Pesäpallon markkinointi- ja kehityslaboratorio

[Tikka]

En tiedä asiantuntemuksesta, mutta ylipäätään tosi ratkaseva tekijä muuten on tuo peliseura!
Joskus aikoinaan sitä lähti jopa yksin peliin, ja usein toki löyty vähintään jotain hyvänpäivän tuttuja sitte paikan päältä. Mutta nyt en enää yksin jaksais lähtee kyhjöttään kyllä, keskitylsään runkosarjan peliin, räntäsateella....

Usein jälkikasvu on nykyään peliseurana, tai toki sitte löytyy ihan pesispresidentin tasoistakin asiantuntijaseuraa, kuten tälläkin foorumilla vakiota vetävä Jussiz the guru! Okei, joskus menee sit itä-länsi-tyyliseen kaljotteluun, mutta sillonhan minunkin asiantuntemus kasvaa!! 😁

Aasinsilta siis siihen, että varmaan moni tai ainakin joku innokas jää sen takia just kotiin, kun ei löydy toista innokasta kaveria? Mitäs tohon? No joku kaveripäivän peli. 2 yhden hinnalla, tai 3 sisään 2:n lipun hinnalla, yms.yms.

Siitähän ne sitte innostuu. Kun vielä seuraavaan peliin pääsee tota kaveripelin lippua näyttämällä johonki kivaan hintaan, vaikka 10 €:lla....

 

[Unula]

Vaikka eihän niitä periä nyt peliin pitäny tulla kattoon.... Ohoh, tulipas tuo heitto nyt tuohon.... 😎😉

No arveleppas mikä oli kotijoukkue tuolla edellä mainitussa pelissä 😂😂😂

Juu vähän Off topic on 👍

 

[Hannu Karpalo]

Tuosta aiemmista kommenteista tuli mieleen, että olisiko lisää ideoita, miten ensikertalaista katsojaa voitaisiin palvella mahdollisimman hyvin?
- Tuo rajoitusalueiden selvä taulu voisi olla hyvinkin jokaisen kentän vakiokamaa. Monella kentällä on myös tuo videotaulu, joka useimmiten pyörii hyvin vajavaisella käytöllä. Voisiko esim. liittokin olla tässä aktiivinen, ja sen taulun kautta pyörittää aivan infografiikan kautta sellaiset perusasiat pelistä. Tämän ei luulisi ottavan kuitenkaan liian isoa roolia ottelutapahtumasta, joka kuitenkin ärsyttäisi vakiintunutta yleisöä. Jenkkifutiksessahan kuuluttajat näkevät todella paljon vaivaa lajin yksityiskohtien selittämiseksi.
- Toisena ideana tuli myös ottelulehden kehittäminen siihen suuntaan, että palvelisi juuri sitä joka sen todennäköisimmin ottaa: ensikertalainen katsoja.

Sisällöntuotantojen osalta sellainen pelimarkkinointi tuntuu pyörivän aika peruskaavalla. Ehkä laajempi tarinallistaminen ja se, mikä kaikki on uutisoimisen arvoista, tuntuu pyörivän vähän vähän itsestäänselvyyksien pyörittelyn ympärillä. Lehdistöissä ollaan mielummin vähän itsekriittisiä myös silloin kun on peli on mennyt ok, ja näihin välillä kaipaisi enemmän "cojones"ia. Usein jää myös peittoon, mikä on minkäkin pelaajan tilanne esim. loukkaantumisten suhteen. Muissa lajeissa nämä pelin ulkopuoliset tiedottamiset tuntuvat olevan enemmän peruskauraa, jolla maksavaa yleisöä palvellaan.

 

[WebSlave]

Näin IPV:n nousun myötä peleihin taas palanneena ja siten jossain määrin säännöistä pihalla olleena (ja jonkin verran vieläkin) sanoisin, että jotkut rajoitusalueet ovat satunnaiskatsojalle jokseenkin yhdentekevä juttu. Kuuluttaja kyllä kertoo silloin harvoin, kun niillä on merkitystä. Ei tuollaiset vaikuta katsojakokemukseen mitenkään olennaisesti.

