Tuossa tilanteessa joku rämäpää pelinjohtaja olisi kieltämättä voinut koettaakin yllätystä. Sellaiseen kuitenkin harvemmin turvautuu joukkue, joka uskoo normipelillä voittavansa.
Kaksi arpaa olisi pitänyt vetää: onnistuuko lyönti ja räpeltääkö ulkokenttä, ja kummankin olisi pitänyt olla voittoarpa. Tuossa tilanteessa on käytännössä pakko lyödä kopin pelossa etukenttälyönti, ja silloin heittomatkat lyhenevät ja useamman palon riski kasvaa.
Jos uskotaan, että lyönti kenttään onnistuu 80 prosentin todennäköisyydellä ja ulkokenttä räpeltää hermostuksissaan 20 prosentin todennäköisyydellä, juoksu tulisi 16 prosentin todennäköisyydellä eli kerran kuudesta. Vastapainona on ehkä lähes yhtä suuri uhka vähintään kahdesta palosta.
Prosentit ovat talviturkin hihasta, vain esimerkkinä miten peräkkäiset tapahtumat kertautuvat lopputulokseen.