Supervuoro

Lukeminen kannattaa aina!

Viestejä
550
Seppo Jokinen Tamperelais dekkarit. Menee kirja aina heti heittämällä loppuun! Musasta kun oli puhe niin Juicea lauletaan täällä jo kirkossa ja varmaan jonkun ajan päästä Eppu Normaalia.
 
Viestejä
550
Väinö Linna asui hyvin lähellä missä minä koululaisena. Harvasen päivä "törmättiin" kun Hän oli kävelyllä. Paikka oli hämeenpuisto Tampere. Hän asui seurahuoneen talossa lähellä finlaysonin tehdasta missä toimi laitosmiehenä. Kunnes jäi kirjailijaksi. Ja jos tämän sais jotenkin urheiluun linkitettyä niin Hänen poika Petteri oli Kooveen maalivahti jääkiekossa ja pelas myös kauden pari Saipan joukkueessa Sm liigaa.
 
Viestejä
1,676
Musasta kun oli puhe niin Juicea lauletaan täällä jo kirkossa ja varmaan jonkun ajan päästä Eppu Normaalia.
Olen heti peukku ylös kun Juisesta puhutaan. Mestari sanankäytössä.

Ai niin, tekee mieli mainita Sakari Pälsin Fallesmannin Arvo -tarinat. Erinomaisen hauskaa ja mukaansatempaavaa tekstiä.
Itse olen lukenut Pälsin Pohjankävijän päiväkirjasta. Hankin jopa kirjahyllyyni, sinne ei moni teos päädy.
 
Viestejä
353
Mietin että onkohan asiallista keskustella sarjakuvalehdistä tässä ketjussa? Kirjoitan siitä viestin, jos pilaa ketjua niin pyydetään modeja poistamaan.

Nuorena luin paljon sarjiksia mutta viime vuosina on jäänyt aika vähäiseksi. Jäin eilen joululomalle ja työpäivän päätteeksi kävin rouvani kanssa kaupunkiasioilla. Juhlistettiin vähäsen joululomien alkamista, syötiin "ulkona" ja shoppailtiin. Roolini shoppailussa noin muuten oli myymäläkärrypoikana toimiminen. Kestin ihan hyvin mutta en nauti. Oma aloitteeni shoppailuihin liittyen oli ehdotus käydä kirjadivarissa. Olin ajatellut että ostan itselleni Tex Willereitä joululuettavaksi ja löysinkin kivasti vuosikertoja joita ostin kaksi kappaletta, olivatpa vielä peräkkäisiä. Elän siinä käsityksessä että divarinpitäminen on tosi vaikeata nykyisin ja niinpä olin päättänyt että en tingi ostoksista vaan maksan mitä pyydetään, olipa hinta sitten mitä hyvänsä.

Tex Willereissä tarina jatkuu aina seuraavassa numerossa joten yksittäisnumeroita ei tee mieli alkaa lukemaan jos ei ole myös seuraavia numeroita. Niinpä olin päättänyt että ostan vuosikertoja tai jos niitä ei ole niin sitten albumeita. Tex Willer albumeita on nykyisin jopa värillisinä. Mulla on sellainen käsitys että vuoden viimeisessä Tex Willerissä tarina aina loppuu ja ei jatku seuraavan vuoden puolelle mutta en ole tästä ihan varma. Ostamani Tex Willereiden vuosikerrat ovat kuitenkin peräkkäiset. Aloin jo eilen iltana lukemaan tarinaa nimeltään Springfield .58. Ai että on mukavaa luettavaa, tykkään kovasti. Tex Willereitä pidetään miesten juttuna, tunnen kyllä muutaman naisen jotka lukee Willereitä, oma vaimoni ei kuulu heihin.