Tämä pätee yleisemminkin. Se suuri massa, jota peleihin halutaan ei lähtökohtaisesti tunne sääntökirjaa tai taktisia kuvioita kovin hyvin (=juuri ollenkaan), eikä sen tarvitsekaan. Kokemuksen tulee olla positiivinen siitä huolimatta. Lajiniilo voi ajatella, että tapahtuman kiinnostavuus tulee pelin syvällisestä ymmärtämisestä. No, niin se varmaan heille tuleekin, mutta ei ns. tavan katsojalle. Riittää, että ymmärtää olennaisen. Tähän riittää suurin piirtein juoksut ja palot. Viimeisestä lyöjästäkin kuuluttaja (toivottavasti) kertoo.

En enää kuulu siihen porukkaan, jota täytyisi peleihin houkutella, mutta ei minua haittaa, jos en jotain ymmärrä. Eikä se, jos satun missaamaan jotain pelistä sen takia, että olin juuri kioskilla kahvinostossa. Olen pelissä fiilistelemässä oman joukkueen puolesta. Kannattamassa ja kannustamassa. Tällainen porukka sinne katsomoihin pitäisi saada. En oikein usko, että sääntöviidakon korostaminen on siihen oikea tapa.

 

[Tikka]

Näin IPV:n nousun myötä peleihin taas palanneena ja siten jossain määrin säännöistä pihalla olleena (ja jonkin verran vieläkin) sanoisin, että jotkut rajoitusalueet ovat satunnaiskatsojalle jokseenkin yhdentekevä juttu. Kuuluttaja kyllä kertoo silloin harvoin, kun niillä on merkitystä. Ei tuollaiset vaikuta katsojakokemukseen mitenkään olennaisesti.

Tämä pätee yleisemminkin. Se suuri massa, jota peleihin halutaan ei lähtökohtaisesti tunne sääntökirjaa tai taktisia kuvioita kovin hyvin (=juuri ollenkaan), eikä sen tarvitsekaan. Kokemuksen tulee olla positiivinen siitä huolimatta. Lajiniilo voi ajatella, että tapahtuman kiinnostavuus tulee pelin syvällisestä ymmärtämisestä. No, niin se varmaan heille tuleekin, mutta ei ns. tavan katsojalle. Riittää, että ymmärtää olennaisen. Tähän riittää suurin piirtein juoksut ja palot. Viimeisestä lyöjästäkin kuuluttaja (toivottavasti) kertoo.

En enää kuulu siihen porukkaan, jota täytyisi peleihin houkutella, mutta ei minua haittaa, jos en jotain ymmärrä. Eikä se, jos satun missaamaan jotain pelistä sen takia, että olin juuri kioskilla kahvinostossa. Olen pelissä fiilistelemässä oman joukkueen puolesta. Kannattamassa ja kannustamassa. Tällainen porukka sinne katsomoihin pitäisi saada. En oikein usko, että sääntöviidakon korostaminen on siihen oikea tapa.

Naulan kantaan! Totta joriset! Eihän me tiedetä merkkiäkään, tai mitä meinaa kun pelinjohtajalla on mela pystyssä....

Ei siitä kannata tehdä liian vaikeeta kuitenkaan.

 

[Hannu Karpalo]

Epäilemättä täällä Supervuorossa varmasti onkin ihmisiä, jotka tykkäävät käydä peleissä ja otteluissa sellaisenaan mitä ne nytkin ovat. Aikaisemmassa viestissäni yritin painottaa nimenomaa ensikertalaista pesäpallokatsomossa, jolle laji on täysin vieras. Ei tietenkään sääntöjä tarvitse käydä läpi millimetrejä myöten, mutta edes ne perusasiat. Mikäli jossain toteutuu niin hyvä. Kaikkialla ei tosiaan toteudu, vaan oletetaan että katsomossa on vain samat naamat kuin aina ennenkin.

