Vs: Naisten Superi
Kalle sanoi:
On todella vastenmielistä seurata viimeisten 10 vuoden ajalta naisten superin joukkueiden luopumisia superista oma-aloitteisesti , esimerkkejä on noin 10 kappaletta viime vuosilta , onko superin hallitus täysin avuton tälläisten päätösten kanssa .
Kyseessä on kuitenkin Suomen naisten pallopelien yleisörikkaimmasta lajista ja vielä kansallispallopelistä ylimmällä tasolla huipulla Suomessa ja silti tulee ennätysmäärä luopumisia , missään muussa lajissa ei ole koskaan ollut näin paljon luopumisia ikinä .
Tällä menolla ei koskaan saavuteta eikä olla juuri koskaan saavutettu Superin määräämia alkuperäisiä joukkue määriä ja ollaan pelattu vajailla joukkuemäärillä ilman karsintoja superiin viime vuosina joka on ollut sarjaohjelmien jokavuotinen tavoite superin ja ykkösen välillä.
Eli mikä tässä naisten Superissa on niin vaikeaa että näitä luovutuksia tulee näin paljon ylimmällä sarjatasolla (verrattuna esim. miesten superiin ) jossa naisten superista luopuminen luulisi olevan vaikeinta koska se on esim. suosituin ja näkyvin naisurheilun laji katsojamäärien perusteella.
Kustannuksista asia ei pitäisi olla kiinni koska pesäpallo on lajeista halvimmasta päästä rahallisesti.
Jos väitetään että yksi syy olisi opiskelupaikat tms. niin kyllä miehetkin opiskelevat samanlailla kuin naiset mutta vapaaehtoisia luopumisia ei tule miesten superissa juuri yhtään eli superin tai liiton pitäisi antaa kunnon rangasitukset luopuville seuroille esim. isot luopumissakot sekä seuran sulkeminen sarjoista kolmelta ylimmältä sarjatasolta määräajaksi aikuisjoukkueiden osalta niin eiköhän luopumiskynnys vastaisuudessa nouse huomattavasti.
Tosin sanoen luopuminen on nykypäivänä aivan liian helppoa jos ei kiinnosta joukkueen pitäminen sarjassa niin ilmoitus vaan Superille tai liitolle että ei kiinnosta enää pelata Superissa , näin helppoa se on ja samalla meni monelta pelaajalta pelipaikka Superissa.
Olen kyllä tasan samaa mieltä siitä, että on vastenmielistä seurata vapaaehtoisia luopumisia. Mutta pääsyy ei ole monestikaan näiden luopuvien seurojen, joten niitä on turha syyllistää. Päinvastoin, tällä estetään se, ettei tule lisenssien eväämisiä taloudellisista syistä. Kukaan ry:n johtokunnassa ei halua joutua henkilökohtaiseen kuseen seuran velkojen takia. Hatunnosto niille, jotka tajuavat luopua rakkaastaan ajoissa.
No mistä tämä sitten johtuu? Syitä on aivan järkyttävän paljon, mutta...
- huippunaispelaajien määrä on pieni. Noin neljä joukkueellista ja heistäkin kolme joukkueellista neljässä kärkijoukkueessa. Ehkä noin 10 Itä-Länsi-tasoa huippukautenaan olevia pelaajia muissa kuudessa joukkueessa. Tästä seuraa...->
- menestymisen mahdollisuuksia vain neljässä kärkijoukkueessa.
- koska naisten urat loppuvat yleensä reilusti alle 30-vuotiaana, se ainoa kysely joka näistä huippujoukkueista tulee, yleensä käytetään ja siirrytään pelaamaan Kirittäriin/Pesäkarhuihin/Lapualle/Manseen. Lyhyellä uralla se voi olla ainoa mahdollisuus kun ko. pelipaikan roolia huippujoukkueessa on tarjolla
- huippujen kanssa treenaaminen kehittää enemmän kuin b-tyttöjen kanssa, voittaminen kehittää itseluottamusta jne. Tasoerot tuntuvat vaan kasvavan
- koska urat on lyhyitä ja naispelaajien sopimukset lähes aina yksivuotisia (tai ainakin ne on purettavissa vuoden jälkeen), mikään seura ei pysty rakentamaan uutta nousua superin häntäpäästä vauhtia ottaen. Ainoa mahdollinen tapa menestyä on hommata näitä huippupelaajia. Jos nouset superiin lahjakkaalla joukkueella, lahjakkaimmat viedään ensimmäisen vuoden jälkeen käsistä. Toivotaan, että esim. Hyvinkää on tässä poikkeus, mutta näin kävi tänä syksynä Lipolle.
- kun urheilulliset tasoerot ovat valtavat ja näkyvät kentällä, taloudelliset tasoerot ovat vielä valtavammat. Huippujoukkueissa pelaajille maksetaan sen verran, että kulkeminen toiselle paikkakunnalle pelaamaan, asuminen kesän ajan ja kesätyöt järjestyvät. Häntäpään joukkueissa pelaajat maksavat pelaamisesta. Tottakai parikymppinen opiskelija on kiinnostunut huippujoukkueen kosiskelusta, jos maksamisesta pystyy siirtymään saajan puolelle. Kuka meistä ei olisi?
