Käräjäoikeuden päätös kokonaisuudessaan lienee ollut monille palstan kirjoittajille yllättävä; sitä se oli osin itsellekin.
Saa nähdä miten hovi (mikäli sinne todella mennään) muuttaa päätöstä? Juttu on siis vielä hyvinkin kesken!
Tuomarien näkemykset tuomioista ja lopputulemista voivat poiketa toisistaan ja ratkaisu siten syntyä
useamman tuomarin kokoonpanon äänestyksenä.
- Oikeustapauksena mielenkiintoinen tämäkin, vaikkakin pesikselle osaltaan haitallinen.
No, päätös voi taloudellisessa mielessä muuttua seuraavilla edellytyksillä
- Hovioikeus katsoo, että tässä oli vastakkain heikommassa asemassa oleva kantaja ja vauras urheiluseura ja/tai oikeuden käynnillä katsotaan olevan yleistä kiinnostusta (esimerkiksi valmentajasopimuksien suhteen) ja/tai Kohoselle oli kuitenkin jokin järkevä peruste käydä oikeutta ja selvittää tämä asia. Nuo tukisivat kustannusten jaon kohtuullistamista.
- Mikä ei ole kohtuus, ei voi olla oikeus: voisi ajatella niin, että Manse olisi ollut ilman oikeuden päätöstä valmis maksamaan 40 000 (= tiesivät irtisanomisen olevan laiton ja laskivat, että oikeudessa ajoutuisivat maksaman vähintään omat oikeudenkäyntikulunsa). Onko kohtuus, että kun oikeuskin totesi sopimuksen purkamisen laittomaksi, se pääsisivät tästä eroon vähäisemmillä maksuilla kuin sovittelussa?
Kohonen ei saa sopimusta kaksivuotiseksi. Hovioikeuden päätöksen jälkeen mielestäni jollakin tapaa mahdolliset lopputulokset ovat.
- Päätös on sama kuin käräjäoikeudessa. Kohoselle takkiin noin (karkeasti) 60 – 70 000 euroa, Manselle 15 – 20 000
- Hovioikeus jakaa oikeudenkäyntikulut tasan, muu ei muutu. Manselle takkiin 45 000 – 50000, Kohoselle noin 20 000 euroa
- Hovioikeus jakaa oikeudenkäynti kulut tasan ja nostaa Kohosen korvauksen palkasta puoleen vuoteen. Manselle takkiin noin 70 000, Kohosen pääsee melkein omilleen.
Jos korvaus muuttuu tyypilliseksi puolen vuoden palkaksi, en usko, että kaikki kulut jäisivät siinä tapauksessa Kohoselle. Mutta sekin on jotenkin mahdollinen neljäs vaihtoehto. Viides mahdollisuus, mutta samoin jo hyvin epätodennäköinen on, että kaikki kulut jäisivät Manselle.
Paras vaihtoehto Kohoselle olisi ilman muuta ollut hyväksyä 40 000 euron korvaus. Se oli reilu ja kaikin puolin perusteltavissa. Kohonen sen sijaan olisi ollut pikkuisen naiivi, jos olisi tyytynyt pelkkään puolen vuoden palkkaan.
En usko, että Kohonen tässä ahne oli, mutta tapahtumien kulku soti todennäköisesti miehen jukuripäistä ja äijämäistä oikeuskäsitystä vastaan. Hän luultavasti katsoi, että Manse ei ollut sopimusneuvotteluissa ”mies”, vaan ryhtyi veivaamaan jo kertaalleen sovittuja asioita. Mihin tietysti Mansella oli oikeus niin kauan, kunnes nimet olivat paperissa. Tuohon ajatteluun Kohosta saattoi auttaa se, että Puputti oli häntä jo etukäteen varoittanut Mansen pomoista.
Jos aivan oman maalaisjärjen mukaan saisi valita, mielestäni oikeudenmukaisin ratkaisu olisi vaihtoehto 2 tai lähellä sitä 3. Niissä molemmissä Kohonen kärsii sovitteluvaihtoehtoon verrattuna rankasti omasta jääräpäisyydestään, mutta Manse saa kuitenkin lähellä tavanomaista (3) tai sitä selvästi edullisemat (2) kulut maksettavaksi laittomasta sopimuksen purusta.
Aika näyttää, miten käy. Korkeimpaan oikeuteen tästä ei saa valittaa...