Muistan oman kokemukseni ensimmäisestä Superpesis-pelistä, kun olin aivan pihalla kauanko peli ylipäänsä kestää ja vastaavia juttuja käyn läpi nykyäänkin, kun pyrin tuomaan tuttuja peleihin uusina katsojina. Minulle on aivan ok kertoa ja selittää, mutta tuskin kaikki uudet katsojat voivat minun kautta kulkea.

Ja tästä tullaan siihen, että ei ole mitään tiettyä ryhmää, joka olisi oikea ryhmä haluttavaksi pesäpallokatsomoon. Tärkeintä on, että kuka ikinä sinne katsomoon tuleekaan, viihtyisi ja vähintään jää ajatus mieleen että voi tulla toistekin. Mitä useammin katsomossa käy, niin varmasti suhde joukkueeseen ja muuhun katsomoväkeen tiivistyy.

Ne ovat kaksi aivan erilaista ryhmää, jotka ovat jo vähän sinut lajin kanssa, kuin joille peli on yhtä hepreaa ja tällaiset pitää pystyä huomioimaan ottelutapahtumassa. Tällä hetkellä yleisökeskiarvot kulkevat hyvin pitkälle kausivaihteluiden sisällä, mikä osaltaan kielii kuitenkin siitä, että uutta katsojaväkeä ei juurikaan kyetä liikuttamaan.

Lähinnä tiivistyksenä, että mitään osa-aluetta tapahtumasta ei mun mielestä voida ottaa nyt itsestäänselvyytenä, että tämä varmasti toimii ja tämä ei.

 

[WebSlave]

Niillä, jotka ovat kasvaneet pesispaikkakunnilla on perusasiat hallussa jo sen takia, että peliä on pelattu liikuntatunneilla. Onhan? Siinä on jo riittävä pohja, jonka päälle sitten pikku hiljaa kerryttää lisää tietoa katsomossa. Jos taas keskustellaan pesiskulttuurin istuttamisesta täysin neitseelliseen maaperään, niin se on kokonaan eri case. Nyt keskustelemme kai kuitenkin olemassaolevista pesispaikkakunnista ja -joukkueista. Eli historiaa ja kulttuuria on jo valmiiksi, sitä pitää vain herätellä.

Markkinointia ja pelitapahtumaa ei kannata suunnata (erityisesti) sellaisille, joille laji on täysin vieras. Ensinnäkään sen takia, ettei heitä ole kovin montaa katsomoon eksynyt ja syy miksi on, on yleensä joku kutsujana toiminut laji-ihminen, joka istuu vieressä selittämässä. Toiseksi täysin ummikot ei ole se ihmisryhmä, joista ne lisäkatsojat helpoten ja todennäköisimmin saa. Kaikki ovat tervetulleita tottakai, mutta paukut kannattaa suunnata sellaisiin, joihin markkinointisanoma myös uppoaa.

Joka tapauksessa keskiössä ei ole mielestäni pelin ymmärtäminen, vaan tapahtuma. Enkä tarkoita mitään lisäohjelmaa jaksotauoilla, vaan tunnelmaa, kokonaiskokemusta. Oman joukkueen mukana elämistä. Katson aina ilolla, kun Ukonniemeen tulee vierailevan joukkueen faniporukkaa, joka jaksaa pitää elämää ja kannustaa läpi ottelun. Kotijoukkueen monilukuisempi kannattajoukko jää usein toiseksi, mutta intoutuu sekin kannustamaan. Peleissä, joissa vierasfaneja ei juuri ole, on omakin porukka hiljaisempaa. IPV:n nousu on niin tuore, että tuota täällä opetellaan vielä. Markkinointi täällä sen sijaan on mielestäni kunnossa. Tosin en muiden joukkueiden markkinointia seuraa, joten ei ole vertailupohjaa.

