Supervuoro

Lukeminen kannattaa aina!

Viestejä
521
Mulla on menossa Rikos ja rangaistus. Jotenkin en ole ihan vielä päässyt sisälle teoksen hienouteen, tai sitten olen vaan pösilö.

Samoilla linjoilla kuin muutkin ansiokkaat kommentoijat. Toki pidän hyvänä pyrkimyksenä päästä sisälle muinoin syntyneiden klassikoiden maailmaan. Mutta ne vaativat myös tietynlaisen mielentilan. Toki se kehittyy sinnikkyydellä, mutten antaisi itsesyytöksille tilaa, jos ei sillä kertaa jaksa.
 
Viestejä
9,879
Itse tuskailin varmaan 20 v Sinuhe egyptiläisen kanssa ennenkuin pääsin loppuun asti. Enkä ole sen jälkeen siihen koskenut. Pari ekaa kertaa olin kyl turhan nuori kun kuvittelin sen olevan samanlaista kevyttä kuin Mikael Karvajalka mut kyl se Sinuhen luonne tökkii yhä.

Slaavilaisia klassikoita on yhä kotihyllyssä enemmin kuin mitä on tullut luettua, mutta kyllä niidenkin aika tulee ja on niitä nyt perussetti kaluttu. Itse aloitin slaavilaiset tohtoriŽivagolla ja Saatana Saapuu Moskovaan sekä Gulag: Vankileirien Saaristolla - tai eihän siinä sillon ollut sitä Gulaggia suomennoksen nimessä. Sen jälkeen vasta Tolstoita ja muita.

Mutta se mitä yritin sanoa että olen samaa mieltä, väkisin ei kannata lukea mutta jos teos on kovin kehuttu tahi arvostettu voi olla hyvä kokeilla myöhemmin uudestaan josko se putoaisi mut ei niistä paineita kannata ottaa. Vaikka luenkin paljon maailmassa on enemminns klassikkoja mitä itse ehdin loppuelämässäni lukea.
 
Viestejä
178
Minä taas ahmin Sinuhen aikanaan ja olen palannut uudestaankin sen sivuille. Mutta me ollaankin erilaisia, toinen kannattaa Haminaa ja toinen Lohea, mutta ei silti parempia tai huonompia (vaikka sarjataulukossa nyt HP korkeammalla onkin). Kyllä tuo R&R on alkanut maistumaan, kun on ehtinyt rauhassa lukemaan. Pikkupätkä silloin tällöin ei ole oikein hyvä metodi.
 
Viestejä
1,566
Kyllä tuo R&R on alkanut maistumaan, kun on ehtinyt rauhassa lukemaan. Pikkupätkä silloin tällöin ei ole oikein hyvä metodi.
Asian ytimessä tämä! Vanhoja klassikoita pitää vetää kaikessa rauhassa ja nautiskellen. Kiva kun alkoi vetää!

Ja oi sentään, ilahduin kovasti, että Saatana saapuu Moskovaan teki comebackin palstalle, se on myös mun ehdottomia supersuosikkeja. Mäkin oon lukenut kahdesti, mitä ei ihan hevin tuu tehtyä, ja Teema-kanavalla näytettiin joskus jo aika pitkä aika sitten loistava venäläinen sarja, jonka taisin senkin katsoa kahteen kertaan. Jos vielä joskus luen, taidan kyllä jättää Pilatus-osiot tällä kertaa väliin.
Bulgakovilta olen tykännyt hulluna myös kaikesta muusta, Teatteriromaanista ja Herra Molièresta varsinkin. Valkokaarti oli hieno kirja myös, mutta siitä ei ole hirveästi muistikuvia. Kiovalainen perhe ja sota-aika. Senkin voisi lukea sattuneesta syystä uudestaan.
 
Viestejä
709
Sain luettua Alan Bradleyn kirjan Piiraan maku makea ja tämä oli löytö. Bradley on sanankäytön mestari, riemastuttavaa tekstiä. Aloin jo uuden kirjan, Jo Nesbøn Lepakkomies. Tämä on Nesbøn esikoisteos joka on sijoitettu Australiaan. Nesbø vietti jonkin aikaa Australiassa ja sijoitti sen kirjansa tapahtumaympäristöksi samoin kuin on tehnyt Seppo Jokinen, muistaakseni joku muukin mutta nimiä ei tule mieleen.
Lepakkomies on sikäli samankaltainen kuin Piiraan maku makea että molemmissa teksti on helppoa ja tarina mielenkiintoista. Molemmat kirjailijat tulevat säilymään lukulistallani mutta tämän Nesbø-vierailun jälkeen aion palata takaisin Bradleyn Flavia de Luce-sarjan pariin.
 
