Itä-Länsi-otteluiden joukkueet julkaistiin maanantaina, eikä mikään neljästä joukkueesta sisältänyt suuria yllätyksiä. Jokaiseen joukkueeseen toisen lukkarin valinta tosin vei hieman maun ja pohjan yleisöäänestykseltä.
Kun yleisö sai ensin äänestää kaikkiin joukkueisiin yhden lukkarin ja kaksi jokeripelaajaa sekä media valitsi kaksi ulkopelaajaa, oli Itä-Lännen joukkueista jo viisi paikkaa täytettynä ennen kuin valitsijat pääsivät tekemään oman työnsä.
Jyväskylän Itä-Länteen valittiin pääosin hyvin odotettuja, ja valintansa ehdottomasti ansainneita, pelaajia niin miehissä kuin naisissa.
Se että kaikkiin neljään joukkueeseen valittiin myös toinen lukkari, oli yllättävä ratkaisu. Samalla yleisöäänestykseltä meni pitkälti pohja alta, kun yleisön valinnalla ei ollutkaan mitään merkitystä.
Tuplalukkarit joka joukkueeseen myös tarkoittivat sitä, että heidän tilaltaan jäi joku muu ulkopelaaja valitsematta. Neljästä nyt valitusta lukkarista (Jani Lassila, Topi Still, Ilona Hakoniemi, Venla Tanhua) kenelläkään ei ole myöskään kovin kummoista roolia sisäpelissä – ehkä lukuun ottamatta Stilliä, joka tällä kaudella on mailan varressa petrannut merkittävästi.
Jos ja kun yleisölle on haluttu antaa oikeus valita Itä-Lännen lukkarit, pitäisi sen valinnan myös yleisöllä säilyä. Muutenkin äänestysten merkitys jäi käytännössä mitättömäksi, kun oikeastaan jo tanssikenkiään lankkaava Iiro Kuosa jäi ainoaksi pelaajaksi, jonka valinnassa äänestyksillä oli väliä.
Äänestetään siis ihmeessä, mutta niille äänille pitäisi löytää tapa, millä yleisön tekemät valinnat ovat merkityksellisiä.
Vanhat näytöt painoivat
Miesten Idän joukkueessa kestomenestyjä ja erinomaisen alkukauden pelannut Sotkamon Jymy sai arvo-otteluun vain kolme pelaajaa, kun Roope Korhonen viimeisteli Itä-Länsi-uransa Hiukassa viime vuonna.
Neljä nimeä listalle saivat Kempeleen Kiri ja Joensuun Maila, ja papereissani Jere Vikström olisi kuulunut Idän ryhmään Jymyn neljäntenä. Tilalta olisi voinut pudottaa Onni Määtän, joka ei alkukaudesta ole ollut täydessä fyysisessä iskussa – tai sitten lukkari Lassilan, kun Aapo Komulaisen paikka Idän lautasella on suvereenin selvä.
Lännessä olisi useampikin vaihdos ollut paikallaan. Ehdottomasti paikkansa Jyväskylässä olisi ansainnut JymyJussien lyöjäjokeri Aapo Hiltunen. 20-vuotias nuorukainen pelaa jälleen mainiota kautta Seinäjoen riveissä ja on keikkunut koko alkukauden lyöjätilaston viiden kärjessä.
Tietä Hiltuselle olisi hyvin voinut antaa Perttu Ruuska, joka pääsi tällä kertaa mukaan ns. vanhoilla meriiteillä. Mansen ykköstykin alkukausi on ollut korkeintaan keskinkertainen, ja Hiltusen kotiutusprosentti on liki 10 prosenttiyksikköä Ruuskaa parempi.
Mansen joukkueesta taas valinta olisi osunut paremmin kohdilleen Severi Tikkakoskelle kuin Simo Vainikaiselle. Tikkakoski on pelannut fantastisen alkukauden niin sisällä kuin ulkona. Tamperelaisten kärjen kentällemenoprosentit raketoivat ylöspäin joka kaudella ja nyt ulkopelissä on sellaista varmuutta ja itseluottamusta, mitä ei aiemmin ole nähty.
