Elämää etäfanina

[Vallo-Peikko]

Hei!

Monet täällä keskustelevista ovat niitä etuoikeutettuja, jotka pystyvät nauttimaan kannattamansa seuran pelejä paikan päällä viikoittain, ehkä kausikortti povitaskussa. Muistakaa arvostaa tätä!

Täällä on myös paljon meitä, jotka asumme kaukana synnyinseudustamme tai muuten kannattamastamme joukkueesta. Voisimmeko siis jakaa tuntemuksia tässä viestiketjussa?

Kuinka paljon pääset kaudessa katsomaan pelejä kotikentälle?
Pääsetkö vieraspeleihin?
Kuinka paljon vietät aikaa ruudun parissa fanina?
Käytkö muuten seuraamassa pesäpalloa siellä missä asut?
jne...

Itse seuraan kaikki pelit ruudusta. Viimeisenä parina kesänä olen päässyt kotipeleihin 4-6 matsia kesässä + 1-2 vieraspeliä. Syksyllä 1 pudotuspeli kotikentälle ihan vartavasten.

Tämä kesä alkanut haasteellisesti ja vielä odotuttaa, että pääsee nauttimaan pesäpallosta kotona. Ruudun välityksellä kun kuuntelee hienoa tunnelmaa Ukonniemessä, niin ihan sydämestä viiltää ettei ole pystynyt olemaan paikalla. Vieraspelikin odottaa vielä, sinnekin ajelee jonkin matkaa. Voi että tätä tuskaa.

Mutta lippua pidetään korkealla vaikka kaukana asutaan!

Mielelläni kuulen muidenkin kokemuksia etäkannattamisesta.

 

[Heka]

Kun lähimmille kentille on liki 200 km, niin eipä kovin montaa peliä tule kesän aikana katsottua paikan päällä.
Muutama kuitenkin lähinnä lomareissuilla ja sukulaisvierailulle aikana. Kuitenkin toistakymmentä kenttää on, joilla superpesisottelun on tullut seurattua. Eniten Sotkamossa. Minulle on käynyt samalla tavalla kuin sille nuorehkolle siilinjärveläiselle isälle, joka katsomossa selitti pojalleen, että kun on pikkupoikana fanittanut Jymyä, niin ei siitä niin vain pääse eroon. En pidä itseäni kuitenkaan minään ”henkeen ja vereen” kannustajana. Niinpä monesti ihmettelen näillä palstoilla käytävää kovin aggressiivista keskustelua. Keskustelu joskus muistuttaa hiekkalaatikolta kuuluvaa ”meidän isäpä on kovempi kuin teidän isä” keskustelua. Yritän aina pitää mielessä sen, että kun itse en voi vaikuttaa mitenkään oman suosikkijoukkueensa menestykseen, niin siihen on vain tyytyminen mitä tulee ja annettava tarvittaessa arvo vastustajalle.
Se mitä toivon hartaasti, on pesiksen suosion ja katsojamäärien kasvaminen. Tuttavapiirissäni olen yrittänyt puhua pesiksen puolesta ja saada ihmiset kiinnostumaan siitä ja saada jopa kentälle asti, mutta vähän on käynyt samalla tavalla kuin Jari Tervolle.

Itse katson Ruudusta keskimäärin kolme ottelua viikossa, pääasiassa kärkikamppailuja, mutta jos sellaista ei ole tarjolla, niin sitte jotakin muuten mielenkiintoista. Tuleepa joskus katsottua kahta ottelua vuoronperään. Olenkin kiitollinen siitä, että näin etäfanille on suotu näin hieno mahdollisuus seurata pelejä. En ole mikään asiantuntija penikseni saralla, mutta yritän oppia koko ajan jotain uutta esim. taktisista asioista. Niinpä toivon, että tälläkin foorumilla käytäisiin enemmän keskustelua varsinaisiin peleihin liittyvistä asioista. En ole vielä täysin oppinut tietämään mikä on ”Oulu-kuvio” tai ”käännetty Tahko-kuvio”. Esim. Ne kiinnostaisivat enemmän kuin mitkään vessakeskustelut.
Taisi tulla asiaa vähän asian vierestäkin, mutta nyt pelejä seuraamaan.

