Lukeminen kannattaa aina!

[kontiola]

Leena Lehtolaiselta on muuten tullu uus Maria Kallio, Jälkikaiku. Onk näist ollu puhetta jo?

Kyllä niitä joskus oon lukenut. Ihan jees, mutta en kuitenkaan ihan täysin lämmennyt. Entä Matti Röngän Viktor Kärppä -sarja? Leppoisan rentoa. Varesta pitäisi vissiin joskus kokeilla.

 

[Sijais-Leija]

Kiinnostavat myös minua. Mikä tämä genre oikein on? Tiedettä kansantajuisesti?

Näitä suosittelen myös:
Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta
Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa

Valtaoja, avaruustähtitieteen professori, osaa kirjoittaa hyvin kansantajuisesti. Tuo kirja on voittanut Tieto-Finlandian, mutta ei ole Valtaojan ainoa kirja. Olen lukenut myös Stephen Hawkingia mutta siinä minä tipuin heti alkumetreillä. Hawkingin kirjassa kansantajuisuus on pelkkä mainoslause.

Tästä genrestä pidän Kari Enqvistiä varsin viihdyttävänä sanailijana. Taisipa saada ylioppilasaineestaan jopa stipendin Suomen Kulttuurirahastolta. Olemisen porteilla on muistaakseni ainakin tullut luettua.

Vähän hankalahan noita matemaattisia kaavoja lienee kovin syvällisesti popularisoida. Hawkingin Ajan lyhyen historian voisi kyllä joskus yrittää lukaista. Wikipedia kertoo: "Stephen Hawkingin mukaan joku oli sanonut, että jokainen kirjassa esiintyvä yhtälö puolittaa kirjan lukijamäärän, joten Hawkingin kirjan ainoana yhtälönä on Einsteinin E=mc²."

 

[kontiola]

Vähän hankalahan noita matemaattisia kaavoja lienee kovin syvällisesti popularisoida. Hawkingin Ajan lyhyen historian voisi kyllä joskus yrittää lukaista. Wikipedia kertoo: "Stephen Hawkingin mukaan joku oli sanonut, että jokainen kirjassa esiintyvä yhtälö puolittaa kirjan lukijamäärän, joten Hawkingin kirjan ainoana yhtälönä on Einsteinin E=mc²."

Kuulostaa kyllä vähän haastavalta.
Tosin matematiikan populaari historia upposi myös kerran yllättävällä imulla. Se oli kyllä todella hyvin tehty ja peräti kuvitettu: oli ainakin nollan historiasta ja siitä, miten piin arvo ja jotkut muut vastaavat (joku neliöjuuri ehkä?) toistuvat luonnon kuvioissa ihan kaikkialla, Kurt Gödelistä ja sellaista. Siinäkin on tavallaan ensisijaisesti kyse ihmisen tavoista hahmottaa ympäristöään. Se on minusta valtavan kiehtovaa, kuinka useille todella hyville matemaatikoille matematiikka on ehkä sittenkin ensisijaisesti tapa ihmetellä maailman kauneutta. Tuo ajatus tuntuu kyllä olevan aika kaukana koulun matikantunneista, ainakin silloin kun itse kävin koulua.

 

[Kaptah]

Planeetat taas ei vedä niin paljon, että uskoisin lukevani kokonaista kirjaa sittenkään.

Kokeile. Ei siihen kumminkaan kuole. Voi olla että kirjan jälkeen ymmärrät entistä paremmin ihmisen paikan maailmassa.

 

[Kaptah]

Tästä genrestä pidän Kari Enqvistiä varsin viihdyttävänä sanailijana.

Valtaojalle ja Enqvistille satikutia. Taidanpa siksi pitää molemmista.

Hawkingin Ajan lyhyen historian voisi kyllä joskus yrittää lukaista.

Luin kirjan mutta mutta... juuri tuo matemaattisen kaavan popularisióinnin vaikeus, Nero varmaan kyllä mutta kun tavikselle ei aukea.

 

[kontiola]

Kokeile. Ei siihen kumminkaan kuole. Voi olla että kirjan jälkeen ymmärrät entistä paremmin ihmisen paikan maailmassa.

Kiinni veti. Annan sitten palautetta!

 

[PikipeiQQo]

Yksi minua kiusaava asia on se, että Pesis-Pekka kirjoittaa Elmo-lehdessä pesiksestä hienoja, oivaltavia, älykkäitä, tarkkanäköisiä ja täsmälleen "ruutuun" tai sitten ruudun viereen osuvia analyyseja - miesten Superista. Jos huippupesiksestä puhutaan, niin silloin pitää mainita myös naisten Super. Kesä alkaa olla lopussa eikä Elmossa ole ollut riviäkään naisten pesiksestä. Naisten sarjoissa kuitenkin on kutkuttavan jännittäviä asetelmia ja naisten Ykkösessä on kiinnostava kamppailu noususta. Vai voisiko olla että Arffmanin ammattitaito ei riitä naispesikseen asti?

