Naisten Superpesis-kausi käynnistyy liki samoista lähtökohdista kuin mihin edellinen kausi päättyi. Manse PP on valtava mestarisuosikki, ykköshaastajat tulevat Etelä-Pohjanmaalta ja peräpäässä ero kärkeen on todella suuri.

Näistä asetelmista toimituksemme väitteli sarjan mielenkiintoisista kysymyksistä. Kovin suurta eroa näkemyksiimme emme löytäneet ykkössijan ja viimeisen paikan kohdalla, mutta muuten naisten Superissa käydään todella tiukkaa kisaa myös tulevalla kaudella.

Supervuoron ranking-pisteet (sijoitusten summa)
Manse PP 3
SMJ 8
Virkiä 9
Kirittäret 11
Fera 15
Pesäkarhut 17
JoMa 21
Mailattaret 25
Roihu 26
Pöytyä 31
Tahko 32
Jyske 36

Lue myös: Väittely: Miesten Superin peräpäässä on todella tasaista, mutta putoaja on jo tuhoon tuomittu

Väittelyyn ottivat osaa Supervuoron toimituksesta Matti Liljaniemi, Joonas Kauppinen ja Miikka Mantila.

Matti Liljaniemi: Emmekö me kahdesta asiasta ole yksimielisiä: Manse PP juhlii jälleen mestaruutta ja Laitilan Jyske pitää perää? Molemmat vielä aika selvällä erolla.

Joonas Kauppinen: Kyllä. Manse on ennakkoon todella iso suosikki. Joukkue oli viime syksynä jopa yllättävänkin suvereeni ykkönen. Tomi Niskasen Lapuan Virkiä on ykköshaastaja tulevaan kesään, mutta hyvin vaikea nähdä, että Mansea kukaan pystyisi kolmea kertaa voittamaan.

Hyvin vaikea myös nähdä, että Jyske edes voittaisi kolmesti koko kesänä…

Miikka Mantila: Niin, kyllähän Mansen pitäisi juhlia syksyllä. Kuitenkin näin eteläpohjalaisena nostan sekä Virkiän että Seinäjoen Maila-Jussit haastamaan heitä. Seinäjoella on tehty jo pitkään hienoa rakennustyötä, vaikka syksyisin sitten se viimeinen steppi on jäänyt ottamatta.

Lapualla Niskasen paluu viuhkaan nostaa osakkeita. Vaikeaa Mansea on voittaa kolme kertaa, mutta ei se mahdotonta ole. Laitilahan ei tuolta peräpäästä kampea millään.

ML: Mikä Virkiän ja Mansen voimasuhteissa viime vuodesta olisi muuttunut niin, että lapualaisten voitto olisi yhtään todennäköisempi? Virpi Hukalla on vuosi taas lisää ikää, mutta ei mikään mielestäni Virkiän parempaa suoritusta puolla.

Onko siinä siis mielestänne kärkikaksikko jälleen? Vai voiko joku nousta taustalta tosissaan haastamaan viime syksyn finaalikaksikkoa?

MM: Niskanen on jo itsessään iso tekijä tähän. Ja vaikka Jussi Muilu teki hienoa työtä Jyväskylän Lohessa, hän ei ollut Virkiän pelinjohtajana missään nimessä parhaimmillaan viime kaudella.

Lisäksi Janette Lepistö pistää nostaa aina esiin, kun Virkiästä puhutaan. Manse lähtee todella isona ennakkosuosikkina kauteen, mutta mestaruuden uusiminen ei tule helpolla.

JK: SMJ on petrannut vuosi vuodelta. Riikka Polson siirtyminen Jussittarien linjaan on tosi hieno vahvistus, aivan sarjan parhaita linjapelaajia. Hän tuo myös lisää etenemisvoimaa sisäpeliin ja mahdollistaa myös Silja Syrjälän siirron numerolle neljä. Vaikka Aino-Kaisa Mantere onkin naisten Superin paras lyöjäjokeri, ei tuo tulituki ole pahitteeksi.

Erno Tuomaisen siirto ykköspelinjohtajaksi oli hyvin helppo ja luonnollinen jatkumo edellisiin kausiin. Kakkospelinjohtaja Ville Viita ei ole vielä tuossa roolissa hirveästi kerennyt kokemusta kerätä, mutta tuo mukanaan todella paljon näkemystä. Uskon, että tuo duo kiristää kamppailua Etelä-Pohjanmaan kärkipaikasta entisestään.