 

[Heka]

Anteeksi törkeä kirjoitusvirhe😂

 

[Vallo-Peikko]

Anteeksi törkeä kirjoitusvirhe😂

Huh huh, ei meinannut naurulle tulla loppua näin keskellä yötä.

Samaa asiaa teen minäkin eli puhun pesäpallosta, sen hienoudesta ja sen säännöistä ja joitain olen saanut innostumaan lajista. Pesäpallossa näkee sen miten paljon vaikuttaa se, että on syntynyt pesäpallopaikkakunnalle tai muuten kiinnostunut jo nuorena. Lätkää ja futista seuraa monet huolimatta siitä oliko paikkakunnalla joukkuetta. Toki kansainvälisyys isona osana tässä. Tosi vaikea saada ihmisiä aikuisiällä kiinnostumaan pesäpallosta. Mutta tehdään edelleen töitä sen eteen.

 

[MieVaan]

Olin etäfani hmm 1999 - 2004 kun asuin Tampereella ja 2006 -2011 kun asuin Espoossa. Lappeenrannassa asumisia -86... - 03 sekä 04-06 ja Imatralla asumista -96-99 en nyt laske etäfanittamiseksi vaikka osaa tuosta ajasta en omistanutkaan autoa.

Noina aikoina teksti-tv oli kova sana jos etänä seurasi. Ei ollut streameja tms.

Tampereella asuessa näin kesän aikana ehkä 3 .. 6 miesten ja naisten edustuksen peliä kun perhesyistä etenkin -01 jälkeen kävin viikonloppuisin Haminassa säännöllisesti. Jos viikoloppuna oli peli niin kyllä se Vallikenttä kuului ohjelmaan, myös suomari ja junnut kelpasi. Saatoin kauden aikana käydä myös Pihkalassa junalla/autolla sekä KSS-Areenalla (joka ei kyllä tainnut olla KSS Areena silloin). Jos kävi mökillä niin Linnala oli mahdollinen paikka myös pelistä riippumatta. Tampereella asuessa en juurikaan käynyt Kaupissa tai muualla lähiseudulla katsomassa pelejä. Työjuttuja jos oli kotimaan projekteja tuli jonkin verran sumplittua pelien mukaan jos se vain onnisti. Kauden aikana nähtynä sellaiset 10 peliä livenä ja noin puolet HP:ta.

04-11 Lappeenranta ja Espoo aikana kävin pesispelissä käytännössä viikottain poislukien loma-aika, joka meni Suomenlahdella/Pohjoisella Itämerellä ja osin Saaristomerellä. Työ saattoi myös häiritä paikanpäälle kulkemista kun ulkomaanmatkapäiviä noina vuosina saattoi olla kolminumeroinen luku vuodessa. Merkittävä osa tuosta ajasta oli Koplan matseja mutta ajoin kyllä vartavasten Vallikentälle melko usein.

HP tai haminalainen pesäpallohan ei mitenkään merkittävästi rokannut tuona aikana mutta kyllä 2 ..3 peliä kuussa tuli Vallikentällä käytyä Suomensarjaa miehissä myöhemmin ykköstä ja mitä naiset nyt pelasivatkin. Espoossa asuessa tuli käytyä Keravalla viheltämässä junnupelejä ja Pihkalassa katsomassa Tahkon matseja mutta oikeastaan vain promoamistarkoituksessa jollekin tutulle. Kauden aikana kaikkiaan 15+ peliä livenä joista noin puolet HP:ta. Matkaa Espoosta Vallikentälle tai KSS Areenalle oli sellaiset 155 km ja kun lähti duunista Espalta tai Salmisaaresta vielä vähemmin mutta toisaalta alkumatka oli hidasta.

Hommahan helpottui kun muutti Kotkaan joten ei tarttee etäfanittaa. Vallikenttä tai KSS-Areena tai molemmat viikottain poislukien merellä tai työmatkalla olot. Lauantait ovat harvoin pesistä minun kalenterissa. Korona on vähentänyt paikan päällä käymistä samoin kuin nykyinen työnkuva. Vaikka matkustamista ei käytännössä ole niin työ painottuu enemmin iltapäivään niin ei vaan ehdi joten suoratoistoa tulee käytettyä, vaikka en lajista kotipesän takaa katsottuna ymmärrä sitäkään vähään mitä kakkospuolelta seurattuna.