Ja jos Kuosa tanssikenkiensä sijaan pistääkin piikkarit jalkaan, on ryhmässä yksi etumies jo liikaa.
Kopparin tonteille Teemu Nurmio pääsi niillä samoilla meriiteillä kuin Ruuska jokeripaitaan: vanhoilla. Tahkon kärki oli viime kaudella aivan uskomattomassa iskussa kentällemenijänä ja etenijänä sekä vähintään hyvää keskitasoa ulkokentällä.
Tällä kaudella Nurmiolle on sattunut takakentällä paljon pahoja virheitä ja Pihkalan betoniselta tuntuvasta kumuroiden laskeutumisalueesta pallot pomppivat säännöllisesti miehen pään yli. Sisäpelissäkään Nurmio ei ole kyennyt samalle tasolle.
Tilalle tarjoaisin ensimmäisenä Mansen Henri Puputtia. 40-vuotias ei toivottavasti lopeta koskaan, jos suoritustaso vain säilyy aivan timanttisena. Vaihtoehtoisesti myös Pattijoen Tuukka Sarkkista olisi Lännen takakentälle voinut harkita. Perttu Westersundin luottomiehen soisi hiljalleen saavan sitä huomiota, minkä hän peliotteillaan on ansainnut.
Mihin unohtui Seinäjoki?
Sarjakärki Seinäjoen Maila-Jussit sai Liiton listalle vain yhden nimen: Aino-Kaisa Mantereen. Toki toinenkin jussitar tuli arvo-otteluun valituksi, mutta Silja Syrjälä oli saatu listattua vielä Porin Pesäkarhujen ryhmän nimiin.
Tällä kertaa valitsijan papereissa Lapua selvästi vei Seinäjoelta Pohjanmaan kruunun. Petra Kerola sai ensimmäisen Itä-Länsi-valintansa, mutta Jenni Matola ei joukkueeseen mahtunut. Kaisa Peräahon totuttua heikompi alkukausi oikeutti paikkaan Jyväskylässä, mutta Maiju Mäntylä jäi ulkopuolelle.
Itse olisin tehnyt molemmat valinnat toisinpäin. Kerola ja Peräaho ovat erinomaisia pelaajia, mutta SMJ:n fantastisessa alkukaudessa heidän ykköskärkensä kaksikon merkitys on ollut massiivinen. Peräaho myös on ehtinyt loukkaantumisen takia pelata vain kolme ottelua, eikä sisäpelissä maila ole osunut vielä siihen malliin, kuten Virkiän huipulta on odotettu.
Ilona Hakoniemi on monien mielestä koko sarjan paras lukkari; ainakin meidän toimituksestamme Joonas Kauppinen on tätä agitoinut jo toista vuotta. Mutta kun yleisö valitsi Minttu Vettenrannan, ei lohdutuspalkintoja pitäisi jakaa.
Tilalle voitaisiin valita Pesäkarhuista hyvää kautta pelaava Ida Lähde tai oltaisiin voitu miettiä hieman villimpiä valintoja, kuten Roihuttarien Elina Muurmania tai Tahkon Sini Mäkelää. Nyt peräpään joukkueet jäivät täysin ilman arvo-otteluvalintoja.
Idässä jäin suuremmin kaipailemaan vain Joensuun Mailan Jutta Myllyniemeä. Kirittäristä siirtynyt Myllyniemi on valtava palanen siinä, että joensuulaiset ovat menestyneet mainiosti alkukaudesta. Itä-Lännen emäntäseuran kohdalla taas ehkä olisin preferoinut tulokas Selina Similää heti ensimmäiseen arvo-otteluunsa, mutta myös hurjasti kentällemenojaan petrannut Viivi Partanen on aivan yhtä pätevä valinta.
Todennäköisesti tietysti kaikissa joukkueissa nähdään vielä muutoksia, kun loukkaantuneita tai muista syistä Itä-Länsi-tapahtuman väliin jättäviä pelaajia korvataan toisilla – joten paikka saattaa vielä aueta monelle tässäkin mainitulle nimelle.