ML: Minä olen sitten viimeisen päälle Upin miehiä ja puoluetta. Ei mitään Tuomaista vastaan, mutta mielestäni kuka tahansa Juha Antikaisen jälkeen on heikennys. Jussittarien luonnollisessa jatkumossa tietysti nuoli osoittaisi yhä ylöspäin ja tosiaan Polso on talven kovin kaappaus siirtomarkkinoilla.

Mutta onko Tuomainen se mies, jonka johdolla otetaan se viimeinen loikka? En ole ihan varma.

JK: Tuskin viimeistä, mutta ainakin seuraava. Finaalipaikkaa pidän ihan mahdollisena, tuo viimeinen loikka ei Mansea vastaan onnistu keneltäkään.

MM: Joonas hyvin sanoikin: seuraava steppi. Kaksi edelliskautta pronssipelissä, tämä voisi olla se vuosi, kun finaalipaikka tulee. Ja kun eteläpohjalainen hurmos aadaan päälle, on joukkue vaikea voitettava.

Veteraanit vievät Kirittäret takaisin välieräkantaan

MM: Tietenkin täytyy muistaa, että löytyyhän sarjasta vielä sellainenkin joukkue kuin Kirittäret. Eeva Mäki-Maukola ja Mari Mantsinen ovat sarjan eliittiä. Ja vaikka Talvisuper meni miten meni, syksyllä kun aletaan pelata pudotuspelejä, on tämä joukkue sellainen, joka pystyy venymään. Se on nähty monesti.

JK: Kirittäriä ei voi tietenkään koskaan unohtaa. Selina Similän tippuminen kauden kynnyksellä joukkueesta oli iso takaisku, mutta Jyväskylästä onneksi löytyy arsenaalia paikkaamaan. Mattias Kitola on edelleen yksi naisten Superin terävimmistä viuhkavelhoista, suorastaan taikuri.

ML: Kirittäret tosiaan saa tietyllä tapaa kaksi jopa Polsoa kovempaa vahvistusta. Mantsinen oli pitkään viime kaudella vielä sivussa pahan polvivamman takia, kun taas Mäki-Maukola ehti olla lopettaneiden kirjoissa, kunnes veri veti takaisin tekonurmelle.

Vaikka molemmat rivissä olivatkin loppukaudesta, on se Kitolalle ihan eri juttu, että hän saa kumpaisenkin käyttöönsä jo talvella. Jos Jyväskylässä saadaan peli kulkemaan oikeaan suuntaan, en pitäisi valtavana yllätyksenä, vaikka oranssit Mansen vastustajana siellä loppuottelussa olisivatkin.

JK: Jotenkin itsellä on sellainen fiilis, että Mäki-Maukola ja Mantsinen nähtiin jo viime syksynä parhaimmillaan, vaikka vähän myöhässä mukaan pääsivätkin.

Mutta mitenkäs Rauma vastaan Pori? Kovasti Talvisuperin perusteella vaakakuppia käännellään Feran suuntaan, mutta eihän tuo Pesäkarhut ollenkaan huono ole?

MM: Ei ole huono ei. Tämä on kyllä erittäin mielenkiintoinen parivaljakko kesää ajatellen. Feraan kyllä kääntyy täällä kuppi.

Vaikka Fugen reissulla ei Pöytyästä mittaria saatukaan, siitä pelistä huokui sellainen meininki, että Raumalla ollaan tällä kaudella yllätysvalmiita. Ja jokeriosastolla Ada Karlsson – Iina Valkeejärvi kaksikolla oli lyönti keskirisussa. Jos tahti jatkuu edes lähes samanlaisena, Fera kääntää satakuntalaisten taiston voitokseen.

ML: Feran kohdalla tosiaan Karlsson tuo apua sinne, missä hätä oli akuutein: kotiuttamiseen. Raumalaiset saivat viime kaudella 70 juoksua vähemmän aikaiseksi kuin Manse kärjessä. Sisäpeli olisi oikeuttanut korkeintaan hät hätää pudotuspelipaikasta taisteluun.

Mutta ei yksi hyväkään lyöjäjokeri kesää tee. Minulla on luottoa satakuntalaisista enemmän Pesäkarhuihin ”välivuoden” jälkeen. Jussi Haapakoski tietää nyt paremmin, mitä huippujoukkueen johtaminen naisten Superpesiksessä vaatii. Toivottavasti joukkueella on paremmin myös terveyttä kuin viime kaudella.

Siinä Lotta Nummikarin hankinta voi olla merkittävä, kun Minttu Vettenranta saa huilivuoroja – ja on toivottavasti sitten syksyllä parhaimmillaan.