Laitanpas samaan viestiin juttua Luutnantti Blueberrystä, tästä on monta sarjakuva-albumia. Eräänä kesänä, muistaakseni 1,5 vuotta sitten otin wikipediasta listauksen Blueberry-albumeista. Menin kirjaston verkkosivuille ja etälainasin kaikki Blueberryt, niitä oli varmasti yli 20 erilaista. Kaikki löytyivät kirjastoverkosta joka koostuu yli kymmenestä toimipisteestä. Sain päivittäin viestejä jossa kerrottiin että mikä Blueberry oli saapunut lähikirjastoon lainattavakseni, olivat aina tuoneet minulle kirjaston autoilla. Oli tosi kiva palvelu ja Blueberry sarjana erittäin mielenkiintoinen. Ainakin teoriassa voisin hankkia kaikki Blueberryt itselleni mutta se kävisi aika kalliiksi.
 
Viestejä
2,230
Sarjakuvat ovat tärkeä osa kirjallisuutta. Ensimmäiset lukukokemukseni ovat naapurin yläkerrasta, jossa luin juuri TeX Willereitä. Ne olivat tuolloin vielä niitä alkuperäisiä, korkeussuunnassa n. 10 cm leveitä painotutteita. Muutoinkin sarjakuvat olivat pikkupoikien lukemistossa kaikkein tärkeimmällä paikalla. Niitä luettiin koululomilla toisiltamme lainaten. Itselleni tulivat postin kautta mm. Aku Ankka, Viidakko (sankarina Akim) ja Kuvitetut Klassikot (Monte Criston kreivi jne.) Muita mieleen jääneitä olivat tietenkin Fantom/Mustanaamio, Korkeajännityssarja ja Siivet ja vähän harvinaisempina Robin Hood, Kapteeni Miki, Flash Gordon, Ivanhoe ja Teräsmies. Kirjastosta tuli lainattua kaikki intiaanikirjat kuten James Fenimore Cooperin Nahkasukkasarja (Viimeinen mohikaani jne.) sekä Nuorten Toivekirjaston kaikki teokset kuten esim. Riikkilän Punapää Iikka, Repa ja Väiski jne. Kodin kirjahyllystä kiinnostivat jännittävät Mannerheimin muistelmat ja Mauri Sariolan dekkarit.
 
Viestejä
7,034
No nyt päästiin asiaan.

Kyllä sarjakuvien lukeminen on minusta ihan oikeaa lukemista. On kyllä jäänyt iän myötä vähemmälle ja tänä vuonna kaikki lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta jospa se korjaantuisi - lukeminen kannattaa aina niinkuin otsikkokin sanoo.

Oma suhde sarjiksiin alkoi normisti. Kotiin tuli Akkari jonka lukuvuoroista sisarusten kanssa taisteltiin. Olin etulyöntiasemassa kun olin muita reilusti nuorempi niin olin kotona päivät. 60/70 -lukujen taitteessa ainakin Lappeenrannassa ja Haminassa posti jaetiin kahdesti - sigh - päivässä ja voi onnea jos Akkari tuli aamukannossa kun muut sisarukset oli vielä koulussa. Ehdin katsoa kuvat ja sitten kun oppi jotenkuten lukemaan niin myös lukea lehden ennenkuin muut tulivat koulusta ja veivät lehden nykytermein sanottuna epäreiluilla keinoilla. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyllä ne luki sitä mulle silloin kun en vielä osannut lukea.

Elon ekat vuodet mentiin siis akuankkamaailmassa. Sitten -74 sarjismaailma aukeni ihan toisella tapaa. Olin saanut jo tuntumaa Asterixeihin ja Tintteihin mutta sitten kirjakaupasta löytyi Mézières - Cristinin Liikkuvien vetten kaupunki. Se oli pakko saada ja jostain sain moiseen rahat ja sen jälkeen sarjakuvat eivät olleet enää niinkuin ennen. Tuo eka suomenkielinen Valerian tarina toi albumimuotoiset sarjakuvat lukutapoihini.

