.

Lue myös: Vihtkari odottaa ikimuistoista päivää – ”Meidän naiset ovat nyt osoittaneet väkevyytensä”

Lippujono Linnan huolestuttavin hetki

Tampereen ratkaiseva finaali myytiin loppuun hyvin nopeasti. Tapahtuma olisi ollut todennäköisesti loppuunmyyty tunnissa, ellei lipunmyynti verkossa olisi tökkinyt. Linna näkee asian erittäin myönteisenä, vaikka matkassa on myös pieni ”mutta”.

– Hienoa ihan koko pesisväelle, että tulee vitospeli… Niin kauan, että vanhemmat saa liput. Itse jonotin lippujonossa vanhempieni puolesta, ja onneksi sain sitten liput heille.

– Harmittaa heidän puolesta, jotka eivät pääse katsomaan ottelua, vaikka haluaisivat. Mutta kuten sanottu, onhan se hienoa lajille, että kysyntää on ja voimme tarjota viihdettä, joka kiinnostaa yleisöä.

Kauppiin on myös saatu lisäkatsomoita, joiden myötä Manse avaa torstaina puoliltapäivin noin 300 lippua vielä myyntiin. Kun nämäkin oletettavasti viedään käsistä hyvin nopeasti, on lauantaina suuren tv-yleisön lisäksi Tampereella katsomoissa lähes 3000 katsojaa.

Pesäkarhujen betoniulkopeli on hidastanut Mansea

Mitä tulee kentäntason toimintaan, Pesäkarhut on onnistunut venyttämään ratkaisun vitospeliin pitkälti erinomaisen ulkopelinsä ansiosta. Manse on ollut läpi kauden suvereeni joukkue mailan varressa, mutta finaaleissa Pesäkarhut on lyönyt tosissaan kapuloita rattaisiin. Tähän ei ole mitään erityistä salaisuutta.

– Jo se pelkkä fiilis, että olemme päässeet tähän tilanteeseen pelaamaan näitä pelejä, on tuonut onnistumisen ilmapiirin. Meidän vahvuus joukkueena on ja on ollut se, että me luotamme toisiimme. Me olemme oikeasti joukkueessa.

– Monesti tuntuu, että jos on hyvä joukkue, siellä on hyviä yksilöitä, joilla on omia henkilökohtaisia tavotteita. Meillä ei ole sellaista. Menemme puhtaasti joukkueena.

– Suoraan ulkopelin kannalta vahvuus on ehkä se, että olemme löytäneet juuri oikeat pelaajat oikeille paikoille, kapteeni avasi.

Erityisesti Pesäkarhujen takatilannepuolustaminen on ollut hurjassa iskussa. Manse on luonut peräti 59 kolmostilannetta finaaleissa, mutta tuostakin lukemasta huolimatta sarja on tasan. Porilaisten pitävää räpylää ei ole suotta kehuttu.

– On saatu takasta puolustaa, ja he ovat saaneet hyvin tilannetta. Tässä vaiheessa kuitenkin aika hyvin tiedämme pelaajia ja heidän lyöntejä, joita saadaan sitä kautta aika hyvin pelattua pois. Ja Minttu [Vettenranta] on varmasti saanut myös syötöllä osansa otettua.

– Ei heidän lyöjät ihan semmoisessa iskussa ole olleet kuin aiemmin. Ja onhan se lyöjälläkin ihan eri ajatus lyödä ulkokenttään, josta saa helposti juoksuja kuin kenttään, johon pitää lyödä oikeasti hyvä ja laadukas lyönti.

Henkinen kuormitus painaa

Samalla kun Pesäkarhujen ulkopeli on ollut äärimmäisen laadukasta, sisäpeli on takunnut. Toki tähän vaikuttaa myös Mansen ulkopeli, joka on sekin vakuuttavaa.

– Ei se (sisäpeli) ole toiminut ihan niin kuin pitäisi. Se on ollut meillä koko kauden. Jos jossakin on tökkinyt, se on ollut sisäpeli.

– Kotiuttajille ei ole oikein tullut palottomia ajolähtöjä, eikä ole näin saatu jatkuvuutta. Peräkkäiset onnistumiset puuttuvat. On se kuitenkin sen verran toiminut, että on pari peliä tässä voitettu.