 

[Hannu Karpalo]

No tässä varmaan paikkakunnan rooli on aika keskeinen asia tarvittavien toimenpiteiden osalta. Jos puhutaan vaikka sellaisista kaupungeista kuin Joensuu, Seinäjoki, Oulun seutu, Tampere, Hyvinkää niin näissä ihmsiten vaihtuvuus on paljon suurempi. Vaikka sinänsä pesäpallokulttuuria onkin, niin on paljon liikennettä ihmisten suhteen mm. opiskelijoiden ja kaupunkien yhteyteen muuttaessa muualta päin. Toinen juttu on sitten kankaanpäät, kiteet ja koskenkorvat, joissa yleisömäärä ja ikääntyvä yleisö saa buustia lähinnä mökkikuntalaisista.

Mutta ettei mene täysin vänkäämiseksi, niin kuulen mielelläni ehdotuksia siihen, minkälaisilla toimenpiteillä sun mielestä sitä kokonaiskokemusta voidaan parantaa, että yleisömäärät lähtisivät nousuun?

 

[WebSlave]

Paikkakunta tosiaan vaikuttaa olennaisesti. Väestöpohja, eri lajien kilpailutilanne, lajihistoria jne. Ja tietenkin lähtötaso. Se mikä toimii Imatralla ei toimi Tampereella, ainakaan 1:1.

Jaa ehdotuksia. No, osa näistä toteutuu jo Imatralla, osaa voisi ehkä parantaakin.

Pelillinen menestys/panokselliset pelit.
Menestys on paras katsojahoukutin, mutta sitä ei ole kaikille tarjolla. Sarjan tasaisuus nostaisi kiinnostusta, mutta siihen tähtäävät toimenpiteet eivät ole tämän keskustelun aihe.

Fasiliteetit kuntoon.
Helppokulkuinen stadion, katsomot lähellä kenttää. Oheispalvelut helposti saatavilla eikä pelin seuraaminen keskeydy edes kioskijonossa. Riittävästi katettua katsomoa ja tuulelta suojaavaa seinää. Vessoja lähellä ja riittävästi.

Paikkakunnan sitouttaminen.
Paikallismedia seuraa joukkueen tekemisiä. Ottelurapoja tottakai paperilla ja verkossa, mutta myös taustoittavia juttuja. Streamiä ratkaisupeleistä paikallislehden verkkosivuilla.
Joukkue näkyy katukuvassa. Välillä näyttäytymistä, esim. joukkueen esittelyä ennen kautta ja kiitokset kauden jälkeen. Haastatteluita. Muina aikoina pelien ennakkomainontaa näyttötauluilla.
Joukkue osallistuu. Pelaajia mukana koululaisten ja muidenkin liikuntatapahtumissa, ehkä jotain hupiluonteisempia tempauksia, pelejä ja haasteita. Ja videota someen.

Tulevan katsojakunnan kasvattaminen.
Yllä olevan lisäksi laji osana koululiikuntaa, pelaajavierailuja kauden ulkopuolella. Luokkia peliä katsomaan. Alle x-vuotiaat ilmaiseksi peleihin. (Imatralla peräti alle 25-vuotiaat.)

Some.
Ennen peliä ennakkotunnelmia, "aamujäitä", vierasreissuilla matkatunnelmia. Pelaava kokoonpano. Pelitilanteen seurantaa. Jälkikäteen yhteenvetoa, palkittuja ja highlightseja. Tiedotustilaisuus. Henkilökuvia ja haastatteluita. Pelien, fanituotteiden ja oheistapahtumien markkinointia.

Oheistapahtumat
Muutaman kerran kaudessa voi hyvin järjestää jotain spesiaalia. Ei Minna Kauppia tai kilpakävelijöitä stadionille tulla sen takia katsomaan, että suunnistus tai kävely kiinnostavat, vaan siksi, että tiedossa on happeninkiä. Uudet katsojat huomaavat, että katsomossahan on ihan kivaa (kun fasiliteetit toimii) ja tulee toistekin. Sama pätee jossain määrin muihinkin pesisstadionilla järjestettäviin tapahtumiin oli niillä mitään tekemistä pesiksen kanssa tai ei.