JK: Minäkin olen tästä parista Pesäkarhujen kelkassa. Edellinen kesä meni kaikkien käänteiden jälkeen ihan ok. Todella tiukka taisto Virkiää vastaan ja siitä lomille, muutama onnekkaampi pomppu ja Pesäkarhut olisi ollut finaalissa.

Viime kaudelle uusittiin Henna Jukan roolia, eikä se lähtenyt heti lentoon. Tilanteen teko takkusi ja vääriä tilanteita tuli väärille pelaajille. Nyt kun tuota on saatu kauemmin työstää, niin Porin keula tulee olemaan paljon tehokkaampi.

Jos tilanteita tulee, Tiia Peltonen ja Emilia Linna kyllä lyövät juoksuja. Peltonen ei hallissa pelannut peliäkään, mutta nyt näyttää kuntoutuneen, joten Pesäkarhut pääsee hyvistä asetelmista kesään.

MM: Hyviä pointteja, tietenkin Karlsson tarvitsee tulitukea. Jotenkin itselle jäi todella hyvä fiilis tästä Fugen pelistä. Haapakoski on myös varmasti valmiimpi kesän koitoksiin. Silti kelkkani kääntyy Feralle, Ilona Hakoniemi pelaa elämänsä kesän.

Kurottaako JoMa kärkiryhmään?

ML: Tuleeko sarjassa tässä kohdin sitten se isoin hyppy, jopa melkoinen rotko? Hieman kuin miesten Superissakin, tuntuu minusta siltä, että kärkikuusikko erottuu selvästi, sitten on kourallinen viimeisistä pudotuspelipaikoista taistelijoita ja sen jälkeen häntäpään joukkueet.

JK: Erottaisin tuon Joensuun Mailan joko mukaan tähän kärkiryhmään tai sitten väliinputoajaksi. Ovat kuitenkin selkeästi perässä tulevia edellä, mutta matka seuraaviinkin on aika pitkä.

Joensuussa on mielenkiintoinen porukka. Paljon nuoria pelaajia, jotka tietenkin kehittyvät koko ajan, siihen kylkeen aivan sarjan kärkipelaajia ja pari laadukasta kotiuttajajokeria. Olevinaan tuolla porukalla pitäisi pelata paremmin.

MM: JoMan pelatessa piirun verran yläkanttiin, on se myös tässä kärkiryhmän tuntumassa, mutta se vaatii venymistä. Jos pari nuorempaa nostaa tasoaan, Nelli Huotari, Jutta Myllyniemi ja Veera Toikka pelaavat vähintään omalla parhaalla tasolla, sitten ollaan kärkiryhmän kelkassa. Takaa Mailalle ei ole painetta tulossa, nyt tulee se isompi rako.

ML: Saa Huotari kantaa jengiään selkärepussa, jos tuosta tosissaan kurotetaan johonkin välieräkisaan. Olin pettynyt Toikan viime kauteen, vaikka esimerkiksi toinen Itä-Länsi-valintakin tuli. Toissa kesä oli läpimurto ja nyt en nähnyt suunnan olevan oikea.

Kuitenkin sen verran JoMan eduksi sanon, että ehkä tosiaan se ero heidän ja satakuntalaisten välillä on pienempi kuin taaksepäin, jossa omissa papereissani seuraavaksi tulevat Mailattaret ja Roihuttaret. Ja ehkä jopa näen helsinkiläisten kirineen eroa kiinni niin paljon, että Stadissahan pelataan pudotuspelejä!

JK: Talvikauden perusteella uskallan ujosti tuota ajatusta kompata. Roihuttarien piristyneeseen ilmeeseen syy löytyy lautasen ääreltä. Rauman Ferasta siirtynyt Erica Rosendahl on älytön vahvistus tuonne. Hän teki fiksun ratkaisun, eikä jäänyt Raumalle kilpailemaan Hakoniemen kanssa peliajasta.

Nyt Rosendahl saa Roihuttarissa johtavan roolin sisällä ja ulkona. Toisaalta se on kova paikka nuorelle pelaajalle, toisaalta hieno mahdollisuus.

ML: Rosendahliin uskon minäkin. Ei ole Roihuttaret ainoa jengi, missä pääsisi lavalle, vaan niitä joukkueita löytyisi useampi sarjataulukosta ylempääkin.

