- Viestejä
- 1,007
Tässä kun vielä kauden alkua odotellaan, pistin jonoon muutaman kiinnostavimman pointin alkavalta kaudelta.
Pesiksen Leicester
Päivä päivältä kiehtoo enemmän ajatus, että superpesikseen saataisiin ikioma case Leicester. Joukkue, jota veikattiin Valioliigan putoajaksi, on viemässä mestaruuden. Joukkue, joka taitaa olla halvempi joukkueena kuin ennakkosuosikkiökyseurojen yksittäiset kalleimmat pelaajat. Ja jonka koko liigan parhaimmistoon valitut kolme parasta pelaajaa maksoivat hankintoina Leicesterille yhteensä kolme miljoonaa puntaa, kun ökyseurat ovat maksaneet yksittäistä pelaajista reilusti yli 30 miljoonaa.
Harvinaistahan tuo on jalkapallossakin, mutta onko se täysin mahdotonta pesäpallossa? Alajärvi teki tempun puolittain viime vuonna nousten ennakoiduilta putoajien sijoilta sarjataulukon puoliväliin. Mutta vain puolittain. Ja kuka tempun tekisi tänä vuonna? Niin ennakoidun mukaisesti ovat menneet superpesiksen kärkipaikat ja varsinkin mestaruudet viime vuosina, että mitään ei superpesis kaipaisi enemmän kuin case Leicesteriä.
Oulun yleisömäärät
Oulun nousu superiin oli mitä tervetullein asia. Paha vain, että kun ovi tälle oli avattu viime kauden sarjajärjestelmässä, ovesta livahti myös naapuri Kempele. Ei siinä sinänsä mitään pahaa mutta Ouluun on asetettu toiveet superin kasvavista yleisömääristä ja ehkä muustakin buustista pesikselle. Syövätkö naapurit nyt toisiltaan yleisöjä (paitsi keskinäisissä peleissä)? Ja jääkö Raahe jalkoihin – jää.
Joukainen ja motivaatio
Tilastojen ykkössija lyötyjen määrässä on saavutettu mutta unelma kultamitalista pitkältä uralta jää ikuisesti saavuttamatta. Mikä siis motivoi miestä vielä pelaamaan keski- tai alemman kastin joukkueessa – ja vieläpä vakavahkon sairauden jälkeen? No, ainakin voi seurata, miten kauas toiselle tuhannelle (ja muiden tavoittamattomiin) hän lyötyjen määrää urallaan hilaa.
Kuka lyö läpi?
Monikin lyö läpilyöntejä kesän mittaan, mutta pesistä enemmän seuraaville on aina kiinnostava kysymys, kuka nuori tai vaikka vähän vanhempikin tulokas lyö itsensä läpi lajin huipulle. Aika vakiintuneita lajin harvat tähdet ovat, joten tilaakin olisi, jos vain olisi kykyä. Jussila taitaa olla viimeisin huippujen joukkoon noussut, ja siitäkin on jo aikaa. Tai no, Kanala taitaa olla viimeisempi. Sami Mikkolanaho tuli viime kesänä suuresta tuntemattomuudesta ja Ossi Meriläinen ei ihan niin suuresta tuntemattomuudesta kotiuttajien huipulle, mutta ei heistä oikein supertähdiksi silti vielä ole. Odotellaan siis.
Strategia ja sen menetetty peli
Pesäpallolle luotiin äskettäin uusi strategia, joka rakentuu suurten kasvukeskusten varaan. Niissä pitäisi saada harrastajamäärät kasvuun ja laji muutenkin nousuun. Oulu saatiin miehissä takaisin superiin mutta se vain keikauttaa pesiksen maantiedekarttaa (yhdessä Kempeleen kanssa) entistä enemmän pohjoiseen. Miesten superin joukkueista kahdeksan on Jyväskylän pohjoispuolelta.
Ennuste tulevaan ei tue strategiaa. B-poikien superissa jakauma on vielä epätasaisempi kuin miesten superissa. Naisten/tyttöjen puolella on tasaisempaa.
Poikien/miesten puolella pidän Helsinkiä ja koko pääkaupunkiseutua jo menetettynä pelinä, ellei sitten jollain tekohengityksellä vielä yritetä. (Miksei muuten Tahko profiloi itseään vahvemmin koko Uudenmaan joukkueena?)
