En taida olla ainoa, jota häiritsee pesäpalloihmusten karkea kiroilu - jopa voiton hetkellä haastattelussa. Kiivaassa pelitilanteissa kiroilu on pesäpallossa ihan arkipäiväistä. Monessa muussa lajissa sitä ei hyväksyttäisi.

Aika noloa oli minusta se.

Peltonen on kyllä erityinen pelaaja. Hän on vasta 19-vuotias, mutta kuulostaa ja näyttää selvästi ikäistään vanhemmalta. Hän on myös hyvin eleetön - ellei jopa ilmeetön - ollessaan lyömässä. Peltonen nousi esiin tärkeimmällä hetkellä supervuorossa lyöden tasoitusjuoksun upealla lyönnillä.

Vaisua on Harisen tekeminen. Hänen olemuksensakaan ei hengi itseluottamusta. Peli menee ainakin supervuoroon.

Oho! Olipas Venla Tanhua suorapuheinen: ”helevetin nihkeetä” 😀

Siksipä juuri jo aika puhkikysytty kysymys.

Aina kysytään, kuka on juhlien seremoniamestari?

Onnea Jymylle! Nyt oli vaihteeksi Sotkamon vuoro. Roope Korhosella oli suurten saavutusten kausi, eikä Roope itsekään sitä vähätellyt. Janne Mäkelä olisi vastaavassa tilanteessa ollut paljon Roopea vaatimattomampi. Mutta hienoja pelaajia ja persoonia ovat molemmat!

Minä myös.

Mukava kuulla, että Sami Österlund puhuu etumiehistä, eikä etunaisisista (mikä olisi äärimmäisen teennäinen ilmaisu).

Aleksis Ärje on rennompi ja leikkisämpi selostaja kuin Anssi Ritari. Ritari karjuu ja voivottelee sekä latelee alituiseen pelaajien tehopisteitä.

Onpa näyttävää tuuletusta Emilia Itävalolla ykköspesällä😀

Kansallislaulun laulaminen kansallisissa pesäpallo- ja jääkiekkopeleissä on minusta turhaa ja aika teennäistäkin. Siinä ikään kuin tehdään omasta asiasta isompi kuin se oikeasti on. Maajoukkuepeleissä kansallislaulut kuuluvat asiaan.

Myös Janne Mäkelältä yhden käden näpäys - miksi? - ja reilu palo kotipesään.

Kalle Kuosmaselta yhden käden näpäys, ja Vimpelin ulkokenttä teki helpon palon kotipesään.