Olen oikeastaan lukenut ihan mitä vain sarjiksia mitä olen käsiini saanut jossain vaiheessa mulla oli kaikki akkarin taskukirjat kun numerot menivät jo toiselle sadalle. Vanhemmat sisarukset päästivät onneksi minut piinasta, kun mut oli pakattu vanhempien kanssa autoon ja suuntana napapiirin pohjoispuoli. Kun kahden viikon kuluttua palattiin selvisi, että kun isän Hennesyt oli loppuneet niin mun akkari taskukirjat olivat muuttuneet divarin kautta keskiolueksi tai ehkä kossuksi. Kävin katsomassa niitä divarissa mutta sitten ne akkarin taskukirjat jäi. Ja hyvään tarkoitukseenhan se meni. Kaikilla oli hauska loma.

Kotikirjastoonkin sarjakuvia - pääosin albumeita - vuosien aikana kertynyt kolminumerioinen luku, mutta varmaan se jää alle kahdensadan eli melko vähän verrattuna kirjoihin. Kirjallisuus on oikeastaan ainut asia mitä tykkään omistaa kaikki muu on enemmin tai vähemmin porvarillista riesaa.

Suosittelen kaikille ehdottomasti Valerianeja, Franquinin koko tuotantoa, samoin kuin Pratt ja tietty Mauri Kunnas.

Nykyään omasta kotihyllystä löytyy koko lailla kaikki jo mainitut Valerianit, Hugo Prattin Corto Malteset, Franquinin Piko & Fantasio ja Niilo Pielinen, Marsupilamit ja muita, myös muiden tekemiä Pikoja Fantasioita vaikka ei ne olekaan sama asia, jonkin verran Hergen Tinttejä, Mort Walkerin Maseja/Pirkko ja Penttejä ja mitä niitä on, Coscinny/Uderzo Asterixia, Waltheryn Natasha, Berck & Cauvinin Sammy Dayta, Leloupin Yoko Tsunoa, Morrisin Lucky Lukeja, Enki Bilalin trilogia, sen Blueberryn tehneen Hiraudin Moebius nimimerkillä julkaistuja Ja tietty Druunat ja muutama Halo Jones :rolleyes: Ja toki Nyrok Cityä ja muuta Kunnasta, Larsonin Far Awaytä, Kallion Kramppeja ja nyrjähdyksiä, Juban Viivi & Wagneria ynnä Heilän B. Virtasta. Yksittäisiä on sitten kaikenlaista.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
353
Noita nimimerkin @Tilastoniilo mainitsemia vanhoja matalia Tex Willereitä olisi mukava saada käsiin. Joistakin divareista voi löytyä yksittäisiä numeroita mutta vuosikertoja tuskin. Ehkäpä olisivat enemmän keräilykokoelmia kuin lukuelämyksiä, arvelen että taso on parantunut alkuvuosista.

Sarjakuva-asiaan liittyy paljon muistoja mutta laitan tänne muutaman. Moni muistanee sarjakuvalehden nimeltään Buster. Erikoista Busterissa oli se että oli urheilu-aiheinen. Lapsuudessani lehti ilmestyi ja koska tykkäsin jo tuolloinkin sekä urheilla itse ja seurata kilpaurheilua, oli luonnollista lukea Busteria. Lehdessä oli erilaisia sarjoja, ensiksi muistuvat mieleen Johnny Puuma joka oli vapaapainija. Pääosin sarjakuvat olivat jalkapalloaiheisia, mieleen ovat jääneet etenkin Benny kultajalka ja Harjumäen Sisu. Harjumäen Sisusta oli myös kirjoja joskin hieman eri nimellä, luin myös ne. Lisäksi Busterissa oli joku brittifutisjoukkuetta käsittelevä sarjakuva jonka nimen olen unohtanut. Sarjan päähenkilönä oli joukkueen pelaaja-valmentaja. Näitä oli kiva lukea.