- huippujoukkueidenkin syyllistäminen on vähän hankalaa.. Tämä ei ole kultakaivos kellekään, kuten Kirittärien valtavista veroveloista yms. tiedetään. Jos joku näistä huippujoukkueista tietoisesti lähtisi rakentamaan uutta joukkuetta vaikka omien nuorten varaan ja pelaisi kolme kautta sijoista 8-10, sieltä tuskin noustaisiin. Yleisö lähtisi, tukijat häipyisi ja oltaisiin taloudellisesti siellä, missä nämä muutkin sijoilla 8-10 pelaavat. Pitemmällä aikajänteellä tästä on esimerkkeinä esim. Vihti, Viinijärvi, Ikaalinen, jotka olivat aikansa huippuorganisaatioita upeilla yleisömäärillä. Kun alamäki alkoi, katosi yleisöstä 70 %, joka ei palautunut edes uudella tulemisella (Vihti, Viinijärvi). Kirittäret ajatteli tekevänsä näin vuosi sitten, mutta huomasi, ettei talous kestä olla mitalipelien ulkopuolella ja nyt on taas semmoinen nippu, jolla pitää pelata uskottavasti mestaruudesta 2018.
Miten tämä pitäisi ratkaista?
En minä tiedä. Nämä nousevat yksittäiset huiput pitäisi pystyä pitämään "kotiseuroissaan" pidempään, mutta miten? Ei ole yhteisiä tv-rahoja tai draftijärjestelmää, jolla tasoeroja voitaisiin tasoittaa. Ei voida kieltää kilpailua ja estää huippujoukkueiden ryöstökalastusta alemmista seuroista.
Sarjassa on kuitenkin ammattilaissarjan vaatimukset. Pelataan niin paljon pelejä lyhyessä ajassa ja huippujoukkueet treenaavat kahdesti päivässä ja pystyvät panostamaan tukiharjoitteluun/huoltoon paljon enemmän kuin pikkuseurat. Pikkuseuroja helpottaisi jo se, että menestyminen ei edellyttäisi etelän leiriä, päätoimista valmentajaa ja sarjaohjelma mahdollistaisi työssäkäyvien ihmisten osallistumisen. Tämä myös oletettavasti pidentäisi pelaajauria. Sarjan huippujoukkueet ovat varmasti vaatimassa lisää pelejä (jota kautta yleisötuloja), koska heille ammattimaisesti pelaaminen ei ole ongelma ja kotipeli tuottaa rahaa. Huippuseurojen rekrytointi-intoa pelien väheneminen myös hillitsisi, koska pelaajamateriaalin ei tarvitsisi olla niin laaja loukkaantumisten varalta.
Eli vaikka tällä muutoksella pelaamisen kokonaistaso hieman tippuisikin, pudottaisin ensimmäisenä pelimääriä ja suunnittelisin sarjaohjelman niin, että arkena ei pelata joka viikko kaukana.
Jotenkin pelaajien siirtymistä pitäisi myös pystyä rajoittamaan. Tämäkin tiputtaisi kärkinelikon pelaamisen kokonaistasoa, mutta kaventaisi tasoeroja sarjan kärki- ja häntäpään välillä. Mieluummin niin, että alapään joukkueiden resursseja kasvattamalla pelaaminen kotiseurassa kiinnostavammaksi, mutta en tiedä miten tämä käytännössä olisi mahdollista. Ei tapahdu vuodessa eikä ehkä viidessä, mutta sinne niitä resursseja pitäisi suunnata. Ei viemällä huippuseuroilta, vaan pienten seurojen valmennusosaamisen tukemista ja taloudellisen osaamisen tukemista. Jos olisi rahaa, sinne pitäisi suunnata myös rahaa. Talkootekijöiden määrään ei pystytä katto-organisaatioiden tai kilpailevien seurojen puolelta auttamaan, joten jos Kajaaniin ei saa tekijöitä, niin sitten ei saa. Sinne pitää kasvattaa pikkuhiljaa kokonaan uusi tekijöiden sukupolvi taustalle, jotta loistavan pelaajamateriaalin kaupunki/lähialue saadaan pidettyä sarjassa. Ehkä ne tekijät löytyvät, jos joukkue on paikkakunnalta ja pelaajien vanhemmat/lähipiiri tehnyt talkoita koko junnu-uran ja talkoot jatkuvat myös superissa, mutta tuskin ne talkoolaiset tulevat jonossa, jos kaupunkiin yhtäkkiä tulee superpesisjoukkue pelaamaan vailla siteitä yhteisöön.
Kuten ketjun aloittaja kirjoitti, naisten superpesis on naisten palloilusarjojen ykkönen Suomessa. Sarjan kärkijoukkueet ovat loistavalla tasolla urheilullisesti, kiinnostavat paikallisesti ja jopa valtakunnallisesti. Mutta sarjan häntäpää on jopa alempana kuin lentopalloliigan tai koripalloliigan häntäpää. Urheilullisesti ja kiinnostavuudeltaan ja sitä kautta myös resursseiltaan. Ei niiden kuuluisi superpesiksessä pelata, mutta kun niitä huippujoukkueita ei enempää ole...