Sarjan tasoittaminen

[JP2012]

Virittelen tässä ajatuksenvaihtoa siitä, miten saataisiin sarjaa tasoitettua. Nythän ongelma tahtoo olla se, että vaihtuvuus huipulla on vähäistä. Pelaajat keskittyvät samoihin huippujoukkueisiin ja tekevät pitkiä sopimuksia ja sitten lajissa jyllää seuradynastioita, jotka tahkoavat mitaleita ja mestaruuksia toisensa perään niin, että pelaajat ja katsojat kadottavat mielenkiinnon. Tekeminen on puuduttavan teennäistä ja väkinäistä. Hopea tai pronssi on pettymys.

Olisiko mahdollista rakentaa sellaista formaattia, jossa Superpesiksellä olisi jonkinlainen lajin kehittämisrahasto, jossa pelaajalle annetaan jonkinlaista siirtokorvausta, mikä on sitä suurempi, mitä huonompaan seuraan pelaaja siirtyy. Eli jos siirtyy mestarijoukkueesta sarjanousijaan, saa kaikkein suurimman korvauksen. Korvaus olisi pienin, jos siirtyy mestarijoukkueesta hopeajoukkueeseen. Siirtyminen parempaan seuraan ei anna siirtokorvausta.

Tämä parantaisi sarjan häntäpään joukkueen mahdollisuuksia kilpailla pelaajamarkkinoilla, kun tavallaan ”järjestelmä” tukee sitä, että pelaajilla on intressejä siirtyä menestyvästä joukkueesta heikommin menestyvään joukkueeseen.

En tähän valmista formaattia ole laatinut, mutta käynnistäisin keskustelua tästä. Lajin etu olisi nykyistä tasaisempi sarja ja pitäisi kehitellä keinoja saada sitä osaamista levitettyä nykyistä laajemmalle alueelle. Jokin tällainen porkkanamalli pitäisi rakentaa, jotta huippupelaajisto ei keskittyisi liikaa samoihin seuroihin.

Ajatellaan vaikkapa niin, että se siirtokorvaus olisi riippuvainen myös pelaajan taitotasosta tietyn mittarin perusteella. Kultajoukkueen parhaan pelaajan siirtyminen sarjanousijaan antaisi isoimman porkkanan.

 

[Inkuri]

Arvotaan kaikki pelaajat. Jos on tuuria, niin saat hyvän joukkueen ja saatat menestyä. Ei tarvitse tehdä töitä pitkäjänteisesti, oman menestymisen eteen.

 

[JP2012]

Eihän se sitä tarkoita, etteikö pitkäjänteinen työ kannattaisi edelleen.

Vertaan tätä NHL:n ja muiden ammattilaissarjojen varausjärjestelmään. Siinä varausjärjestys määräytyy käänteisesti sarjamenestyksen suhteen. Tällä pyritään juuri sarjan tasoittamiseen.

Pesäpallossa ei tällaiseen varausjärjestelmään voida mennä, mutta sen sijaan voidaan antaa huippupelaajille hyvitystä siitä, jos hän lähtee kehittämään heikommin menestyneen seuran toimintaa.

 

[nastafiilis]

Eli potkittaisiin nivusiin hyvin asioita hoitaneita seuroja? Eiköhän jokaisen seuran ole itse tehtävä töitä pitkäjänteisesti ja järkevästi (esim talouspuolella), jotta nousu kärkeen tai edes lähelle sitä tapahtuisi. Nykyiset 4 omassa "kastissaan" olevaa joukkuetta on näin tehnyt aikanaan ja tekee edelleen töitä jotta menestys jatkuisi. Toki Sotkamo on poikkeuksellisesti onnistunut tässä jo melkein 30 vuotta.

 

[Helsingin Herra]

Eikö tätä tasoittamista tehdä jo jokaisen yksittäisen ottelun sisällä, kun ottelun puoleenväliin mennessä saatu ero käytännössä nollataan. Kyse ei siis liene siitä, pitääkö näin tehdä, vaan kuinka paljon tätä pitää tehdä

 

[JP2012]

Lajin etu on se, että Superpesiksessä nähdään paljon tasaisia otteluita. Se tuo jännittäviä otteluita ja lisää katsojia ja median huomiota.

