Manse - Fera, puolivälieräsarja

[Pallo muuntajalle]

Lopulta Manselle niukka voitto, joskin näytti sarjan avauspeli olevan melko hyvin hallussa koko ajan. Ei kyllä selvästikään vielä Manse ollut parhaimmillaan, mutta muutamat mainiot suoritukset varmistivat voiton.

Sallinen pelasi lautasella loistavan pelin - ihan osuvaa, että peli päättyi toisen jakson tasatilanteessa Sallisen nappaamaan kärpäseen. Manselta ulkopeli perusvarmaa. Feralla jäi erityisesti kotiutuksiin paljon petrattavaa. Avausjaksolla raumalaiset eivät juoksuja saaneet. Toisen jakson kaksi ensimmäistä tulivat vähän sattumakunnarilla ja jälkimmäiset pari juoksua, kun Mansella tuntui vähän polttavan neljännen lopussa.

Sisällä Manse väläytteli, mutta ei vielä kulkenut kunnolla. Peltokangas ei tainnut lyönnillä päästä etenemään ennen kuin viimeisessä sisävuorossa, mikä tietysti haittasi kärjen toimintaa. Suominen kotiutti mainioilla lyönneillä. Toisaalta toisella jaksolla olisi voinut peli näyttää toisenlaiselta ellei Fera olisi antanut paria juoksua harhaheitoilla.

Avauspelin perusteella toinen peli Raumalla voi olla Manselle hankala ellei peli tuosta parane. Mutta en nyt usko, että tämän sarjan jatkoonmenijästä hirveästi epäselvyyttä ole, jos Manse edes tällä tasolla pelaa. Ja kuitenkin paljon petraamisen varaa on vielä.

 

[Pallo muuntajalle]

Nyt oli Manselta jo enempi puolustavan mestarin näköistä peliä. Ensimmäiseen sisävuoroon vartin täysi linkous asetti matsin nuotin mukavasti.

Ekassa pelissä näkymätön Peltokangas kulki mainiosti, toi juoksuja ja loppupuolella vielä väläytys läpilyönnillä. Sallinen lautasella jälleen erinomainen.

Toisella jaksolla Lähde-Karjalainen-kaksikko jokereina suoritti myös hienosti ja loi sitä kautta tilanteita.

Ei tuo nyt vielä täydellistä toki ollut. Silti tällaisella pelillä on ihan luottavainen olo välieriin, kun homma tuntuu koko ajan petraantuvan kuitenkin.

Fera hävisi urheasti ja taisteli ihan sinne viimeiseen lyöntiin asti. Tällä kertaa ei ihan vaan riittänyt, kun vastus oli liian kova. Vähän jäi tunne, että joukkueessa oli hieman turhan vähän todellisia vastuunkantajia / huippuja. Nekin, jotka välillä väläyttelivät, saattoivat yhtä lailla mokata taas kohta. Esimerkiksi lukkarin vahingossa annettu taktinen väärä ja juoksu lässäytti selvästi joukkuetta ainakin hetkeksi.