MM: Stadissa on mahdollisuudet pudotuspeleihin. Kova paikkahan se aina nuorelle on ottaa se johtava rooli, oli se sitten sisällä tai ulkona. Se on juurikin hieno mahdollisuus, ja joukkueena en heti keksi hänelle parempaa kuin Roihuttaret.

Legendan paluu?

ML: Sitten se yksi mörkö, eikun siis Körkkö, joka voi pistää häntäpään voimasuhteita uusiksi. Pesislegenda Emma Körkkö rekisteröitiin talvella Pöytyän Urheilijoissa myös pelaajaksi. Selitykset muun muassa Hutunkeittäjien Fuge-jaksossa olivat sellaisia, että Körkön paluu kentille vaikuttaisi olevan vain ajan kysymys.

Massiivinen, valtava, lähes psykedeelinen vahvistus Pöytyälle. Siis omat pelisuoritukset kentällä niin mailassa kuin räpylässä, mutta myös johtajuus, jota Körkkö voi ryhmälleen tuoda. Tuossa joukkueessa, tuossa tilanteessa sarjan arvokkain pelaaja, eli tuo eniten lisäpisteitä sarjataulukkoon yksilönä.

JK: Olisihan tuo iso juttu niin Pöytyälle kuin koko lajille. Eipä tarvisi pöytyäläisten jännittää tarvitseeko karsintamatseja pelata. Tuon Fuge-matsin perusteella, ei oltu kyllä viime vuodesta kehitytty yhtään, joten yhden Körkön tuo vaatii.

MM: Aivan valtava, sarjapaikan takaava. Körkkö oli pelatessaan ylivoimainen. Kun Pöytyän peliä katsoi Fugessa, kyllä tulee pitkä kesä. Räpylä ei kestänyt, ei sitten alkuunkaan. Välillä kävi mielessä, että olisiko pallo jäänyt räpylään, vaikka sen olisi sinne käynyt viemässä.

Körkkö olisi juuri sellainen vahvistus, jota tämä joukkue kaipaisi. Toki jokainen muukin joukkue varmasti.

Pöytyän Urheilijoista nostan kuitenkin yhden nimen: Lydia Eskola. Hän pelasi lautasella todella hienoa peliä paikka paikoin ja siihen homma ei kaadu. Ulkokenttä kaipaa varmuutta, muuten taistellaan Jyskeen kanssa sarjapaikasta tosissaan.

ML: Totta tuo toinen puolikin. Kyllähän se muuten olisi kisa toiseksi viimeisestä sijasta.

Kun Karlssonin siirtoa Raumalle hehkutimme, tietysti se on yhtä iso takaisku Mailattarille. Vaasalaisten ulkopeli oli viime kaudella parempaa kuin sisäpeli, ja nyt kun sisäpelistä otetaan tärkein kotiuttaja pois, jo sadan juoksun kasaan saaminen on hankalaa.

Tiia Valtaseen paikkaajana en oikein itse usko kovinkaan. Mantereen takana vastuu oli tietysti viime kaudet vähissä, mutta toisaalta siellä oli hyvä paikka ilman paineita tehdä tulosta – mitä ei nähty.

JK: Täytyy tietenkin mainita myös Seinäjoelle menetetty Polso. Kaksi joukkueen kantavaa voimaa lähti ja paikkaajilla ei oikein meinaa riittää.

Pelinjohtaja Pekka Mäntymaa on kyllä onnistunut repimään joka vuosi rajallisesta materiaalista kaiken irti, ja uskon, että vaikka tuo nimilista ei vakuuta, ei pelkoa karsinnoista ainakaan ole.

MM: Mäntymaa on kyllä näyttänyt, että hän pystyy porukasta tehoja irti repimään. Valtanen on isossa, todella isossa roolissa kauden kulkuun. Nyt täytyisi olla se ykköskotiuttaja. Jos ei Mantereen takana paineettomasti onnistunut, miten käy, kun paineet lyödään niskaan? Voihan se olla, että se tuo voimaa, sen kesä näyttää.

ML: Toinen joukkue sitten, jolla sama tarina: lähtijät ihan kärkipäästä, paikkaajat eivät läheskään samaa tasoa. Pihkalassakaan ei näytä niin valoisalta näin toukokuun alussa, kun lukkari Nummikari lähti Poriin ja todellisen läpimurron kynnyksellä ollut Johanna Ylöstalo Tampereelle.

Tahkolle hieman samat sanat kuin Pöytyälle: onneksi on Jyske. Pudotuspeliviivalle on ihan liian pitkä matka. Tosin kyllä saadaan Hyvinkäällä vähän tsempatakin, jotta Jyske lopulta taakse jää. Ei se ero ihan niin valtava kuitenkaan ole ja pesäpallokin on pyöreä.

