Kun eilinen ylipitkä IPV-HP herätti keskustelua myös tuomaritoiminnasta, niin kannustaisin kaikkia tuomareita käyttämään valtaansa. Mitään sääntömuutoksia ei välttämättä tarvita, sillä nykyisilläkin säännöillä on mahdollista puuttua viivyttelyyn ja estää mm. sääntöjenvastaisia torikokouksia.
Esimerkiksi pelinjohtajan näkemysero pesäkilvasta ei oikeuta katkaisemaan peliä, koska tuomarit eivät muuta pesäkilpatuomioitaan mielipiteiden perusteella. Pelkkä katkaisun vaatiminen käsi pystyssä viivyttää peliä, koska pelituomari joutuu reagoimaan siihen.
Linja tuntuu löystyneen myös epäurheilijamaisen käytöksen karsimisessa. Esimerkiksi epäonnistuneen suorituksen tehneen pelaajan ympärillä juhlimista on mennyt tällä kaudella paljon läpi ilman mitään seurauksia. Muissa lajeissa ei tuollaista katsella sormien välistä.
Lukkareiden harrastama pelin viivyttäminen tuntuu olevan lajissa tabu ja pyhä asia, johon ei voi puuttua. Mukavahan se on katsella heittelytaistelua huippuetenijän ja huippulukkarin välillä, mutta suurin osa heittelystä on pelkkää keskinkertaisten lukkarien maneeria, joka ei oikeastaan edistä peliä millään tavalla. Linjaa voisi kiristää huomattavasti, periaatteessa jokaisen heittelyn pitäisi olla kunnollinen polttoyritys. Kaikista turhimpia ovat lukuisat peräkkäiset nykimiset ja heittelyt ajotilanteessa. Merkki pitää kyllä lukkarille selvitä yhdellä nykäyksellä, tai sitten se ei selviä.
Jos ottelutapahtumaa ajattelee ei-niilojen näkökulmasta, luultavasti vetelä heittelyralli ja viivyttely on varsinkin satunnaiselle katsojalle hämmentävää ja huonoa mainosta lajille. Verrokiksi voi ottaa toisen lajin, jossa yleisö alkaa viheltää jo muutamassa sekunnissa, jos pelivälinettä haudotaan maalin takana. Tai toisen lajin, jossa hyökkäykselle on maksimikestona 24 sekuntia. Pesäpallossa siedetään lukkareilta yli puolen minuutin tarkoituksettomia vetkutteluja.