Puunhalauksen kannaltahan käytöksessäni ei ole ollut mitään tolkkua, mutta kun elää etäsuhteessa ja katsoo vielä elossa olevansa vanhempansa perään, niin sai aikaiseksi kolmion jonka sisään mahtui suunnillen Pihkala, KSS Areena, Vallikenttä ja Vanha Kenttä ja lähes Linnala/Ukonniemi niin asian sai itselleen uskoteltua. Nykyään en olisi varma. Ikä tosin näkyy myös halukkuudessa ajella 300+ km yhtenä iltapäivänä/iltana.

 

[Heka]

Tämä menee asian vierestä, mutta kun edellisessä viestissä puhuttiin teksti-tv:stä, niin kerron yhden oman kokemuksen. Kymmenkunta vuotta sitten olin lomamatkalla ja yötä Karstulan leirintäalueella. Vastaanotossa illalla selasin teksti-tv:tä ja luin pesistuloksia illan otteluista. Alueen isäntä huomasi sen ja tuumasi, että taidat olla kiinnostunut pesäpallosta. Kun vastasin myöntävästi, hän suositteli matkaa Vimpelin Saarikentälle katsomaan ottelua livenä. Hän kuitenkin varoitti kannustamasta vierasjoukkuetta. Jos niin tekisin, saisin mummojen käsilaukusta päähäni. No uskalsin kuitenkin mennä. Vieressäni istui paikkakuntalainen mies ja hän rupesi juttelemaan ihan ystävälliseen tapaan. Kun kysyin, että eikö täällä olekaan semmoista kuin on on peloteltu, hän vastasi lakoniseen tapaan, että se sikakatsomo on tuolla toisella puolella.

 

[PikipeiQQo]

Koko ikäni olen pesiksen kannalta asunut sysipimeissä paikoissa. Tähtimerkkien epäsuosiosta huolimatta olin kuitenkin jostakin saanut pesisampiaisen piston jo alakouluikäisenä.

No, nuoruudessa lähimmälle Super-paikkakunnalle oli noin 50 km, mutta koska kyseinen joukkue ei kuulunut henk.koht. top faiviin, ei tullut edes mieleen mennä katsomaan. Meni vielä vuosikymmeniä ennen kuin innostuin lähtemään elävänä katsomoon kannustamaan - ja loppu on historiaa.

Nykyisin lähimmälle Superin stadionille on matkaa 160 km. Alle 200 km päässä on useitakin Superin katsomoita. Ykköstä pelataan lähimmillään n. 100 km päässä. Joten yhden kesän aikana 2-3 paikanpäällä nähtyä ottelua on realismia.

Pesiksen puolesta olen yrittänyt puhua ja innostaa, mutta aikuista ihmistä jolla ei nuoruudestaan asti ole perspektiiviä lajiin, on vaikea saada syttymään...

 

[LBC]

Tämä oli hieno avaus ja onhan se velvollisuuskin on jotain kirjoittaa. Mutta ensinnäkin melko mukavaa juhannusta näissä tunnelmissa ja värimaailmoissa. Ja siellä ajassa, jossa voisi sanoa juurien olevan. Nyt kun tällä ollaan, niin ei sitten ole yhtään pesäpallomatsia, höh…

Itse en osaa luokitella isoksi etäfaniksi, mutta Kymenlaaksolaisen pesiksen faniksi kuitenkin. Siellä pääasiassa, ja laajemmin ajateltuna sen ilmansuunnan, sanotaanko kaakkoisella alueella on se pesisminä ja rakkaus lajiin syntynyt, pelaajana, katsojana, tuomarina, snadisti puuhamiehenäkin.. Sen verran se tarttui, että palloilulajina on tämä ehdottomasti suomalaisista sarjoista kiinnostavin edelleen. Ja tietenkin nuo värit ovat niin lähellä sydäntä kuin vain pragmaattisen kaverin sydäntä voi lähellä olla.