JK: Ja Lotta Vahvelainen vielä lopetti. Ei tule helppoa olemaan Hyvinkäällä. Ykköskärki kestää vertailun muihin peräpään porukoihin, mutta kovin on kapea kokoonpano.

Mutta kuten sanoit, onneksi on Jyske.

Siinä joukkueessa ei paljoa muuta hyvää ole kuin Johanna Karjanlahti. Useampi pelaaja on pelannut hyvillä tehoilla Ykköspesiksessä, mutta tuo harppaus Superiin tulee olemaan valtava, sen näytti jo Talvisuper. Paljon saa tapahtua, jotta sarjapaikka saadaan uusittua.

MM: Pihkalassa kunnarikello kilkattaa. Harmi vain kotijoukkueen puolesta, että sitä kilkattavat vierailijat enimmäkseen. Sarjapaikkaan saadaan kyllä tehdä täysi päivätyö, pitkä kesä on sielläkin tiedossa.

Ja vaikka tässä väitellään, komppaan, onneksi on Jyske.

Ei tätä pelasta Karjanlahti. Ykköspesis kutsuu vääjäämättä. En keksi mitään, mikä sarjapaikan pelastaisi.

ML: Sitten saa vielä tarjota ennustuksia kuin tarot-kortteja putoaisi hihasta konsanaan.

Tämä ei suurta visionääriä kaipaa: Mansen naiset kultamitalien lisäksi putsaavat pöydän syksyn palkintogaalassa myös yksilötasolla.

Siri Eskola on Lyöjäkuningatar, Venla Tanhua Vuoden lukkari, Kultaisesta räpylästä taistelee useampikin pelaaja kuin vain sen viime kaudella napannut Sylvi Pellonperä ja Virpi Hukalle veistän itse vaikka jonkun Silmu-henkisen pokaalin, jos hän nyt jälleen pysyisi kauden ehjänä – jolloin Hukka on sarjan paras pelaaja.

JK: En ole mistään samaa mieltä. Lyöjäkuningatar löytyy Etelä-Pohjanmaalta, annan sen Lepistölle. Samasta porukasta Vuoden lukkari, Anni Heikkilälle tupla. Kultainen räpylä siihen naapuriseuran Riikka Polsolle. Parhaana tietenkin palkitaan sarjan ylivoimaisin pelaaja Saaga-Angelia Raudasoja.

ML: Mitäpä muutakaan olisi pohjalaiselta voinut odottaa… Tosin Saagan osalta taidat olla oikeassa.

MM: Laitetaanpa sitten se oikea rivi tänne. Lyöjäkuningatar löytyy Jyväskylästä, Sara Kujanen. Niin myös vuoden lukkari, Mari Mantsinen. Löytyyhän sieltä myös Kultainen räpylä, Venla Karttunen sekä Vuoden pesäpalloilija, Eeva Mäki-Maukola.

Meni Kirittärien hehkutukseksi, mutta minkä sille voi. Körkkö olisi monessa mukana, jos joukkue olisi sellainen, millä taisteltaisiin mitaleista.

Supervuoron toimituksen ranking

Joonas Kauppinen:
1. Manse PP
2. Seinäjoen Maila-Jussit
3. Lapuan Virkiä
4. Fera, Rauma
5. Jyväskylän Kirittäret
6. Porin Pesäkarhut
7. Joensuun Maila
8. Vaasan Mailattaret
9. Roihuttaret, Helsinki
10. Pöytyän Urheilijat
11. Hyvinkään Tahko
12. Laitilan Jyske

Matti Liljaniemi:
1. Manse PP
2. Lapuan Virkiä
3. Jyväskylän Kirittäret
4. Seinäjoen Maila-Jussit
5. Porin Pesäkarhut
6. Fera, Rauma
7. Joensuun Maila
8. Roihuttaret, Helsinki
9. Vaasan Mailattaret
10. Pöytyän Urheilijat
11. Hyvinkään Tahko
12. Laitilan Jyske

Miikka Mantila:
1. Manse PP
2. Seinäjoen Maila-Jussit
3. Jyväskylän Kirittäret
4. Lapuan Virkiä
5. Fera, Rauma
6. Porin Pesäkarhut
7. Joensuun Maila
8. Vaasan Mailattaret
9. Roihuttaret, Helsinki
10. Hyvinkään Tahko
11. Pöytyän Urheilijat
12. Laitilan Jyske