Lukeminen kannattaa aina!

[Räpylävirhe]

Olen viime aikoina lukenut Carin Gerhardsenin tuotantoa. Neljä ensimmäistä kirjaa luettuna ja annan kouluarvosanaksi yhdeksän.

 

[Raumam Kettu]

Olen viime aikoina lukenut Carin Gerhardsenin tuotantoa. Neljä ensimmäistä kirjaa luettuna ja annan kouluarvosanaksi yhdeksän.

Therrve! Vieläks täälki eletään, kysys porilainen... 😁
Tulinpa pitkäst aikaa poikkeemaan täälläkin. Pesiskausi alkaa, kesä tullee!
Mutta juu, olen noista Gerhardseenin kirjoista tainnut aiemmin mainitakin, eli olen lukenu tosta Hammarby-sarjasta 6 osaa.
Neljälle ekalle antaisin ittekin sen 9-, viitososalle 8.5 ja kuutoselle 8+. Alkaa hieman toistaa itteään, ja sanosinko notta tossa kuutosessa on jo kirjailija ehkä yrittäny vähän liikaa. Noita taitaa olla Ruotsissa tehty 9 osaa. Kaikkia ei ole vielä suomennettu. Oliskos tuo 6 viiminen, mikä käännetty?

Sitten talven mittaan olen lueskelle tämmöistä Vaasan poliisista kertovaa sarjaa, jonka kirjoittanu Nilla Kjellsdotter. Eka osa on Kivipuiston tyttö ja toinen Taivaankartano. Ovat hyviä! Ja ehdottomasti kannattaa lukea järjestyksessä! Kuten myös nuo Hammarbyt. Vaikka jokainen kirja onkin oma tarinansa, kulkee taustalla myös tarina, joka tavallaan hieman vesittyy, jos aloittaisi vaikka osasta 6.

Sitten pakko maininta kirja: Tyttö, joka löytyi. Kirjoittaja Maike Wetzel. Arvosana 5-, lopetin kesken. Täysin sekava, päätön, tylsäkin, osastoa "Jari Tervo" 😁 Ootteko lukenu? Mitä mieltä?

Lukemisiin!

 

[Räpylävirhe]

Therrve! Vieläks täälki eletään, kysys porilainen... 😁
Tulinpa pitkäst aikaa poikkeemaan täälläkin. Pesiskausi alkaa, kesä tullee!
Mutta juu, olen noista Gerhardseenin kirjoista tainnut aiemmin mainitakin, eli olen lukenu tosta Hammarby-sarjasta 6 osaa.
Neljälle ekalle antaisin ittekin sen 9-, viitososalle 8.5 ja kuutoselle 8+. Alkaa hieman toistaa itteään, ja sanosinko notta tossa kuutosessa on jo kirjailija ehkä yrittäny vähän liikaa. Noita taitaa olla Ruotsissa tehty 9 osaa. Kaikkia ei ole vielä suomennettu. Oliskos tuo 6 viiminen, mikä käännetty?

Sitten talven mittaan olen lueskelle tämmöistä Vaasan poliisista kertovaa sarjaa, jonka kirjoittanu Nilla Kjellsdotter. Eka osa on Kivipuiston tyttö ja toinen Taivaankartano. Ovat hyviä! Ja ehdottomasti kannattaa lukea järjestyksessä! Kuten myös nuo Hammarbyt. Vaikka jokainen kirja onkin oma tarinansa, kulkee taustalla myös tarina, joka tavallaan hieman vesittyy, jos aloittaisi vaikka osasta 6.

Sitten pakko maininta kirja: Tyttö, joka löytyi. Kirjoittaja Maike Wetzel. Arvosana 5-, lopetin kesken. Täysin sekava, päätön, tylsäkin, osastoa "Jari Tervo" 😁 Ootteko lukenu? Mitä mieltä?

Lukemisiin!

