Kyseenalaistaisin kyllä vähän tätä Mansen peluutusfilosofiaa myös. Kuuntelin podista Ronkaisen mietteitä, hän painotti kovasti sitä että parhaiden on oltava parhaita, ja että tällaisessa suvantovaiheessa nimenomaan avainpelaajien on astuttava esiin ja ratkottava tilanteet, eikä tästä vain mitenkään pääse yli eikä ympäri.
En ole ollenkaan eri mieltä siitä, etteikö ole näin että voittaminen on vaikeaa, jos parhaat eivät ole parhaita, jne. Mutta kyllä asiassa on sekin puoli, että tarvitaan tervettä kilpailua pelipaikoista. Terve kilpailu ei ole sitä, että jos olet omalla numerollasi sysipaska matsista toiseen, niin kausikortti kyseiselle numerolle on vain silti ehdoitta aina ja koko ajan voimassa. Jos suoritus on kuraa, niin silloin pitää antaa mahdollisuus välillä jollekin toiselle. Maailman sivu on nähty, miten tähtipelaaja saattaa kummasti piristyä pikku popparikomennuksen jälkeen. Ei se homma nyt näin voi mennä, että todetaan vain että tiedämme kyllä että hän on hyvä vaikkei se missään näykään, ja odottelemme nyt tässä että josko se joskus alkais näkyä.