Viime vuoden piti olla Elias Pitkäsen läpimurtokausi. Baana auki Janne Kivipellon eläköitymisen myötä, paikka yhden kestomitalisuosikin lautasella ja kolmoset hihoissa. Käsivamma kuitenkin lykkäsi tavoitteita vuodella, mutta nyt Pitkänen ottaa muitta mutkitta omalle vastuulleen paljon KPL:n menestyksestä ja mestaruustavoitteesta.

Kouvolan Pallonlyöjien vasta 19-vuotiaan lukkarin Elias Pitkäsen viime kausi meni kokonaan pilalle käsivamman takia. Vamma osoittautui odotettua pahemmaksi ja se vaati leikkauksen, joten koko kausi jäi nuorukaiselta väliin. Kun tieto leikkaukseen joutumisesta tuli, otti se luonnollisesti aluksi koville.

– Muistan varmasti loppuelämäni, miten kova paikka se oli, kun selvisi että käsi joudutaan leikkaamaan. Lopulta leikkaukseen meneminen oli kuitenkin helppo päätös, kun sitä oli muutaman päivän pohtinut. Ei ollut muita vaihtoehtoja.

– Kun leikkaussaliin mentiin, niin tähtäin oli jo vuoden päässä. Ensimmäiset päivät leikkauspäätöksen jälkeen olivat toki kovia. Olin varmasti aika rankka kaveri perheelle siihen kohtaan. Mutta nopeasti pystyin kääntämään lopulta katseen eteenpäin, Pitkänen muistelee.

Kesän 2023 piti olla Pitkäsen läpimurtokausi Superpesiksessä, kun edeltävät kuusi kautta kestomitalisuosikki-KPL:n lautasta hallinnut Janne Kivipelto lopetti uransa. Vastuu Kouvolan lukkaroinnista lankesikin Aleksi Vainiolle ja nuori KPL-kasvatti joutui jälleen odottamaan vuoroaan.

Leikkaushoitoa vaatinut käsi alkaa pikku hiljaa olemaan täydessä kunnossa ja Pitkäsen mukaan se tuntuu peli peliltä paremmalta. Kuntoutus sujui lopulta aika lailla sen aikataulun mukaan, joka leikkauksen jälkeen arvioitiinkin.

– Käsi alkaa olla tällä hetkellä kunnossa, mutta tutkaan en ole kyllä heittänyt. Peli peliltä se tuntuu paremmalta. Harjoittelun kautta se kehittyy ihan puhtaasti.

– Tietenkin kuntoutus oli pitkä, se kesti yhdeksän kuukautta. Aluksi oltiin ehkä vähän perässä ennustetta. Ensimmäiset pari kuukautta siinä oli ortoosi [ulkoinen tukiväline]. Jalasta otettiin siihen siirrettä, joten en pystynyt alkuun kävelemään pariin viikkoon kunnolla. Olin lähes viikon vuodepotilaana viime kesänä.

– Koko ajan on kuitenkin menty eteenpäin. Ja alusta lähtien kuntoutuminen on toteuttanut tiettyä kaavaa. Tiesin, että kun antaa aikaa niin se saadaan kuntoon. Prosessi on kuitenkin ollut pitkä, Pitkänen toteaa.

”Tavoite on mennä päätyyn asti”

Kouvolalaisten alkukausi on sujunut haastavissa merkeissä, sillä kolmesta ottelusta on tarttunut mukaan yhtä monta tappiota. Jokainen peli on kuitenkin edennyt kotiutuslyöntikilpailuun asti. Pitkäsen mukaan kotiuttamisiin pitää saada lisää laatua, jotta pelit kääntyvät voitoiksi.

– Tiukkoja pelejä ovat kaikki olleet. Kotareihinhan ne kaikki on menneet, joissa on sitten kotiutettu huonosti – minä mukaan lukien. Lyöntien laatua pitää parantaa selvästi.

– Ulkopelissä me ollaan oltu ajoittain tosi hyviä ja ulkopeli on meidän vahvuutemme. Yksittäisiä virheitä on toki tullut, jonka takia on jaksoja hävitty – niistä pelit kääntyy helposti. Sisäpeliin kaivataan tasaisuutta ja laatua lisää, eiköhän siitä sitten hyvä tule, Pitkänen arvioi.

Superpesiksen kilpailu on viime vuosina ollut tiukkaa ja kärki on tiivistynyt. Tälle kaudelle voidaan laskea ennakkoon jopa seitsemän joukkuetta mukaan, jotka taistelevat mitaleista. Kouvolalaisryhmälle kauden tavoite on selvä: vain mestaruus kelpaa.

– Kilpailu on koventunut vuosi vuodelta. Seitsemän kovaa joukkuetta löytyy ja sen lisäksi tietenkin myös muita. Kunhan saadaan oma homma toimimaan ja pelejä alle, kyllä minä uskon meidän mahdollisuuksiin. Voittaahan tässä halutaan. Tavoite on mennä päätyyn asti. Se on ihan selvä, ei muusta voi keskustellakaan.