Luin äskettäin Gerhardsenin: Jääkylmät silmät. Oli huonoin kaikista kyseisen kirjailijan kirjoista. Vielä on lukematta ja tilauksessa "Veri vettä sakeampaa" P.s. Heili-kirjastosta löytyy kaikkiaan kahdeksan Gerhardsenin Suomeksi käännetty' kirjaa.

 

[Raumam Kettu]

Sataa, sataa, ropisee, pili pili pom... Juu, kesäloman, viimeaikoina sateisten lomapäivien kunniaks, parit kirjat!
Eli Seppo Jokisen uusin, Komisario Koskinen ja satuttamisten summa. Vihdoin varaus saapui, ja olihan se sitte luettava nopiaan!
Toinen Vares-sarjan toisiks uusin, Hotel California. Uusin Maitolasimies, viel jonossa.

Molemmat semmosia leppoisan tunnelman omaavia. Huumorillakin sopivasti varustettuja. Toki karuja rikoksia molemmissa, mutta Mansen poliisin komppanialla on aina kuitenkin myös sitä leppoisampaa menoa.
Sama Turkkusen etsivällä, komppaniansa kanssa. Näis on tosiaan inhimillisyyttäkin, jos verrataan vaikka Arttu Tuomisen Porin osastoon. Ne on ihan järkyttävän raakoja! En edes aina ymmärrä, mistä Tuaminen sen ammentaa?
Talvella oli läppärinsä kanssa Karhuhallin kahvios. Sieltäkö??

No ei kait, mutta kyllä nuo edellä mainitut Manse ja Turkkunen on kesälukemiseksi kivampaa. Toki molemmat, etenkin Vares, jo toistelee samaa kaavaa. Ohan niitä tehty useita kymmeniä jo! Oliko tuo Koskinen sarjassa 28. kirja?

Lukusuositukset kuitenkin! 👍

Seuraavaks pari yksittäistä löytöä, Shari Lapenan Valheiden verkko, ja S.K Tremaynen Jääkaksoset. Takakannen perusteella vaikuttivat hyviltä...

 

[Raumam Kettu]

Ai niin, tossa Vares-kirjas on pesäpallokin mainittu!
Peli oli Kaskenahteen Pesäveikot vastaan Kankaanpään krapula! 😁

 

[zala]

Ai niin, tossa Vares-kirjas on pesäpallokin mainittu!
Peli oli Kaskenahteen Pesäveikot vastaan Kankaanpään krapula! 😁

Minulle on myöskin Varekset tuttuja, monia on tullut luettua.

Meillä täälläpäin asustaa Ari Paulow niminen dekkarikirjailija jonka teosten päähahmo Jesse Hackman on jonkinlainen oululainen versio Vareksesta. Näiden kirjojen tapahtumaympäristö on itselleni aika tuttu. Samantyyppistä letkeän kovaksikeitettyä menoa kuin Vareksissa on myös noissa Ari Paulowin kirjoissa joten suosittelen kyseisen genren ystäville.

Mulla on parhaimmillaan meneillään Kristina Ohlssonin Nukkekoti. Tämäkin on dekkari ja ihan jees.

 

[Räpylävirhe]

On hienoa että löytyy ihmisiä joille lukeminen on tärkeää. Itse en tiedä parempaa ajanvietettä kuin hetket hyvän kirjan parissa.

 

[Raumam Kettu]

Juu, kyllä vaan, ittekin tullee luettua oikeestaan joka päivä, tai ilta, ennen nukkumista. Loma- ja vapaapäivinä joskus lueskelee päiväsaikaankin!
365 päivää/vuosi, tai ei ihan, joskus juovuksiin tms riennoissa jää luvut lukematta, eli sanotaanko 345 pv/vuosi, osapuilleen, noin... 🙂
KIrja on reissuissakin melkein aina mukana, ja iltasella sitä aina sitten lukkee. Nyt itä-länteen jätin kotiin, sattuneesta syystä, kun uumoilin nottei juuri tule luettua... 😁

