Varmasti Hiski#65 on oikeassa siinä, että lopullista totuutta ei millään saada. Mutta minusta olisi kyllä mielenkiintoista, jos MieVaan mallikehittely etenisi. En kylläkään ole kovin varma, miten hyvin toimisi se, että verrattaisiin koko joukkueen kotiutusprosenttiin, Se kyllä antaisi signaalin siitä, miten paljon juoksuja kotikentällä syntyy (kun puolet peleistä pelataan kotikentällä, jolloin koko kauden mittaisessa tilastossa on iso merkitys, miten ahdas tai avara kotikenttä on). Mutta jotenkin kaipaisin myös sen muuttujan, miten paljon paloja on alla kotiutusyrityksen aikana. Juoksun lyöminen lienee merkittävästi vaikeampaa, jos paloja on alla kaksi - ja kuitenkin jotkut joukkueessa tyypillisesti saavat paljon nollan ja yhden palon tilanteita ja joillekin on tarjolla korostetusti kahden palon kotiutustilanteita. Silläkin on tietysti isosti merkitystä, lyödäänkö juoksu tiukassa tilanteessa, ratkaiseeko se koko jakson ym., mutta jotta ei menisi liian monimutkaiseksi, en enää sitä ottaisi malliin. Sen sijaan viimeisellä lyödyt laittomat kotiutustilanteessa laskisin tässä hienosäikeisyystarkastelussa epäonnistumisiksi, vaikka kärkilyöntiprosentti ei siinä tahriudukaan.
Kentän vähä/runsasjuoksuisuutta voisi yrittää arvioida kertoimella, esim. jakamalla karkeisiin kategorioihin 0,90 (kentällä syntyy erityisen helposti juoksuja), 0,95, 1,00 (kentällä syntyy saman verran juoksuja kuin keskimäärin), 1,05, 1,10 (kentällä syntyy erityisen vähän juoksuja). Vastaavasti kahden palon tilanteessa lyödystä juoksusta voisi saada vaikeuden vuoksi kertoimen 1,1. Viimeisellä kotiutustilanteessa lyöty laiton olisi yksinkertaisesti epäonnistuminen. Sitten seuraa se kysymys, miten ketterästi mikäkin tieto olisi imaistavissa tilastoissa...
Oma lapsus korjattu klo 19.19.