 

[PikipeiQQo]

Äh; olipa epäselvästi ja tulkinnanvaraisesti sanottu! Minua kiusaava asia on se, että P.A. EI KIRJOITA mitään naisten sarjoista ja joukkueista...

 

[Lasinilikka]

Olen hieman tutustellut Seeckin tuotantoon ja vaikka Hammurabin enkelit vaikuttaa todella hyvältä, olen ymmärtänyt että vasta kirja Uskollinen lukija on todella jotakin. On Seeckin kirjoista neljäs, maltankohan lukea kolme aiempaa ennen sitä.

Itselläni ensimmäinen postaus tähän ketjuun ja Max Seeckistä kun puhe tuli niin pitää lainata jo kohta pari kuukautta vanhaa viestiä. Mutta itse hyppäsin suoraan Uskollisen lukijan kimppuun, tarkoituksena lukea nyt ensin nämä Jessica Niemen tähdittämät kirjat. Tulee varmasti luettua nuo kolme ensimmäistä sen jälkeen, nousi Seeck välittömästi omien lempparien joukkoon.

 

[Kaptah]

Kuinkahan monessa romaanissa mainitaan Lapua 0.338 Magnum? Sotilas tarkka-ampujien suosikki patruuna.

Luin viimeksi Ingar Johnsrudin (norjalainen kirjailija) teoksen Metsästäjä. Kirjassa esiintyy ruotsalainen tarkka-ampuja Stefan Häyhä. Ei tarvitse olla mielikuvituksen jättiläinen kun osaa yhdistää tämän Simo Häyhään. Neuvostoliitossa Simoa kutsuttiin valkoiseksi kuolemaksi (Белая смерть),

Ruotsalaisbändi Sabaton on tehnyt kunniaa Häyhälle, sille oikealle. White death.

 

[kontiola]

No tuota. Minä taas rupesin lukemaan muumikirjoja. En ole koskaan oikein tajunnut muumi-ideologiaa, mutta kun kävin kansallismuseon muuminäyttelyssä joitakin viikkoja sitten, siellä oli sen verran osuvia sitaatteja ja alkoi tuntua muutenkin siltä, että yleissivistykseen tää kuuluisi, että varasin kirjastosta koko sarjan.

 

[PikipeiQQo]

Satun olemaan mukana projektissa, joka käsittelee juutalaisia tapoja ja kulttuuria. Kesällä löysin nettiantikvariaatista Leon Urisin kirjan Mila 18, joka tukee loistavasti tuota projektia [kirja nimi viittaa Varsovassa olevaan/olleeseen katuosoitteeseen - ei nuoreen naiseen, ainakaan suoranaisesti]. Exodus lienee Urisin tunnetumpi teos. Mutta entä tämä...?

Kirjassa on kaksi tasoa. Ensiksi se kertoo Varsovan juutalaisista natsiaikana 1930- ja -40 -luvuilla, ja Varsovan ghetosta. Toisaalta se kertoo juutalaisten vuosisataisesta historiasta Euroopassa; heidän kokemastaan alistamisesta, nöyryytyksistä ja vainosta. Eriarvoisuudesta ja ulkopuolisuudesta. Eristämisestä.

Mielestäni tuo pitäisi jokaisen järkevän ja itseään suvaitsevana pitävän ihmisen lukea. Eräs kaverini ihmettelee, miksi juutalaiset eivät PANNEET HANTTIIN, jotta heitä ei olisi lastattu junaan kuin karjaa. Kirja on "kattava" kuvaus juutalaisten historiasta; tuon enempää ei teekään mieli tutustua alistamisen ja vainojen yksityiskohtiin. Välillä pitää pitää taukoa, koska lukeminen käy raskaaksi.

Mitä tulee syyhyn, miksi juutalaiset eivät vastustaneet kiinniottamistaan ja murhaamistaan, niin siihenkin annetaan kirjassa jonkinlainen vastaus. Mutta minulle tärkeämpi kysymys on, miten jotkut kuvittelevat olevansa jotakin kansanryhmää parempia, mitä se sitten tarkoittaakin! Edelleen [on ihmisiä jotka kuvittelevat...]!

 

[MieVaan]

Mila 18, pitäisi kyllä lukea uudestaan.

Olin ehkä turhan nuori kun kodin kirjahyllystä sen nappasin. Isä vain varoitti, että ei kannata jättää kesken jotta ei sitten jää kokonaan lukematta. Oli kyllä teini-ikäisenä aika kova pala purtavaksi. Lukemisesta alkaa olla kohta se 40 v ja en kyllä muista kirjasta itsestään juuri mitään mutta muistan että oli aika järisyttävä kokemus.

Pitääkin kun käy äidin luona tehdä uusi inventaari siihen hyllynosaan. Mila 18 kuului johonkin sarjaan jossa oli ainakin Uskollisuus kunniamme, Fahrenheit 451, Tohtori Zivago, Vihan hedelmät ja vaikka mitä muuta lukemisen arvoista kamaa.