Nykysysteemi tuottaa harvainvaltaa, jossa vain muutama joukkue tosiasiallisesti pelaa mestaruudesta ja mitaleista. Loput ovat mukana vain näön vuoksi.

Montako mitalia on eniten mitaleita kahmineella pelaajalla? Ilmeisesti reilusti yli 10. Tällainen pelaaja on pelannut uransa aikana satoja otteluita, joissa vain pienessä osassa on ollut hävinneessä joukkueessa. Suurin osa peleistä on ollut otteluita selvästi heikompaa vastustajaa vastaan.

Laji kärsii inflaatiosta. Mitali ei huippupelaajalle ole mitään. Ei edes oikeastaan mestaruuskaan. Huippulyöjä saa pettyä, jos lyö ottelussa vähemmän kuin 5 juoksua. Etenijän pitää tuoda vastaava määrä juoksuja, jotta olisi tyytyväinen. Katsojia ei kiinnosta enää edes välierät eikä pronssiottelu. Eikä oikeastaan finaalikaan. Aivan liian suuri osa huippupesäpalloa on enemmän tai vähemmän pakkopullaa niin katsojille kuin pelaajille.

Tämä johtuu siitä, että sarja on niin tolkuttoman epätasainen. Ei sitä edes kehtaisi supistaa niin pieneksi kuin olisi tarpeen. Käytännössä jo monta vuotta perätysten olisi riittänyt pelata 4 joukkueen Superpesistä.

 

[Inkuri]

Katsojia ei kiinnosta enää edes välierät eikä pronssiottelu. Eikä oikeastaan finaalikaan. Aivan liian suuri osa huippupesäpalloa on enemmän tai vähemmän pakkopullaa niin katsojille kuin pelaajille..

Kyllä ainakin täällä kiinnostaa. Miksi yleistät?

 

[JP2012]

Katsojamäärät sen kertovat.

 

[Inkuri]

Katsojamäärät sen kertovat.

No joo. Toki Vimpelissä jäätiin molemmissa peleissä alle 3000 katsojan. Joensuussa oli yli 3100 katsojaa arki-iltana.

edit. Eli, kyllä ainakin Joensuussa pesäpallo kiinnostaa.

 

[Grainger]

Rehellisesti ja suoraan sanoen: paska idea. Mutta siinä on kyllä perää, että sarja on epätasainen. Se olisi helppo korjata: jokerien määrä tiputetaan kahteen, mieluummin yhteen ja joukkuemäärä supistetaan kymmeneen. Sama ykköspesiksessä. Tällöin superissa pelaa vain parhaat pelaajat ja sellaiset joukkueet, jotka sinne kuuluvat ja sarja tasoittuisi itsestään.

Ongelma ei ole kilpaurheilun tuoma epätasaisuus tai menestyksen/menestymättömyyden jatkumo, vaan se että superissa pelaa pelaajia, joiden oikea taso olisi ykkösessä, jopa suomisarjassa. Superissa pelaa joukkueita, joiden on vaikea saada edes joukkuetta kasaan, varsinkaan superin arvoista joukkuetta. Se ei ole menestyvien joukkueiden vika vaan yksinkertaisesti sen, että joukkueita on liikaa ja pelaajapaikkoja per joukkue on liikaa.

 

[Base B]

Tämä älytön topiikki on jatkumoa alkukesästä käydylle sosialismia pesikseen keskustelulle, jossa huonosti pärjäävät haluaisivat nyhtää rahaa asiansa hoitaneilta seuroilta - muualtahan rahoitusta ei tule. Pesikseen ei tällainen istu vai pitäisikö esim. Vimpelin tukea Tampereen pesäpalloa tai Kiteen antaa playoff- pennosistaan rahaa vaikkapa Imatralle? Ei, ei, ei.