Tosin esimerkiksi se, että minusta tuli Manchester Cityn seurailija johtui lähinnä mieleen iskevästä nimestä joskus lapsuudessa, ja olihan tuo silloin joskus muutamia vuosia aiemmin mestaruudenkin voittanut. Lienee siis luonteessa, että kun on kerran jotain valinnut, niin se on sitten se. hmm joo tuntuu muuten olevan, melkein 35v on styylattu…

Miksi City mainittiin? no sillähän on osittain samankaltainen alhon aika kuin oli Koplalla ja myös Haminalla. Rahallahan tuo nousi parrasvaloihin, ja ensimmäinen Cityn mestaruus oli minulla aika iloinen aihe ja sen kummallisen loppuratkaisun vieläpä onnistuin näkemään. Ehkä joskus vielä myös pesiksessä… Nykyään City on liian paljon rahalla toimiva ja Mestarien liigan mahdollinen mestaruus ei ehkä tule minulle mitään riemastuksien tunteita tekemään.

mutta juuret. 73(noin) - 80-luvun loppuun asti näin melkein kaikki Koplan kotiottelut (tarkoittaa oikeasti jotain 95% ainakin), mutta myös paljon muitakin alueen matseja. Osassa tuomarina, osassa pelaajana ja osassa muuten vaan. Kesäisin hengitettiin pesistä, voisi sanoa.

Hassusti kävi niin, että kun häivyin muualle, hävisi myös huippupesis kymenlaaksosta.

Luulin, että homma on siinä. 90 – 2000-luvun alku oli lähinnä seurailua ja jossain kohtaa helpottavaa tunnetta, että ei se huippupesis ihan kokonaan loppunut. Ensin Hamina, sitten Kopla. Ykköspesis - Superpesis– Ykköspesis – Superpesis…

2007 Itä-Länsi. Marssin uteliaana otteluun vakio Teatterin pääsisäänkäynniltä. Ottelu oli jo juuri käynnistynyt, ja mitä kuului: Pekka Taulasalon kommentti Puputin kentällemenosta tms. Olin tullut kotiin!

Niille joille Pekka ei ole tuttu: Kova pesäpalloilija 60-70 -luvulla, lyöjäkuningas. Pelaajauransa jälkeen jatkoi yleisössä ja huuteli kakkospuolelta kaikenlaista viisasta pelin tapahtumista. ja jos oikein tiedän, jatkoi tätä myös 90-luvun ankeina aikoina. Ääni oli todella kantava ja kuului siis pitkälle toiselle puolelle. Tämä jatkui piiiitkään tämän havainnon jälkeenkin. Nyt Pekan Areenan ääni on hiljentynyt.

Tuon jälkeen olen ollut uudelleen Koplan matkassa. Ja myös sen alajuoksun joukkueen ( joka ei alajuoksulla oikeasti ole, mutta toisaalta tämän ilmaisun vakiokäyttäjä taitaa itse majailla oikeasti alajuoksulla).

Otteluita paikan päällä tulee valitettavasti vain muutama vuodessa. Myös nykyisen kotipaikan suht lähellä oleva Pihkala saa muutaman lipun kaupaksi vuosittain, ja tietenkin jos ”omat” pelaavat siellä. Mutta Kymenlaakso vie näissä aina kuitenkin voiton. Runkosarjaa muutama, ja tietenkin nyt noita isoja pelejä on päässyt katsomaan.

Aikoinaan vakipaikka Betoni. Nykyään mieluummin siellä kotipesän takana. Kaikenlaisia kehitysvaiheita on KSS:llä nähty. Näkyispä muuten taas jotain Haminassakin.

 

[MieVaan]

kävi niin, että kun häivyin muualle, hävisi myös huippupesis kymenlaaksosta.

@LBC sun pitää muuttaa takas sivistykseen Kymenlaaksoon, ehkä se on se viimeinen niitti, että Koplan ja HP:n tavoitteet toteutuvat...

Mäkin muutin, ei toiminut duuni Vuoksen suulla eikä lähellä vetykioskeja. Ei myöskään vaikka työpisteen ikkunasta näkyi Tammerkoski joka oli siinä seinässä kiinni, eikä se, että tuli duunista kadulle edessä oli Johan Ludvig Runebergin patsas. Kyl kymenlaaksolaisuudessa on jotain taikaa vaikka en etnonatiivi olekkaan.

 

[Rom81]

Kättä pystyyn etäfanin merkiksi myös täältä. Isoissa kaupungeissa koko ikäni olen asunut, mutta onneksi on päässyt maalla käymään sukuloimassa joka kesä ja sitä kautta myös pesäpallo tuli penskana tutuksi itä-Suomessa (Kitee, Viinijärvi, Joensuu, Imatra) vieraillessani.