Pitäis kyllä kerrata ja referoida osaa niistä tänne.

 

[PikipeiQQo]

Mila 18, pitäisi kyllä lukea uudestaan.

Olin ehkä turhan nuori kun kodin kirjahyllystä sen nappasin. Isä vain varoitti, että ei kannata jättää kesken jotta ei sitten jää kokonaan lukematta. Oli kyllä teini-ikäisenä aika kova pala purtavaksi. Lukemisesta alkaa olla kohta se 40 v ja en kyllä muista kirjasta itsestään juuri mitään mutta muistan että oli aika järisyttävä kokemus.

Pitääkin kun käy äidin luona tehdä uusi inventaari siihen hyllynosaan. Mila 18 kuului johonkin sarjaan jossa oli ainakin Uskollisuus kunniamme, Fahrenheit 451, Tohtori Zivago, Vihan hedelmät ja vaikka mitä muuta lukemisen arvoista kamaa.

Pitäis kyllä kerrata ja referoida osaa niistä tänne.

Vihan hedelmät oun miekin lukenut, ja se myös on loistava teos!

 

[PikipeiQQo]

Steinbeckillä on muitakin hyviä: Ystävyyden talo, Hyvien ihmisten juhla, Torstai on toivoa täynnä...

 

[Tilastoniilo]

Hyvän kirjan voi aina lukea vähintään toiseen kertaan, varsinkin jos edellisestä kerrasta on hyvin kauan. Todellisia helmiä julkaistaan kuitenkin aika harvoin. Onkohan kirjallisuudessakin kyse samasta asiasta kuin musiikissa eli että parhaat musiikkiteokset/kirjat on jo sävelletty/sanoitettu/kirjoitettu?

 

[MieVaan]

Hyvän kirjan voi aina lukea vähintään toiseen kertaan, varsinkin jos edellisestä kerrasta on hyvin kauan. Todellisia helmiä julkaistaan kuitenkin aika harvoin. Onkohan kirjallisuudessakin kyse samasta asiasta kuin musiikissa eli että parhaat musiikkiteokset/kirjat on jo sävelletty/sanoitettu/kirjoitettu?

Kirjan voi hyvin lukea monta kertaa uudestaan, katsovathan aika monet elokuviakin monta kertaa. Fundamentaaliseksi se muuttuu vasta jos ei lue kuin muutamaa tiettyä saati yhtä kirjaa koko ajan ja sellanen on kyllä lähes aina jos nyt ei vaarallista niin ainakin arveluttavaa.

itse näen niin, että parhaat musiikkiteokset/kirjat on vielä säveltämättä/kirjoittamatta mutta tosi hyvää kamaakin on tehty jo vaikka kuinka paljon ja niissäkin riittää vielä tutustuttavaa - uskon ihmkisten luovuuteen yhä. Mutta makuasioita.

 

[PikipeiQQo]

"Parhaimpien" sävellysten tai kirjojen määrittely on hankalaa, koska hyviä, tarkoitan: LOISTAVIA, kirjoja ja sävellyksiä on niin paljon. Ainakin omalta kohdaltani totean, että kirjoja jotka kestävät toisenkin lukukerran, on aika vähän, joskin niitä kyllä on. Tosin on hyvä, jos lukukerroilla on riittävästi välimatkaa. Vuosien tai jopa vuosikymmenten väli antaa toisella lukukerralla aivan erilaisen lukukokemuksen. Se voi vahvistaa kirjailijan ja kirjan arvostusta tai olla suurempi tai pienempi pettymys.

Makuasioista muuten [toivottavasti en ole aikaisemminkin tätä siteerannut]: makuasiat ovat ainoita, joista voi kiistellä, koska kaikki muu on faktaa.

 

[Kaptah]

Ainakin omalta kohdaltani totean, että kirjoja jotka kestävät toisenkin lukukerran, on aika vähän, joskin niitä kyllä on.

En muista miten monta kertaa olen lukenut Tuntemattoman (5-7?), mutta kyllä Linnan teksti hakkaa mennen tullen elokuva-versiot. Toinen on tietysti Tuurin Pohjanmaa (ehkä 4-5?). Siinä on jo vähän "oma lehmä ojassa".

Minä aloin pitää 1.10.2011 excel-kirjanpitoa lukemisistani. Yhdeksän vuotta nyt täynnä, 240 942 sivua ja 734 kirjaa. Kesken olevia (Raamatun Vanha testamentti ja Tommi Liimatan Rollo) ei ole laskettu mukaan. Täytyy muistaa vuoden päästä päivittää kun kymppi täyttyy.

 

[PikipeiQQo]

Linnan teksti varmaan kestääkin uudelleen lukemista vähän useamminkin. Ja Raamattu tietysti on aivan oma lukunsa... Mutta sitä en lähtis vertaamaan edes Danten Jumalaiseen näytelmään tai Cervantesin Don Quijoteen.