Ja täytyy laittaa toi Paulow listalle, vihdoin, on se joskus jo ollutkin! 👉

 

[Räpylävirhe]

Juu, kyllä vaan, ittekin tullee luettua oikeestaan joka päivä, tai ilta, ennen nukkumista. Loma- ja vapaapäivinä joskus lueskelee päiväsaikaankin!
365 päivää/vuosi, tai ei ihan, joskus juovuksiin tms riennoissa jää luvut lukematta, eli sanotaanko 345 pv/vuosi, osapuilleen, noin... 🙂
KIrja on reissuissakin melkein aina mukana, ja iltasella sitä aina sitten lukkee. Nyt itä-länteen jätin kotiin, sattuneesta syystä, kun uumoilin nottei juuri tule luettua... 😁

Ja täytyy laittaa toi Paulow listalle, vihdoin, on se joskus jo ollutkin! 👉

Kettu haastelee kuin minun suullani. Noin se menee täälläkin. Kirja pitää olla aina saatavilla, on tärkeämpi kuin nitrot sydänvaivaiselle. Kännissä lukemisesta ei tule mitään, sillä aamulla on unohtanut kaiken mitä kirjassa tapahtui.

 

[Raumam Kettu]

Ensimmäinen Ari Paulow, Jesse Hackman-sarjan osa 1, Viidakkojuoksu, luettu!

Nämä todellakin muistuttaa hieman Vares-sarjaa luonteeltaan. Kirjotustyyli, huumori, yms...
Mutta kyllä Oulu vie nyt Turkkusta 6-2. Nimittäin huomattavasti parempi oli ainakin tämä eka osa, kuin Varekset!

Oli kyllä hyvä! Toinen ootteloo jo pöyrällä... 👍

 

[Räpylävirhe]

Täältä pääsee lukemaan myös useita lehtiä: E-kirjasto

 

[Mutikainen]

Laitoin tilaukseen, saa nähdä onko tämä "pesäpalloromaani" mistään kotoisin

Kirja-arvio | Pesäpallolla höystetyssä ihmissuhdekuvauksessa on oma kierteensä

Super on juoneltaan aika tyypillinen ihmissuhdekiemuroihin keskittyvä viihdekirja, mutta pesäpallon konteksti tuo tarinaan oman kierteensä.

www.hs.fi

 

[Räpylävirhe]

Laitoin tilaukseen, saa nähdä onko tämä "pesäpalloromaani" mistään kotoisin

Kirja-arvio | Pesäpallolla höystetyssä ihmissuhdekuvauksessa on oma kierteensä

Super on juoneltaan aika tyypillinen ihmissuhdekiemuroihin keskittyvä viihdekirja, mutta pesäpallon konteksti tuo tarinaan oman kierteensä.

www.hs.fi

Pitääpä minunkin laittaa tuo teos tilaukseen. Kiinnostaa että minkä verran tuossa käsitellään pesistä, vai onko se vaan teemana, sillä yleensä näissä ei ole urheilulajilla merkitystä, vaan ihmissuhteet ovat suuressa pääosassa. Pesistä ei ole pahemmin kaunokirjallisuudessa käsitelty tietääkseni. Tällaisen olen joskus lukenut, mutta melko vähän siinäkin itse pelistä puhuttiin: Viimeinen juoksu

 

[Mutikainen]

Tällaisen olen joskus lukenut, mutta melko vähän siinäkin itse pelistä puhuttiin: Viimeinen juoksu

Kiitos tästä. Jos - ja tässä tapauksessa ilmeisesti: kun - pesis on mukana muutenkin kuin niin, että murha-aseena on käytetty pesäpallomailaa, kiva tällaisia on kurkistaa 🙂 Varsinkin näin talvisaikaan...