Siitä ei kuitenkaan mitään varsinaista suosikkijoukkuetta irronnut, vaan enemmänkin kutsuisin itseäni pesäpallofaniksi, en niinkään minkään yksittäisen joukkueen. Kuten @Heka ylempänä sivusi, en perusta kauheasti tämän foorumin lällättelykulttuurista vaan koitan katsoa pesäpalloa ihan pelkästään lajin katsomisen nautinnosta ilman faniutta. Enkä tarkoita että näin pitäisi muidenkin tehdä, vaan että se tällä haavaa sopii itselleni parhaiten. Myös tänne foorumille itseni sain lähinnä siitä syystä jos täältä pääsisi lukemaan taktisista nyansseista ja kuulemaan terveitä analyysejä joukkueiden peliesityksistä.

"Epäfanius" näkyy myös nykypäivän katselutottumuksissani. Ruudusta tulee joko pelipäivänä katsottua yks matsi suorana, ja samana iltana toinen tallenteena (15sekunnin kelausnäppäintä käyttäen katkoihin/taukoihin). Jos on oikein megaluokan kierros jossa kiinnostavia pelejä riittää, vielä seuraavana päivänäkin tullut pari peliä katottua (esim. viime keskiviikon kierros). Hyvä puoli pesäpallossa on ettei tartte seuraavan päivän medioita lueskellessa tai tutuille puhuessa tulla spoilatuksi tulosten osalta...

Täytyy myöntää että jonkin aikaa oli myös melko unelias vaihe katsojana päällä. Lähinnä playoffeihin (=finaaleihin) heräsin katsomaan kun Vimpeli ja Sotkamo toisiaan hakkasivat. Nyt useamman vuoden aikana on taas syttynyt kunnolla ja tulee kauden aikana katsottua sen lähemmäs 200 ottelua, kiitos Ruudun ja miten pääsee liikkumaan ympäri Suomen.
Toistaiseksi tämän kesän osalta tullut käytyä pelejä katsomassa Bolt-Areenalla (Helsinki), Hyvinkäällä, Kouvolassa, Loimaalla, Meilahdessa ja Seinäjoella. Heinäkuussa pitäis saada käytyä uusia paikkoja tuohon jatkoksi puolen tusinan verran.

Välillä sitä harmitellut kuinka monen tunnin projekti se itselle usein on jos matsia aikoo mennä katsomaan, mutta toisaalta kun tulee ajalta jolloin kauden aikana näki tv:stä sen 5-10 matsia kaudessa (jos sitäkään), on tämä fanikamera-aika melkoista luksusta vaikka kuvakulmat on välillä mitä on, perunan läpi menee kuva ja lähetykset katkeilee. Myös kiinnostus lähipiirissä on kasvanut runsaasti viime vuosina joten puhtaasti omasta kuplasta katsottuna pesäpallossa on hyvät ajat päällä.

 

[Vallo-Peikko]

Kättä pystyyn etäfanin merkiksi myös täältä. Isoissa kaupungeissa koko ikäni olen asunut, mutta onneksi on päässyt maalla käymään sukuloimassa joka kesä ja sitä kautta myös pesäpallo tuli penskana tutuksi itä-Suomessa (Kitee, Viinijärvi, Joensuu, Imatra) vieraillessani.

Siitä ei kuitenkaan mitään varsinaista suosikkijoukkuetta irronnut, vaan enemmänkin kutsuisin itseäni pesäpallofaniksi, en niinkään minkään yksittäisen joukkueen. Kuten @Heka ylempänä sivusi, en perusta kauheasti tämän foorumin lällättelykulttuurista vaan koitan katsoa pesäpalloa ihan pelkästään lajin katsomisen nautinnosta ilman faniutta. Enkä tarkoita että näin pitäisi muidenkin tehdä, vaan että se tällä haavaa sopii itselleni parhaiten. Myös tänne foorumille itseni sain lähinnä siitä syystä jos täältä pääsisi lukemaan taktisista nyansseista ja kuulemaan terveitä analyysejä joukkueiden peliesityksistä.