Pesiksen Leicester
Päivä päivältä kiehtoo enemmän ajatus, että superpesikseen saataisiin ikioma case Leicester. Joukkue, jota veikattiin Valioliigan putoajaksi, on viemässä mestaruuden. Joukkue, joka taitaa olla halvempi joukkueena kuin ennakkosuosikkiökyseurojen yksittäiset kalleimmat pelaajat. Ja jonka koko liigan parhaimmistoon valitut kolme parasta pelaajaa maksoivat hankintoina Leicesterille yhteensä kolme miljoonaa puntaa, kun ökyseurat ovat maksaneet yksittäistä pelaajista reilusti yli 30 miljoonaa.
Harvinaistahan tuo on jalkapallossakin, mutta onko se täysin mahdotonta pesäpallossa? Alajärvi teki tempun puolittain viime vuonna nousten ennakoiduilta putoajien sijoilta sarjataulukon puoliväliin. Mutta vain puolittain. Ja kuka tempun tekisi tänä vuonna? Niin ennakoidun mukaisesti ovat menneet superpesiksen kärkipaikat ja varsinkin mestaruudet viime vuosina, että mitään ei superpesis kaipaisi enemmän kuin case Leicesteriä.
Oulun yleisömäärät
Oulun nousu superiin oli mitä tervetullein asia. Paha vain, että kun ovi tälle oli avattu viime kauden sarjajärjestelmässä, ovesta livahti myös naapuri Kempele. Ei siinä sinänsä mitään pahaa mutta Ouluun on asetettu toiveet superin kasvavista yleisömääristä ja ehkä muustakin buustista pesikselle. Syövätkö naapurit nyt toisiltaan yleisöjä (paitsi keskinäisissä peleissä)? Ja jääkö Raahe jalkoihin – jää.
Joukainen ja motivaatio
Tilastojen ykkössija lyötyjen määrässä on saavutettu mutta unelma kultamitalista pitkältä uralta jää ikuisesti saavuttamatta. Mikä siis motivoi miestä vielä pelaamaan keski- tai alemman kastin joukkueessa – ja vieläpä vakavahkon sairauden jälkeen? No, ainakin voi seurata, miten kauas toiselle tuhannelle (ja muiden tavoittamattomiin) hän lyötyjen määrää urallaan hilaa.
Kuka lyö läpi?
Monikin lyö läpilyöntejä kesän mittaan, mutta pesistä enemmän seuraaville on aina kiinnostava kysymys, kuka nuori tai vaikka vähän vanhempikin tulokas lyö itsensä läpi lajin huipulle. Aika vakiintuneita lajin harvat tähdet ovat, joten tilaakin olisi, jos vain olisi kykyä. Jussila taitaa olla viimeisin huippujen joukkoon noussut, ja siitäkin on jo aikaa. Tai no, Kanala taitaa olla viimeisempi. Sami Mikkolanaho tuli viime kesänä suuresta tuntemattomuudesta ja Ossi Meriläinen ei ihan niin suuresta tuntemattomuudesta kotiuttajien huipulle, mutta ei heistä oikein supertähdiksi silti vielä ole. Odotellaan siis.
Strategia ja sen menetetty peli
Pesäpallolle luotiin äskettäin uusi strategia, joka rakentuu suurten kasvukeskusten varaan. Niissä pitäisi saada harrastajamäärät kasvuun ja laji muutenkin nousuun. Oulu saatiin miehissä takaisin superiin mutta se vain keikauttaa pesiksen maantiedekarttaa (yhdessä Kempeleen kanssa) entistä enemmän pohjoiseen. Miesten superin joukkueista kahdeksan on Jyväskylän pohjoispuolelta.
Ennuste tulevaan ei tue strategiaa. B-poikien superissa jakauma on vielä epätasaisempi kuin miesten superissa. Naisten/tyttöjen puolella on tasaisempaa.
Poikien/miesten puolella pidän Helsinkiä ja koko pääkaupunkiseutua jo menetettynä pelinä, ellei sitten jollain tekohengityksellä vielä yritetä. (Miksei muuten Tahko profiloi itseään vahvemmin koko Uudenmaan joukkueena?)