 

[Grainger]

Jalkapallossa joukkueen koko on rajattu. Esim. Mestarien liigaan saa rekisteröidä 25 pelaajaa, joista tietty määrä pitää olla oman maan pelaajia ja tietty määrä omia kasvatteja. Sama pitäisi saada pesäpalloon. Pelaajamäärä ennen kauden alkua per joukkue vaikkapa 13 aikuispelaajaa, joista tietty määrä edes joskus omissa junnuissa pelanneita ja joista kerrallaan 11 saa olla kokoonpanossa. Eli yhdeksikkö ja 2 jokeria. Jos tulee loukkaantumisia, niin omia junnuja (vaikkapa max. 18-vuotiaita) saa käyttää rajattomasti korvaamassa. Joukkueita 10, niin silloin superissa on tasan 130 aikuisten pelipaikkaa ja parhaat pelaa.

 

[Jymäkkä]

Ei mulle tuo menestyminen ole sellainen juttu, mikä kiinnostuksen ratkaisee, mutta totta kai se menestyminen on sitten sitä fanittamisen kulta- aikaa. IPV kiinnostaa melkein enemmän kuin koskaan, vaikka taisteltu viime kaudet lähinnä viimeisestä pudotuspelipaikasta ja karsintojen välttämisestä.

Nyt tuntuu, että kärkiseurat on lähes sementoitu ikibetoniin, mutta ei noista Koplan, Vimpelin ja JoMan heikoista ajoista nyt niiin kauan ole. Nyt tuo kärkiporukka on vaan saanut taloutensakin muuta joukkoa parempaan lentoon, eli ihan nopeaa vallanvaihtoa en ole näkemässä. Sarjassa on minustakin pari joukkuetta liikaa, ehkä en ihan kymmeneen tiputtaisi ainakaan suoraan. Tuo jo tasoittaisi voimasuhteita, kun kaikille superin jengeille olisi enemmän tarjontaa riittävän tasokkaista pelaajista.

En oikein lämpene noille keinotekoisille tasoitusmenetelmille. Pitäähän lajin olla kuitenkin sellainen, että hyvä tekeminen palkitaan.

 

[-sok-]

Minusta tämä muutaman suuren taistelu mestaruuksista on juuri se pesäpallon hienous. En tykkää yhtään NHL-tyylisestä sarjasta, jossa finaaleissa voi pelata lähes mikä joukkue tahansa eikä kunnon dynastioita pääse syntymään.

Esimerkiksi Sotkamo-Vimpeli -finaalit oli loistavaa viihdettä puolueettomallekin katsojalle. Samoin lätkän puolella Jokerit-TPS. Ei sellaista vastakkainasettelua ja tunnetta synny NHL:n tapaisissa sarjoissa, jotka halutaan väkisin tasaisiksi.

Mutta tämä vain oma näkemys, suuri yleisö voi olla eri mieltä.

 

[Sijais-Leija]

Tämä älytön topiikki on jatkumoa alkukesästä käydylle sosialismia pesikseen keskustelulle, jossa huonosti pärjäävät haluaisivat nyhtää rahaa asiansa hoitaneilta seuroilta - muualtahan rahoitusta ei tule. Pesikseen ei tällainen istu vai pitäisikö esim. Vimpelin tukea Tampereen pesäpalloa tai Kiteen antaa playoff- pennosistaan rahaa vaikkapa Imatralle? Ei, ei, ei.

Pärjääkö se Kitee nyt sitten niin paljon paremmin kuin Imatra? Jostain syystä Joensuussa IPV nähdään malliesimerkkinä huonosti hoidetusta seurasta, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että vielä tämän vuosikymmenen alussa Imatralla pelattiin divarin häntäpäässä 200–300 hengen yleisöille.

 

[werre]

Ompas taas turhaa ulinaa. On tietysti tylsää kun nelikko hallitsee sarjaa, mutta kyseinen nelikko on paikkansa ansainnut ihan itse. Tuolaiset keinotekoiset ideat ole ratkaisu tähän.

Ei hyvin asioita hoitavien seurojen kuulu jakaa almuja toisille seuroille.

Tälläkin hetkellä pelataan Sotkamo - Kouvola sarjaa, joka on pesäpalloa parhaimillaan.
Vimpeli ja Jomakin tarjosivat hyvät kolme peliä, josta Joma meni ansaitusti jatkoon.