 

[Mutikainen]

Poimin Äärelän pesiskirjavaraukseni eilen kirjastosta. Ei valitettavasti napannut. Ensimmäistet 30 sivua olin aika vaikuttunut, kun asia oli lähestulkoon pelkkää pesäpalloa ja mietin jo, että tätähän voisi oikein suositella. Alkuun oli selvästi panostettu oikein tosissaan ja upotettu siihen hyvinkin kiinnostavaa pesäpalloasiaa. Jossain 45 sivun kohdalla kuitenkin iski totaalinen hyytyminen ja ryytyminen juoneen ja henkilöihin. Jätin kesken. Voevoe.

 

[Räpylävirhe]

Poimin Äärelän pesiskirjavaraukseni eilen kirjastosta. Ei valitettavasti napannut. Ensimmäistet 30 sivua olin aika vaikuttunut, kun asia oli lähestulkoon pelkkää pesäpalloa ja mietin jo, että tätähän voisi oikein suositella. Alkuun oli selvästi panostettu oikein tosissaan ja upotettu siihen hyvinkin kiinnostavaa pesäpalloasiaa. Jossain 45 sivun kohdalla kuitenkin iski totaalinen hyytyminen ja ryytyminen juoneen ja henkilöihin. Jätin kesken. Voevoe.

Ei ollut yllättävää että pesis jäi kirjassa huutolaispojan osaan. Niin tahtoo käydä muissakin fiktiivisissä urheilukirjoissa, että urheilu jää sivurooliin ja kirjasta tulee jonkinlainen "salatut elämät". Mikäli innokas kirjallisuuden harrastaja jättää kirjan lukemisen kesken, on se kirja siinä tapauksessa melko paska kyhäelmä.

 

[Mutikainen]

Vaikken olisi ehkä just tuota kyhäelmä-määritystä tullut itse käyttäneeksi, niin ostan sen kyllä tähän kirjaan sopivana 🙂
Sen verran täsmennystä vain, että pesis on kirjassa isossa roolissa kyllä alusta loppuun. Päähenkilö myös useamman kerran sanoo itselleen "oon Tindra, 18 v., pesäpalloilija" ja uudessa kodissa ei kuulemma ole muuta varastettavaa kuin neljä mailaa. Matsi-, harkka- ym. treenikuvauksia on paljon. Mukana on jopa tyttöpelaajia ahdisteleva miespuolinen junnuvalmentaja, joku naistuomari, jonka rooli jäi mulle (todennäköisesti ihan onneksi) hämäräksi, koska harpoin suurimman osan, hutikammoinen jokeripoikakaveri(ehdokas?), pikkusisko, joka ei tajua omaa parastaan ja mene pesisharkkoihin, päähän vaarallisen näköisesti osunut pallo ja vaikka mitä. (Salatut elämät 🙂 ) No ja sanon vähän ilkeästi, mutta ongelma oli se, että hahmot olivat yhtä eläviä kuin pahvikuvat ja päähenkilön pesispakkomielle meni pahasti puisevan puolelle. Kuitenkin suosittelen foorumisteja lainaamaan kirjan ja vilkaisemaan itse. Ainakin alkusivuilla (mutta vain alkusivuilla) ajattelin, että onhan tää kiva vaihtelua Elmo-lehdelle...

 

[ssehta]

Mä pidin Äärelän kirjasta aika paljon. Pesiskuvaukset olivat minusta kiinnostavasti kirjoitettu. Kirjan varsinaiset teemat yksinäisyydestä, pakkomielteestä ja tarpeesta mennä eteenpäin elämässä tulevat vähän rivien välistä ja koskettavat.

 

[Mutikainen]

Onpa kiva kuulla, että pidit. Äärelän pesisymmärrys ja kyky valita lajista kiehtovia puolia on kyllä kiistatta huomion arvoisia, ja sen takia tohtisin suositella kirjan lainaamista jopa @MieVaanille tai @LBC lle - jotka nyt on valittu tähän edustamaan sitä foorumin perusjoukkoa, jota kaikki pesiksen ympärillä on vetää kuin magneetti. Oisko tää vaikka joulukuun lukuhaaste? Olis kiva kuulla lisää mielipiteitä foorumin väeltä 🙂