Kuuluttaja.
Kuuluttaja saa ja pitää olla kotijoukkueen puolella. Vastustajaa kuitenkin kunnioittaen ja muutenkin asiallisesti. Kehottaa katsojia kannustamaan ja kiittämään silloin kun niihin on aihetta. Myös palkitsemaan vierailijan loistosuorituksista.
Harvinaisemmissa ja hankalammissa tapauksissa ja muutenkin tarvittaessa kertoo mistä oli kyse ja miten tuomitaan. Muuten ei tarvitse sääntöluennoitsijaksi ryhtyä. Eikä selostajaksi. Kuuluttaminen riittää.

Huutosakin vetäjät
Näitä soisi olevan innostamassa katsomoa mukaan. Jäyhä suomalainen tarvitsee jonkun kylähullun nolaamaan itseään riittävästi, jotta katsojakin uskaltautuu vähän taputtamaan ja ehkä jopa huutamaan oman joukkueen nimeä. Käydessäni tänään stadionilla sinne näytti jääneen pikkurumpu jostain tapahtumasta. Superpesispeleissä en rummutusta ole nähnyt.

Musiikki
Onko pelaajilla mitään suhdetta musiikkiin, joka hänen lyöntivuorollaan soi? Voisi olla. Tietenkään sama renkutus ei voi soida saman pelaajan joka lyöntivuorolla, tai homma kääntyy itseään vastaan. Mutta toimisiko kotiutusbiisi? Esim. Dallan tullessa purkamaan ajolähtöä stadionilla kaikuisi vaikkapa Daa dirlan-Dallan-daa.


Tuossa nyt muutamia ajatuksia ja kokemuksia. Varmaan minulla muitankin on ollut, mutta nuo tulivat nyt mieleen. Ihan peruskauraa mielestäni.

 

[Tsuppari ruispellossa]

Tuossa edellisessä paljon hyvää josta olen samaa mieltä.

Tässä aluksi minulta semmosta pientä, joka ei maksa paljon ja pitäisi tietää/osata ennen suurempia parannuksia.

Talkoolaiset ovat varmaan pesäpalloseurojen uskollisimpia kannattajia ja tekevät pyyteetöntä työtä kannattamilleen seuroille ja joukkueille ja ovat seuroille tärkeitä ihmisiä. Siksi seurat tai liitto/super voisivat huomioida tämän ison joukon kursseilla ja koulutuksella, jonka jälkeen he olisivat seuralleen vieläkin arvokkaampia.

Esim. lipunmyynti useilla Superpesis paikkakunnilla, jos olet tietämätön lipun hinnoista ja käytännöistä, siis tuntematonnaama kentällä saat tylyä kohtelua. Eikä kerrota, että olisit saanut alennusta jonkun pankin tai kaupan kortilla. Nämä asiat saa monesti tietoon jo pelin aikana. Sitten kun siitä mainitsee tauolla lipunmyyjälle, tämä sannoo, että se kortti ois pitäny sillon näyttää ku lippua osti.

Sitten jos ostat lippua vierasjoukkueen fanipaita päällä kohtelu on joskus vihamielistä. Itse kysyn aina saako jollain kortilla alennusta. Ainakin kerran on käynyt niin, että ämmä kopissa rähisi: "Ei meillä mittää alennusta saa". Olis kuulemma saanut plussalla tai ässällä.

Itse olen tähän kaikkeen liiankin tottunut, mutta ensikertalaisesta voi tuntua tyrmäävältä, kun sama meininki jatkuu makkaran-ja kahvinmyynnissä.

Olen jo vuosikausia nuille seurauskollisille sanonut, että eikö tämä ole meidän kaikkien etu kun tuomme teille rahaa, teillä enemmän väkeä katsomossa ja itte näen pelin täällä.


Jatkuu...