Vaatii aika pitkän aikavälin ennen kuin kaikilla voi olla samat mahdollisuudet. Jos silloinkaan, koska aina on lähtökohdissa eroa. Laajasti pesäpallon etu ei ole, jos superissa ja ykkösessä pelaa samoja seuroja. Mieluummin sitten farmiseuroja hyvää juniorityötä tekevillä seuduilla tai vanhoja perinteitä muistelevilla paikkakunnilla.
Ei tämäkään yhtälö ihan noin yksinkertainen ole. Kasvattajaseura kainuunpesisklubista tuodaan pari autollista junnuja johonkin maaseudunvoimaan pelaamaan ykköspesistä. Vanhat paikalliset starat ja jarrut purevat grippiä penkillä. Ketä siellä kohdepaikkakunnalla kiinnostaa siinä vaiheessa hankkia rahaa, myydä peleissä makkaraa ja puuhailla muuten tuon hienon perinneseuran eteen ja kuka sitä tulee katsomaan? Siinä voi käydä niinkin, että molempien toiminta hyytyy entisestään. Onko kuitenkin parempi, jos klubi pistää oman farminsa ykköseen?
Klubia syyllistetään, vaikka siellä on tehty vuosikymmenet kovaa duunia ja maaseudunvoima on lopettanut juniorijoukkueet jo pari vuosikymmentä sitten, kun aina on klubista saanut nyhdettyä muutaman lopettaneen täytemiehen omien nelikymppisten starojen perään koppia lyömään. Mutta kuka käynnistäisi maaseudunvoiman pesiskoulun keväällä 22, että pelaajia olisi taas 15 vuoden päästä? Näitä maaseudunvoimia taitaa olla koko Suomi täynnä.