"Epäfanius" näkyy myös nykypäivän katselutottumuksissani. Ruudusta tulee joko pelipäivänä katsottua yks matsi suorana, ja samana iltana toinen tallenteena (15sekunnin kelausnäppäintä käyttäen katkoihin/taukoihin). Jos on oikein megaluokan kierros jossa kiinnostavia pelejä riittää, vielä seuraavana päivänäkin tullut pari peliä katottua (esim. viime keskiviikon kierros). Hyvä puoli pesäpallossa on ettei tartte seuraavan päivän medioita lueskellessa tai tutuille puhuessa tulla spoilatuksi tulosten osalta...

Täytyy myöntää että jonkin aikaa oli myös melko unelias vaihe katsojana päällä. Lähinnä playoffeihin (=finaaleihin) heräsin katsomaan kun Vimpeli ja Sotkamo toisiaan hakkasivat. Nyt useamman vuoden aikana on taas syttynyt kunnolla ja tulee kauden aikana katsottua sen lähemmäs 200 ottelua, kiitos Ruudun ja miten pääsee liikkumaan ympäri Suomen.
Toistaiseksi tämän kesän osalta tullut käytyä pelejä katsomassa Bolt-Areenalla (Helsinki), Hyvinkäällä, Kouvolassa, Loimaalla, Meilahdessa ja Seinäjoella. Heinäkuussa pitäis saada käytyä uusia paikkoja tuohon jatkoksi puolen tusinan verran.

Välillä sitä harmitellut kuinka monen tunnin projekti se itselle usein on jos matsia aikoo mennä katsomaan, mutta toisaalta kun tulee ajalta jolloin kauden aikana näki tv:stä sen 5-10 matsia kaudessa (jos sitäkään), on tämä fanikamera-aika melkoista luksusta vaikka kuvakulmat on välillä mitä on, perunan läpi menee kuva ja lähetykset katkeilee. Myös kiinnostus lähipiirissä on kasvanut runsaasti viime vuosina joten puhtaasti omasta kuplasta katsottuna pesäpallossa on hyvät ajat päällä.

Vau! Nyt täytyy nostaa hattua millä tyylillä seuraat pesäpalloa.

Muutenkin Kiitos etäfaneille hyvin virinneestä keskustelusta.

 

[pintakraapaasu]

Tuo "epäfani" on ehkä itsellekin sopiva määritelmä. Lapsuuden kotikaupunki oli suuri pesäpallokaupunki, mutta sen (miesten) pesiskulttuurista on jäljellä enää rippeet. Lapsena tuli käytyä katsomassa huolellisesti kaikkien kolmen seuran pääsarja/ykkössarjapelit (sunnuntaisin oli mahdollista nähdä kaksikin peliä), ja ehkä siinä jo tuli sellaiseksi, että ei "kannata" mitään, vaan seuraa vaan intomielisesti lajia.

Sittemmin muualle muuttaneena ja kulttuurin entisessä kotikaupungissa hiivuttua sidos on katkennut, ja tulee kierreltyä pitkin Suomea katselemassa pelejä aina kun pääsee. Etä-etuliite kyllä sopii erinomaisesti, kun sekä lähimpään Superiin että Ykköspesikseen on matkaa yli sata kilometriä.

Onhan siinä kauas matkustamisessa puolensa. Siinä ehtii miettiä mennessä ja tullessa kaikenlaista, ja jokaiseen peliin pääseminen on erityinen tapahtuma.

Epäfaniudessakin on huonot ja hyvät puolensa. Yhtäältä siitä puuttuu intohimo yhtä seuraa kohtaan, toisaalta pystyy liittymään milloin minkäkin ilmiön mukaan. Paikalla koetuista suurista hetkistä tulee mieleen Kiteen ensimmäinen mestaruus sekä Hyvinkään ja Vimpelin ensimmäiset Superpesis-ajan mestaruudet. Tai SiiPen nousupeli takaisin Superiin sekä tietysti Koskenharjun Super-karsinta.

Huomenna luvassa vajaa 300 km pesiksen takia

 

[Paloma]

Kiitos, hieno ketju. Etäfanien vertaistuelle on selvästi ollut tilausta. Tunnistan monia fiiliksiä, joista täällä on kirjoitettu. Etäfanilla taitaa olla aina jonkinlainen kaipuu omalle kotikentälle ja monen tapauksessa sielunmaisemalle. Tuntuu, että on aina vähän väärässä paikassa.

