Supervuoron ennakossa oli nostettu KPL:n seurattavaksi pelaajaksi Arttu Ruuska. Ainut minun keksimäni syy tähän nostoon on Ruuska vs. Ruuska -narratiivin kehittäminen, sillä pelien lopputulokseen Artulla tullee olemaan hyvinkin vähäinen vaikutus. Sisällä Arttu pelannee numerolla kuusi hybridiroolissa, jossa pääsääntöisesti purkaa kakkoskeulan nollatilannetta heikohkolla tasolla ja kotiuttaa joissain sinne asti valuneissa tilanteissa takatilanteissa. Varsinkin nyt kun jokeriosastolla on käytetty kahta etenemiskykyistä pelaajaa niin Koplan sisäpelillisen menestyksen osalta Artun vaikutus menestykseen on aika marginaalinen.
Ulkopelissä taas nollatilanteessa siepparin rooli on varsin pieni ja vastaavasti vaihtotilanteissa lyhyistä polttaminen erityisesti kakkostilanteessa on vähintäänkin vaikeaa Vainion tarjotessa hyviä lähtöjä. Pomppuakin nähtäneen käytettävän pitkin sarjaa ja niissähän siepparilla ei hirveästi tekemistä ole. Eli ulkopelissäkin Ruuskan roolina on lähinnä ottaa kohti tulevat kovat kiinni ja polttaa lyhyistä kotiutuslyönneistä.
Jos Koplasta pitäisi nostaa joku seurattavaksi niin pakkohan sen on olla Aapo Kinnunen. Koplan pelaavasta kakkosesta ei olla vielä varmoja mutta se on satavarma asia, että Kinnunen on pääpelintekijänä massiivisessa roolissa. Runkosarjassa homma toimi, mutta riittääkö taito ja suorittamisen taso kun vastustajan ulkokenttä purkaa pelin atomeiksi? Kestääkö nuorella miehellä pää?
Ulkonakin rooli kolmosvahtina erityisesti takatilanteissa tullaan testaamaan, sillä reikiä on löytynyt juuri Kinnusen ja Jasperi Luoman seudulta. Varsinkin Perttu Ruuska tulee painamaan moukaria Kinnusen suuntaan. Kouvolassa rajan tai aina luukunkaan puhkaisu ei tuota kuin yhden juoksun mutta Tampereella kenttä rullaa iloisesti jos Kinnusen läpi lyödään. Yleisestikin tarkasteltaessa Koplan kolmospuolen roolitus elää Vartaman mahdollisesti palatessa ja artikkelissakin kehuttu Valtteri Luoma siirtynee takatilanteen kolmospolttajaksi. Tällä tontilla Vatulla on ollut lievästi sanottuna haasteita ja siihen yritettiinkin ihan syystä löytää alkukaudesta ratkaisua mm. kokeilemalla Vartamaa tappimiehenä. Löytääkö Koplan kolmospuoli kemiat ja etäisyydet kohdalleen?
Vastaavasti Mansesta nostaisin seurattavaksi Severi Tikkakosken. Tikkakoski on kehittynyt viime kauteen nähden mutta siltikin suoritusvarmuus on vielä alhainen huipputason keulamieheksi. Kärkimiehen epävarmuus pelaa suoraan Koplan pussiin, sillä nollan purkaminen on se kohta Mansen sisäpelissä, johon Koplalla on mahdollisuus iskeä. Vaihtotilanteissa Vainiolla ei ole hirveästi annettavaa, mutta tolpan pysyessä lautasella Kopla pystyy tukahduttamaan nollatilanteen. Jos Huuskon eteen saadaan säännönmukaisesti mies palottomasti niin silloin Manse luo runsaasti tilanteita. Torppa tietysti tukee nollatilanteen purkua erityisesti sään ja pomppufiiliksen osuessa kohdalleen ja Myllyniemelläkin jalka liikkuu.
Koplan Vartama (pelatessaan) ja Kinnunen vaihtavat paljon kovilla lyönneillä. Sillä linjalla jatkettaneen kun huomioidaan hyvin lyhyitä vastaan pelaava Puhtimäki ja muutenkin vahva etukolmio. Tällöin Tikkakosken rooli takalukijana korostuu voimakkaasti. Löytääkö oikeat sijoittumiset etulukijan kanssa? Takatilanteessakin Tikkakoski on Mansen ulkokentän epävarmimpia kohtia, joten räpylän kestävyyttä kokeiltanee silloinkin. Takatilanteiden pelaaminen kakkosvahtina kuitenkin säästänee suurimmilta paineilta kun tiedetään erityisesti Wahlstenin mieltymys kolmospesän pommittamiseen.
Kokonaisuudessaan äärimmäisen mielenkiintoinen ja viihdyttävä sarja käsillä. Mielelläni näkisin kaikki seitsemän peliä.
. Voisi vähän sekoittaa joittenkin ajatusta muutamaksi minuutiksi, kun hymyilevä legenda toivottaisi vierasjoukkueen tervetulleeksi KSS-Energia Areenalle.