– Ulkopelin juhlaahan se on tässä vaiheessa kautta, ja kumpi pystyy ne pari pinnaa lyömään, on vahvoilla, Linna totesi.

Finaaleissa pelaajat suorittavat äärirajoilla suorituksesta, tilanteesta, vuoroparista ja jaksosta toiseen, mutta ankara rasitus ei ole vain fyysistä. Henkiset voimavarat hupenevat samalla. Vielä enemmän, jos tulos on oman joukkueen kannalta tappiollinen.

– Jos miettii vaikka nyt koko viime viikonloppua, olihan se niin henkisesti kuin fyysisestikin aika kuormittava. Pelin sisälläkin tunnetilat vaihtelevat paljon ja kokee kaikenlaista. Vaikka se on siistiä, pelin jälkeen huomaa kuinka kuluttavaa se on ollut.

Pesäkarhut kokoontui keskiviikkona ensimmäisen kerran joukkueena koolle sunnuntain neljännen finaalin jälkeen. Parin päivän lepo tuli tarpeeseen.

– Viime viikonloppu vei ainakin minulta melko paljon. Siksi onkin kiva, että nyt on viikon tauko ja tämä alkuviikko oli vähän rennompi.

– Fakta on, että näitä pelejä käydään myös pääkopassa. Tässä vaiheessa henkinen kovuus näyttelee aika suurta roolia. Perussuoritukset ovat kuitenkin aika lähellä samaa, joten mentaalisen suorittamisen ja pelin arvo nousee, Linna totesi.

Pesäkarhujen pääkotiuttaja toivoo lisää tilanteita

Henkilökohtaisella tasolla Linna pelaa huikeaa syksyä. Linna on lyönyt yhdeksän joukkueensa 15:stä finaaleissa tekemästä juoksusta. Jos Pesäkarhut voittaa mestaruuden, on ihme, mikäli Linnaa ei valita pudotuspelin arvokkaimmaksi pelaajaksi.

– Ylipäätään siistiä pelata. Oli tuossa vuoden tauon jälkeen unohtanut, mitä fiiliksiä tuolla kokee. Onhan se keskimäärin kivempi pelata, kun kulkee. Tämä on hyvin pitkälti itseluottamuslaji, niin on helpompi pelata, kun luottaa itseensä ja tietää, että muutkin ympärillä luottavat.

Kun Susanna Puisto ei ole enää lyömässä porilaisille juoksuja, on iso osa vastuusta kaatunut Linnan harteille. Pudotuspelien kotiutusprosentti 59 kertoo, että 25-vuotias ei ole tästä ollut moksiskaan.

Pesäkarhuissa Linna kantaa vastuullista numeroa viisi hihassaan ja kapteenin C-kirjainta pöytäkirjassa, mutta paineita nuori palloilija ei kanna, vaikka kaikki katseet ovat ratkaisunpaikoissa kääntyneet häneen.

– En ole sellainen henkilö pesiksessä, joka ottaisi tai kokisi paineita tai jännittäisi se tilanne. Nytkin finaalien aikaan olen toivonut, että minulle tulee tilanne ja että Jarkko [Pokela] antaisi vastuuta, kun paikka on. Itselläni on ollut tunne, että pystyn tekemään ratkaisuja, Linna analysoi.

Loppuviikon suunnitelma Pesäkarhuilla ja Linnalla on seuraava yksinkertainen – nyt kun se tärkein eli vanhempien pääsy mukaan kannustamaan ratkaisuotteluun on varmistettu.

– Pari kertaa treenataan, palaveerataan, ehkä vähän enemmän juuri mentaalipuolen asioita, ja yhdessä oloa ja fiiliksen hakemista. En tiedä tarkkaan, mitä kaikkea meillä on. Kun lauantaina on peli, uskon, että olemme valmiita, Linna linjasi.

Naisten ratkaiseva viides finaali pelataan tulevana lauantaina kello 14 alkaen. Ruutu ja Yle näyttävät ottelun suorana lähetyksenä.

Lue myös: Vihtkari odottaa ikimuistoista päivää – ”Meidän naiset ovat nyt osoittaneet väkevyytensä”