Itse olen aina ollut etäfani ja ajatellut kaihoisana, miltä tuntuisi ostaa kausikortti ”oman” joukkueen peleihin. Olen katsellut pesistä milloin missäkin ja kierrellyt ympäri Suomea. Ennen tuli käytyä myös Itä-Länsissä, mutta ne eivät jaksa enää kiinnostaa.

Nykyään tulee käytyä peleissä ehkä viitisen kertaa kesässä useammalla eri paikkakunnalla. Kuten muutkin ovat hehkuttaneet, etäfanin elämä on nykyään aika hienoa teksti-tv:n aikoihin verrattuna. Katson Ruudusta oman joukkueen pelit ja nautin, kun ne saa selostajan, kommentaattorin ja hidastusten kera. Näin saa ottelutapahtumasta jollain tasolla jopa enemmän irti kuin paikan päällä. Mielellään sitä katsoisi muitakin kierrosten pelejä, mutta elämä.

Ne harvat kerrat, kun pääsee kotikentälle, tuntuvat melkein pyhiinvaellusmatkoilta, ja tietyt rutiinit ovat muodostuneet näiden retkien ajaksi. Yhä olen salaa vähän kade niille, joiden tiedän olevan joka kerta paikan päällä, kun oma joukkue juoksee kiilaan.

 

[Vallo-Peikko]

Ne harvat kerrat, kun pääsee kotikentälle, tuntuvat melkein pyhiinvaellusmatkoilta, ja tietyt rutiinit ovat muodostuneet näiden retkien ajaksi. Yhä olen salaa vähän kade niille, joiden tiedän olevan joka kerta paikan päällä, kun oma joukkue juoksee kiilaan.

Olemme tulleet siihen hetkeen kesässä, kun tämä "pyhiinvaellusmatka" lähenee. Vielä muutama päivä otteluun, mutta jo pelkkä ajatuskin siitä saa hermostuneisuuden ja kihelmöinnin menemään kehon läpi. Kun ei vaan yöunia menettäisi. 😅

Tahtoisin olla kausikortti povitaskussa jokaisessa kotiottelussa, mutta toisaalta näistä harvoista kerroista osaa odottaa, fiilistellä ja nauttia paljon voimakkaammin. Myös ajoissa pelipaikoille ja lähes viimeisenä pois.

 

[LBC]

Täytyy myöntää että jonkin aikaa oli myös melko unelias vaihe katsojana päällä. Lähinnä playoffeihin (=finaaleihin) heräsin katsomaan kun Vimpeli ja Sotkamo toisiaan hakkasivat.

Tuosta ajasta täytyy sanoa samaa, silloin kiinnosti lähinnä Koplan selviäminen Superissa ja se hitaanpuoleinen hilaus sarjasijoituksissa ylemmäs, talouspuolen ja etenkin runkopelaajien kehittyminen. Haminakin oli "vakiinnuttanut" paikkansa Ykköseen. Ei missään nimessä Sotkamon tai Vimpelin vika, kun muut eivät pystyneet vain yksinkertaisesti yhtään mitään näille kahdelle.

Vimpelin ensimmäinen mestaruus ja aiempi 5 ottelun finaalisarja toi toki vähän väriä, mutta hyvin vähän, varsinkin kun näytti, että Vimpeli vie taas seuraavatkin mestaruudet liian ylivoimaisesti. JoMa, vanavedessä Kouvola ja nyt vielä Manse ovat tehneet lajille kyllä hyvää. Ja haluan uskoa ainakin vielä, että tänä vuonna puolivälierissäkin nähdään useampi tiukka otatus. Ei niinkään etä- vaan pesisfanina. JoMa-Sotkamo -sarja oli jo viime vuonna karseaa ja hienoa katseltavaa, puhumattakaan IPV-Manse -sarjasta. Samanlaista vaan vaikka kaikkiin pareihin.

En ole kyl fani-sanaa itsestäni paljon ennen tätä käyttänyt...kai siihen tottuu.

 

[fanikamerajäbä]

Anteeksi törkeä kirjoitusvirhe😂

Kiitos päivän nauruista 😁