Jossakin vaiheessa alkoi ilmestyä Jippo-niminen sarjakuvalehti. Tämä oli piristävä poikkeus ja erilaiseksi sen kaikista muista teki se että lehti oli pakattu muovin sisälle ja lehden mukana tuli aina joku koottava laite kokoamisohjeineen. Muistan askerrelleeni näiden parissa. Kerran tuli joku kuumönkijä jossa mönkijän sisään laitettiin ympyräpohjainen lieriö jonka sisään piti laittaa kolikoita painoksi. Jonkinlaisella kumilenkkisysteemillä mönkijä saatiin sitten etenemään. Jipossa oli myös sarjakuvia, taisi olla sellaisia mitä ei löytynyt mistään muualta. Ainoa sarja jonka nimen muistan tähän hätään on Urho Tulitukka. Lehden mukaan pakattu muovikrääsä oli ilmeisesti kustannuskysymys ja lehden loppuaikoina niiden asemesta mukana oli pahvia josta piti koota jonkilainen lentokone.
 
Viestejä
353
Sain justiinsa luettua Max Manner: Loiset nimisen kirjan. Ensimmäinen lukemani Manner. Mulla on yleensä niin että kun otan uuden kirjailijan, otan myös hänen esikoisteoksensa. Jostakin syystä nyt en toiminut niin, tuo vain tarttui käteeni kirjaston kirjahyllystä. Kirjailijan nimi oli tuttu ja ajattelin kokeilla - en ollut vain perehtynyt mikä on hänen ensimmäinen kirjansa.

Voi olla että mokasin noin toimiessani mutta kävi siinä myös säkä: Loiset on Mannerin ensimmäinen Harri Hirvikallio-romaani. Näitä Hirvikallio-romaaneita on kaikkiaan kolme. Ja ai niin, lajityyppi on dekkari. Hirvikallio on Turussa asuva poliisi, hänen vaimonsa Noora puolestaan asuu Luxemburgissa, on siellä jokin EU-tyyppi tai virkailija. Kirjan alussa Hirvikallio vähän retuuttaa kaupassa miestä joka lyö lastaan. Vähän heikko säkä, lyöty mies on paikallisia nokkamiehiä josta syystä kukaan ei nähnyt miehen tekemää ilkeyttä. Hirvikallio joutuu rikostutkintaan ja toistaiseksi sivuun poliisin tehtävistä.

Noora puolestaan on tullut Helsinkiin, viikonloppu alkaa ja kertoo miehelleen saapuvansa Turkuun sunnuntaina. Turussa on käynnistynyt Ruisrock ja tuona perjantaina siellä on terroristi-isku. Käy ilmi että Noora onkin siellä paikan päällä ja joutuu surmatuksi. Hän on matkalla jonkun muun miehen kanssa, joka myöskin surmataan. Miksi kerroit olevasi Helsingissä mutta olitkin Turussa? pohtii Harri. Ja toinen mies mukanasi, hmm? Harri alkaa tekemään selvityksiä jotka noin yleensäkin leskelle kuuluvat: käy hoitelemassa Nooran asuntokuviot Luxemburgissa, Nooralla on siellä myös auto. On perintökuvioita ja kaikkea. Mutta kun harri noita selvittelee, hänelle käy ilmi asioita joita Noora on häneltä salannut.

Kerronta on mielenkiintoista ja juoni vakuuttava, oikein todella. Lukijan eteen nousee kysymyksiä joihin kaipaisi vastauksen mutta jo lähtökohtaisesti on selvää että kaikkia vastauksia ei välttämättä saada selville koska osapuoli on kuollut. Selvää on että tarpeeksi paljon on kerrottava, ainakin tyydyttävä määrä, jotta lukija ei pety. Kirjan loppuvaiheissa ilmeni todella ärsyttävä piirre: kävi ilmi että tapahtumat saavat jatkoa ja joku kiinnostava asia jatkuu seuraavassa Hirvikallio-kirjassa. Mun on ihan pakko lukea se, kenties sitä seuraavakin.

Vahva suositus tälle teokselle.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös