En tiedä miten moni lukee näitä juttuja mutta joku sisäinen tarve kai minulla on tänne aatoksiani purkaa koska tänne aina palaan. Varsinkin juuri nyt, taustalla tv:ssä kaikuu suomen jääkiekon maailmanmestareitten kotiinpaluujuhlat. Miksi erityisesti juuri nyt? koska nyt on nähty mikä voima on yhdessä tekemisellä, yhteen hiileen puhaltamisella, pelikavereiden kunnioittamisella, itseensä luottamisella ja listaahan voi jatkaa vaikka miten pitkälle. No, miten nämä liittyy pesäpalloon ja Pupeen? Peli Sotkamossa oli kovin kaksijakoinen, ensimmäisen vuoroparin rynnistys oli juuri sitä pupea parhaimmillaan,mihin joukkue pystyy. Valitettavasti se rynnistys oli ohi viimeistään ennen ensimmäisen jakson päätöstä,. Siihen asti vastaanottavana osapuolena ollut Sotkamo sai pelin juonesta kiinni eikä enää siitä luopunut missään vaiheessa peliä. Mistä aina erottaa Sotkamolaisen pelin hengen omaksuneen pelurin ns. tavallisesta pelimiehestä, on pelirohkeus. Periksiantaminen ei kai kuulu lainkaan kainuulaiseen sanavarastoon. Tällä kertaa tästä mallina oli Hyvösen , viimeisenä lyöjänä, viimeisellä lyönnillä, kolmosjatkeelle lyömä, keskelle rajaa osunut lyönti,. siitä ei pupe toipunut.
Mutta... Edelleen, kesä on vasta alussa ja syksyn peleissä nähdään varmasti ihan erilainen joukkue kuin nyt, loppuun asti taisteleva ja itseensä uskova Pupe