 

[Tilastoniilo]

Jalkapallossa joukkueen koko on rajattu. Esim. Mestarien liigaan saa rekisteröidä 25 pelaajaa, joista tietty määrä pitää olla oman maan pelaajia ja tietty määrä omia kasvatteja. Sama pitäisi saada pesäpalloon. Pelaajamäärä ennen kauden alkua per joukkue vaikkapa 13 aikuispelaajaa, joista tietty määrä edes joskus omissa junnuissa pelanneita ja joista kerrallaan 11 saa olla kokoonpanossa. Eli yhdeksikkö ja 2 jokeria. Jos tulee loukkaantumisia, niin omia junnuja (vaikkapa max. 18-vuotiaita) saa käyttää rajattomasti korvaamassa. Joukkueita 10, niin silloin superissa on tasan 130 aikuisten pelipaikkaa ja parhaat pelaa.

Eikös näin jo ole? Liian vähän omia kasvatteja ja joutuu maksamaan sakkoa.

 

[Sijais-Leija]

Eikös näin jo ole? Liian vähän omia kasvatteja ja joutuu maksamaan sakkoa.

Taisivat poistaa tuon säännön viime kaudeksi, vai muistanko ihan väärin?

 

[pintakraapaasu]

Tämä älytön topiikki on jatkumoa alkukesästä käydylle sosialismia pesikseen keskustelulle, jossa huonosti pärjäävät haluaisivat nyhtää rahaa asiansa hoitaneilta seuroilta - muualtahan rahoitusta ei tule. Pesikseen ei tällainen istu vai pitäisikö esim. Vimpelin tukea Tampereen pesäpalloa tai Kiteen antaa playoff- pennosistaan rahaa vaikkapa Imatralle? Ei, ei, ei.

Kyse on siitä, ollaanko yhdessä kiinnostuneita kokonaisuudesta ja tulevaisuudesta, vai tuijottaako jokainen vain lyhytnäköisesti oman seuransa asiaa ja kuinka "tää olisi nyt just meiltä pois". Kukoistava pesäpallokulttuuri olisi kaikkien etu, mutta sen sijaan suunta on tällä hetkellä ihan toinen. 2010-luku on ollut mitalienjaossa pesäpallohistorian yksipuolisin, ja se kertoo lajin huipun pienenemisestä ja todellisen kilpailun puutteesta. Superpesiksen yleisömäärien trendi on ollut tämän vuosikymmenen ajan laskeva. 2010-luvulla on nähty myös useiden legendaaristen pesäpalloseurojen taloustaustaisia romahduksia, lisäksi huhut kertovat useammankin seuran talousvaikeuksista. Superpesiksen virheellisellä laajentamisella on tuotu sarjaan liikaa joukkueita, jotka eivät voi nykytilanteessa hankkia pääsarjatasoista rosteria. Ongelmia ei ole pelkästään Superpesiksessä, sillä alasarjat ovat samaan aikaan kuihtuneet, ja seurat vähentyneet.

Asiat eivät siis todellakaan ole kokonaisuutena kunnossa.

On tietenkin selvää, että parhaillaan pelattavat välierät ja tulevat finaalit ovat korkeatasoisia. Onhan niissä käytännössä Itä-Länsi-tasoiset kokoonpanot, kun mitaleita haluavien on nykytilanteessa hakeuduttava neljään seuraan. Loppukesän huipentuman ei pitäisi kuitenkaan sokaista näkemästä ilmiselvää ongelmaa.

Aloituksen ehdotus, samoin kuin se edellinen lipputuloaloite, ovat vain yksittäisiä keinoja, joita voi olla monenlaisia. Surkeinta on, jos tosiasioita ei tunnusteta, vaan sallitaan kilpailun väheneminen ja lajin näivettyminen.

 

[Kommentoija]

Alkujaan kun tuo kasvattisääntö kehitettiin, oisko ollut joskus 15v sitten suunnitelmana oli juuri, että tietty määrä pitää olla omia kasvatteja. Lopulta muutamat tahot tinkivät suunnitelmasta, että muistaakseni omiksi kasvateiksi laskettiin kolme vuotta seurassa pelanneet. Aika monta suurseuraa olisi ollut ongelmissa jos oikeasti olisi vaadittu oman seuran kasvatteja ilman kikkailusääntöjä. Toisaalta esimerkiksi Joman kaltaista dynastiaa ei olisi tähän päivään mennessä syntynyt.