-Juuri tällaiset ottelut ovat urheilun suola. Peli näyttää jo selvältä, mutta altavastaaja ratkaiseekin yllättävällä tavalla voiton aivan kalkkiviivoilla.
-Kolmeen pisteeseenkin oli mahdollisuudet, mutta Laitila ansaitsi 1. jakson voiton kolmella hienolla välilyöntikotiutuksellaan. Kuitenkin jo 1. jakso oli Tahkolta peliä, jolla pisteen olisi siitäkin voinut ottaa aivan pienillä parannuksilla. Toisella jaksolla Laitila jatkoi varman tuntuista ulkopeliään, kunnes heikko kohta paljastui aivan ottelun lopussa. Arbeliuksen kumurit osuivat nyt kohdilleen juuri ratkaisevissa paikoissa.
-Sivonen oli Arbeliuksen ohella kentän kuningatar. Tolpat ja väärät osuivat ja kotiutuskisa kruunasi vielä hyvän lukkaripelin. Siinä ainakin kolme paria kilpistyi taktisiin vääriin. Karjanlahtikin pelasi hyvän pelin, muttei kokonaisuutena yltänyt ulkopelissä aivan Sivosen tasolle, vaikkakin hyvin lähelle. Hyviä lukkareita ovat tämän pelin perusteella molemmat.
-Tahkon kannalta ulkopeli oli onnistunut siinä mielessä, että noin puolet Laitilan paloista syntyi välipesille. Yleensä painotus on ollut selvästi paloissa kotiin. Etukenttä on pelannut viimeiset pelit hyvin, kun suorittamista vertaa koko alkukauteen. Minttu Reunasen Laitila piti tässä pelissä lähes työttömänä, vain yksi suoritus (palo 2-pesälle) koko ottelussa. Yleensä Reunaselle on kertynyt selvästi enemmän ulkopelisuorituksia.