Miksi Huuskosta, Rytkösestä, Eskelisestä tai Ruuskasta ei tullut (huippu) lukkaria?

[Nuori sossu]

Itse näin Huuskon lukkaroivan Tahkossa kahden kauden ajan. Itse sanoisin, että toiminta oli tasapaksua. Ei ollut varsinaisia vahvuuksia pelissä. Mikään ei ollut oikein huippua: ei syöttö, ei käsi, ei peliäly tai lautasen käyttö. Suurin heikkous oli ehkä laiska heittäminen pesille. Vastustajan etenijät saivat ilmaisia lähtöjä pesiltä. Voin olla toki väärässä. Supervuoron kirjoittajat kirjoittivat eräästä kotipelistä, että "Huusko pelasi ihan pirun hyvin ja voittavan lukkarin lailla". Mutta mielestäni yleistaso ei ollut tarpeeksi hyvä. Jos yksi peli kymmenestä on erinomainen ja loput korkeintaan kohtuullisia niin ei joukkue (=Tahko) voi pleijareissa pärjätä, runkosarjassa ehkä joten kuten.

Mitä te Rytkösen, Eskelisen ja Ruuskan lukkarointia nähneet sanoisitte heidän pelistään: miksi kenestäkään ei tullut huippulukkaria?

 

[Tilastoniilo]

Usein lukkariksi valitaan junioreissa joku ihan vain sattumalta. Kun on kerran "joutunut" lukkariksi, jatkuu pesti niin kauan kuin se jotenkin sujuu ja parempaakaan ei ole tarjolla. Lähtökohtaisesti siis eivät kaikkein lahjakkaimmat potentiaaliset lukkarit ikinä päädy lukkareiksi. Tosin on niinkin, että lahjakkaat urheilijat pärjäävät lajissa kuin lajissa ja siten pesiksessäkin lähes missä tahansa roolissa.

Näkeekö nuoresta juniorista päältä, voisiko hänestä tulla hyvä lukkari? En tiedä. Mutta, jos nuori on ketterä, sähäkkä ja hän heittää palloa hyvin, voisi ajatella, että hänellä on lahjoja myös lukkariksi. Huippulukkariksi voi tulla, jos on lahjoja, treenaa paljon, saa hyvää valmennusta ja saa pelata aina riittävän kovissa joukkueissa oikeilla sarjatasoilla.

Vaikea sanoa, miksi mainituista kolmesta ei koskaan tullut huippulukkaria. Yksi tai useampi noista asiaan vaikuttavista tekijöistä on jäänyt vajaaksi. Itse ajattelen, että eniten on jäänyt puuttumaan lahjakkuudessa. Huuskoon en osaa ottaa kantaa. Ruuska ei ilmeisesti pelannut ratkaisevina vuosina juurikaan lukkarina, koska oli jo 16-vuotiaana Vedon edustuksessa jokerina. Ehkä hän on myös liian fyysinen ollakseen sähäkkä lukkari. Eskelinen oli mielestäni ihan hyvä lukkari, mutta jotain jäi puuttumaan "röyhkeydessä" ja aktiivisuudessa. Pelaaminen näytti hieman laiskalta. Tolppakaan ei aina pysynyt hyvin lautasella. Yksinkertainen vastaus kysymykseen on, ettei kaikista koskaan voi tulla lajissaan huippua.

 

[Kaupinojan Tiikeri]

Usein lukkariksi valitaan junioreissa joku ihan vain sattumalta. Kun on kerran "joutunut" lukkariksi, jatkuu pesti niin kauan kuin se jotenkin sujuu ja parempaakaan ei ole tarjolla. Lähtökohtaisesti siis eivät kaikkein lahjakkaimmat potentiaaliset lukkarit ikinä päädy lukkareiksi. Tosin on niinkin, että lahjakkaat urheilijat pärjäävät lajissa kuin lajissa ja siten pesiksessäkin lähes missä tahansa roolissa.

Junnuissa usein se lahjakkain poika/tyttö laitetaan lukkariksi kun se on se vaativin ja tärkein pelipaikka. Tästä syystä Superissakin on monta junnuvuodet lukkaroinutta pelaajaa ihan muulla pelipaikalla.

 

[Etulukija]

Näkeekö nuoresta juniorista päältä, voisiko hänestä tulla hyvä lukkari? En tiedä. Mutta, jos nuori on ketterä, sähäkkä ja hän heittää palloa hyvin, voisi ajatella, että hänellä on lahjoja myös lukkariksi. Huippulukkariksi voi tulla, jos on lahjoja, treenaa paljon, saa hyvää valmennusta ja saa pelata aina riittävän kovissa joukkueissa oikeilla sarjatasoilla.

Joskus vuosia sitten tuli nähtyä nuori C-ikäinen Aapo Komulainen lautasella ja kaikesta näki, että hänestä tulee huippulukkari. Pelasi peliä, ennakoi tilanteita ja verbaalisesti johti myös peliä. Todella kypsää lukkaripeliä esitti ikäisekseen. Sitten taas toinen ääripää esimerkki oli Samu-Kalle Varonen. Aika hidasta peliä ja syöttötyöskentely muutenkin semmoista ajatuksetonta. Hänestä tulikin sitten huippupelaaja muuta kautta. Sanoisin siis, että kyllä suurimmasta osasta näkee mitä on tulossa.

