Vs: Manse PP 2016
Manse-Lapua -pelistä ei paljoa jäänyt paljoa tamperelaiseen pesishistoriaan... Mansen lyöntiratkaisut olivat pehmeitä (esim. kärki pääsi kerran omalla lyönnillä kentälle) ja ulkona liikaa kaikkea pientä häpläämistä. Ojanen pelasi pääasiassa hyvin ja antoi vääriä oikeisiin paikkoihin. Ekalla jaksolla Saloranta pääsi kentälle vain kerran ja Lepistö löi vain yhden neljästä yrityksestä koko pelissä.
Lyöntipelissä ihmetytti erityisesti se, että Manse yritti sitkeesti näpytellä, vaikka Lapua pelasi tosi edessä. Saarella oli yksi räpellys, mutta muuten poimi tehokkaasti kaikki kakkosrajanäpyt. Sitten oli perinteistä toivotaan toivotaan -lyöntiä (tunnetaan myös antautumislyöntinä), eli maata pitkin linjaan. Yllättäen niillä ei kentälle pääse. Lapualaiset löivät pystärillä väliin ja tekivät mitä halusivat. Jäi sellainen tunne, että Lapua lipui voittoon pintakaasulla pudotuspeleihin kovimpia tunnetiloja pantaten.
Kunniamaininta tulee yleisestä tunnelmasta Kaupissa. Olin ensimmäistä kertaa siellä ja meininki vaikutti hyvältä. Pokela myös peluutti oikeasti koko rosteria. Parissa viimeisessä sisävuorossa kopitti häntäpään pois, mutta muuten tilannetta yritettiin joka kohdasta. Jos Manse saa itsensä hereille pudotuspeleihin, niin kyllä tuolla porukalla voisi vaikka pronssin ottaa, mutta eilisellä esityksellä ei puolivälieristä eteenpäin päässe.