– Sitä me on jätkien kanssa kopissakin puhuttu. Pelinjohtajamme [Petri Tuuva] taisi antaa siitä ihan lausunnon mediallekin, niin sen voi kyllä sanoa ääneen, nuori lukkari linjaa.

KPL koki ison muutoksen viime kauden jälkeen, kun pitkäaikainen pelinjohtaja Iiro Haimi siirtyi Sotkamon Jymyyn. Tilalle tuli Kempeleen Kiristä Petri Tuuva. Pitkäsen mukaan edellinen ja nykyinen pelinjohtaja ovat persoonaltaan aivan eri puusta veistettyjä.

– Onhan Petri persoonana ihan erilainen kuin Iiro. Sellainen karjalaismies, jolta juttua tulee koko ajan. Hiljaiseksi se ei jää. Suu käy tilanteessa kuin tilanteessa. Lähestymistapa hänellä on ehkä hieman erilainen. Ehkä vähän rennompaa ja pumppaa niin sanotusti renkaita enemmän. Pelitavallisestikin ajattelutapa on ehkä erilainen verrattuna Iiroon.

– Tässä vaiheessa toki vielä vähän vaikea sen enempää sanoa, kun en ehtinyt Iiron kanssa hirveästi pelata, enkä nyt vielä Tuuvankaan kanssa. Persoonina ehkä erilaisuus tulee ekana mieleen monelle, Pitkänen toteaa.

Pitkänen ottaa kovan vastuun KPL:n menestymisestä

Pitkänen on pelannut alkukaudesta sisäpelissä numerolla kolme, joten vastuu myös sillä saralla on ollut iso. Vaihtajan kärkilyönnit ovat onnistuneet 57 % tehoilla kauden ensimmäisissä otteluissa, mutta varsinkin kolmoselle usein lankeavissa kakkosvaihdoissa on vielä parannettavaa.

Lukkarina rooli ulkopelissä on taas luonnollisesti valtava. Pitkäsen mielestä onkin pitkälti hänen onnistumisistaan kiinni se, miten joukkue pärjää.

– Tällä hetkellä olen kolmosena pelannut. Siinä on totta kai valtava vastuu. Pitää olla pelintekijänä, että ”mörssärit” pääsevät lyömään. Niillä on ollut mailat kuumana viime aikoina. Nopeat kaverit pitää saada eteenpäin ja se mahdollistaa sitten muille juoksujen lyömisen.

– Oma rooli sisällä on varmaan vähintään yhtä iso kuin ulkopelissä. Kun itse pelaa hyvin, joukkue todennäköisesti pärjää. Se on aika yksinkertaista.

Omaksi vahvuudekseen nuori mies kokee tasaisuuden. Lupaavalla lukkarilla riittää kuitenkin vielä kehityskohteita, sillä ura huipulla on vasta alkamassa. Yhteensä otteluita Superpesiksessä on kertynyt hänelle tähän mennessä vasta 29.

Elokuussa vuonna 2019 Pitkänen teki historiaa vasta 14 vuoden, kahdeksan kuukauden ja 24 päivän ikäisenä, kun hänestä tuli nuorin Superpesiksessä pelannut pelaaja.

– Pelivarmuus on tietenkin selkeä kehityskohde. Niinhän se on monesti nuorella pelaajalla, kun pelejä on vielä vähän alla. Sitä tulee kokemuksen kautta. Varsinkin lukkaripeli kehittyy, kun siihen tottuu, ja oppii tuntemaan pelaajia ja pelinjohtajia.

– Vahvuutenani on ehkä se, että olen aika tasainen suorittaja. Olen kaikessa ihan hyvä, enkä ehkä ole missään älyttömän huono tai hyvä. Näin sen asian ehkä itse näen. Nopeutta ja voimatasoja pitää toki vielä parantaa, Pitkänen arvioi.

Viime kauden väliin jäämisen jälkeen Pitkäselle on tärkeintä yksinkertaisesti pelata. Alkukausi on luonnollisesti ollut vielä vähän hakemista, kun alla on niin pitkä kuntoutumisjakso.

– Tavoitteena on pelata tasainen ja ehjä kausi. Se on se ykkösjuttu. Ensimmäinen kokonainen kausi Superpesiksessä kuitenkin vasta alkanut virallisesti. Tämä on maratooni, eikä pikamatka. Kausi on pitkä ja vasta muutama peli alla. Mutta parantaa pitää ensimmäisistä peleistä henkilökohtaisesti. En ole kovin hyvä vielä ollut. Toki se on varmaan ihan ymmärrettävää, kun on pitkä loukkaantuminen alla.

– Mitään tulostavoitteita ei henkilökohtaisesti ole. Sen kyllä itse tietää, että onko pelannut hyvin vai huonosti. Lopulta vain voitot merkitsevät, Pitkänen linjaa.