 

[Tilastoniilo]

Joskus vuosia sitten tuli nähtyä nuori C-ikäinen Aapo Komulainen lautasella ja kaikesta näki, että hänestä tulee huippulukkari. Pelasi peliä, ennakoi tilanteita ja verbaalisesti johti myös peliä. Todella kypsää lukkaripeliä esitti ikäisekseen. Sitten taas toinen ääripää esimerkki oli Samu-Kalle Varonen. Aika hidasta peliä ja syöttötyöskentely muutenkin semmoista ajatuksetonta. Hänestä tulikin sitten huippupelaaja muuta kautta. Sanoisin siis, että kyllä suurimmasta osasta näkee mitä on tulossa.

C-ikäisistä jo näkee, mutta näkeekö alle 10-vuotiaista, koska silloinhan lukkarit valitaan? Kyse oli siis siitä, että kuka pystyy isosta massasta valitsemaan potentiaalisimman huippulukkarin. A Komulainen olisi pärjännyt missä tahansa roolissa.

 

[E Pohjalainen]

Perttu Ruuska hamusi Vimpelissä itselleen lukkarinpaikkaa vuosina 2016 ja 2017 lukkaroineen mestarilukkarin ja vuoden lukkari Janne Heimosen tilalle. Pitkäaikaisen vuoden lukkarin Toni Kohosen "valtaistuimeltaan" syrjäyttäneen huippulukkari Janne Heimosen lopetettua Ruuska lukkaroi Vimpelissä pari vuotta mutta kaikesta näki, että Pertusta ei tule huippulukkaria. Ainoita vahvuuksia olivat kova käsi ja suht. hyvä lyhyiden haku, mutta lukkarointi oli konemaista samanlaisen puolikorkean syötön nostelua kaikille lyöjille (myös huippukotiuttajajokereille joiden mailasta parhaat lyönnit Heimonen eliminoi matalilla syötöillään tehokkaasti). Lukkaroinnista puuttui taktisuus, tempon vaihtelu, lautasen käyttö, pompun eliminointi, jne.

Parin vuoden lukkaroinnin jälkeen Perttu ostettiin Manseen, ja siellä hänellä ei ole ollut asiaa lukkarin tontille Puhtimäen hoitaessa syöttelyn. Perttu on saanut tyytyä jokerin rooliin, ulkokentälle ei ole ollut asiaa ainakaan tähän mennessä. Ja tuskin on A. Komulaisenkaan aikana ainakaan lukkarin tontille.

 

[-Janski-]

Huusko, kuulemma, treenasi Hyvinkäällä ihan liikaa ja maanisesti suhteessa siihen, mikä on ihmiselle hyväksi. En ole kuullut tätä Kallelta itseltään, mutta hyvin läheltä joukkueen pukukoppia. Tietysti nämä ovat aina yksilöllisiä juttuja, mikä harjoitusmetodi toimii kenellekin, ja milloin se mene väkisin vääntämisen puolelle. Lukkarointi on kuitenkin siinä mielessä erikoinen homma, että sitä tehdään harjoitellessa suurimmaksi osaksi yksin (joukkuelajin sisällä). Tässä tulee tekemiseen mielenkiintoinen dynamiikka, miten siinä yksin nostellessa saa palautteen tai pystyy purkamaan pään sisäisiä kysymyksiä. Hyvän pelin ja huonon pelin ero lukkarila saattaa vaikuttaa aivan jäätävällä tavalla pelin lopputulokseen, eivätkä kaikki nuorina lupauksina pidetyt lukkarit kestä siitä tulevia paineita.

 

[Etulukija]

C-ikäisistä jo näkee, mutta näkeekö alle 10-vuotiaista, koska silloinhan lukkarit valitaan? Kyse oli siis siitä, että kuka pystyy isosta massasta valitsemaan potentiaalisimman huippulukkarin. A Komulainen olisi pärjännyt missä tahansa roolissa.

No niin nuorista on vielä mahdoton sanoa juuta eikä jaata. Juniorit kehittyy hyvinkin eri tahtiin. Toki välillä näkee ihan taidokkaita ja oivaltavia suorituksia pieniltä junioreilta. Olen ymmärtänyt, että ihan pikkujunioreissa muutenkin arvotaan pelipaikat ja lyöntinumerot ennen peliä.

 

[Pystärilaaka]

No niin nuorista on vielä mahdoton sanoa juuta eikä jaata. Juniorit kehittyy hyvinkin eri tahtiin. Toki välillä näkee ihan taidokkaita ja oivaltavia suorituksia pieniltä junioreilta. Olen ymmärtänyt, että ihan pikkujunioreissa muutenkin arvotaan pelipaikat ja lyöntinumerot ennen peliä.

Lukkari nimetään ja hänelle arvotaan ekaksi lyöntinumero. Sen jälkeen loput puhtaasti arvalla. Tämä vain siis G- ja F-junnuissa.