Viestejä
178
Nyt on R&R saatu loppuun. Ihan ok kirja, mutta en silti omassa asteikossani ihan klassikoksi nosta. Nyt ei olekaan mitään luettavaa, tehtävä vissiin retki kirjastoon.
 
Viestejä
709
Minkäslainen Nesbön kirjojen jännittävyystaso olisi asteikolla 1-10? Jos nämä Flaviat olisivat ykköstä?
Jos tässä 1 on paras arvio (asteikko toisinpäin kuin koulussa) niin Nesbö on ehkä 3. Tekstiä on helppo seurata - siis se ei ole tylsää missään vaiheessa. Mutta ei tämä niinkään nerokasta juonikehittelyä ole. Hyvä silti, keskimääräistä parempi, muttei vedä vertoja Flavialle. Nesbön päähenkilö on Harry Hole ja hän on norjalainen.

Alan Bradleyllä on huikea mielikuvitus, rikas kieli ja taito kuljettaa tarinaa taitavasti. Mietin että voisiko häntä tässä mielessä verrata jenkkikirjailijaan nimeltään Donald E. Westlake. Hänen veijaritarinansa, jossa päähenkilöt ovat konnia ovat todella hauskoja. Yleensä päähenkilö on John Dortmunder niminen mies New Yorkista mutta on muitakin.
 
Viestejä
1,566
Aah. Oikeastaan tarkoitin jännittävyysasteikkoa. Dekkareissa normisti joku tietysti on tappanut jonkun, mutta sitten on tämä mittari että miten jännittäväksi keitos on tehty. Jännittävintä, siis kymppiä, olisivat häiriintyeiden kostajasadistien päänsisäisen maailman kuvailu kiduttavasti kuin kauhuleffassa. Komisaario Palmut ovat kakkosta, Mauri Sariola ehkä 2,5. Idän pikajuna on niin vastenmielinen ajatuksena, että se saisi jo paremmat pinnat.

Mutta kiva tietää, että seurattavuus- ja viihdyttävyyspisteissä Nesbö saa kolmosen. Tarvitsen kuitenkin vielä jännittävyyspisteet, ennen kuin otan hänen kirjoistaan kiinni! :) Kestän siis ehkä vitosta (oisko se joku K 16-luokitus??) Myös Hjorth-Rosenfeldt -dekkareita kertakaikkiaan rakastan, vaikka täytyy myöntää, että niissä on aika sairaita murhaajia. Pointti on kuitenkin, että suurin osa kirjan sivuista kertoo etsivien eikä murhaajien mietteistä, ja että niihin palataan aina ripeästi. Tai jotain... :unsure:

Ps. Bradleyn eka kirja oli tosiaan aika vaikuttava juoneltaan ja rakentelultaan. Seuraavat on pitkälti samanlaisia, kun samoista henkilöistä ja kuvioista on kyse, mutta ihan tuohon tasoon ne ei sentään yllä. Sarjan keskellä on jopa aika surkeita juonitekeleitä. Tosin kyllä niitä mielellään lukee. Mutta ehkä ne on parhaimmillaan pieninä annoksina.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
709
Okei, yritän uudelleen. Ymmärrän nyt että tässä kontekstissa liika jännittävyys on negatiivinen asia liittyen siihen että väkivaltaisuuksia kuvaillaan liian yksityiskohtaisesti. Nesbön kirjassa konna on monimurhaaja ja raiskaaja, psykopaatti, mutta tekojen kuvailu on enemmän tasolla maininta kuin liian tarkka selonteko. Tässä mielessä Nesbö sopii myös minun kaltaiselleni arkalais-lukijalle, ehkäpä se jännittävyydessään on myös 3 eli toisaalta korkeammalla kuin Piiraan maku makea mutta kuitenkin edetään turvallisilla urilla. Jos Nesbölle jaan miinusta niin se ei tule väkivaltaisuuksista vaan pikemminkin turhista Harryn aikaisemman elämän muisteloista ja jaaritteluista, joihin Nesbö koitti tarjota jotakin tarttumapintaa osiltaan jopa onnistuen mutta tarpeetonta lätinää oli myöskin mukana. Tarinankertojana Nesbö on kuitenkin taitava.

Muistelen jotakin omaan makuuni liian jännittäviä kirjoja. Eräässä oli lapsia jotka tapasivat tehdä toisilleen "kepposia" joista osa meni aika hölmöiksi. Eräällä lapsista oli puujalka ja kun he kerran menivät yhdessä rannalle uimaan, puujalkakaveri jätti puujalan rannalle. Hänen siellä uidessaan, toinen lapsi laittoi kyykäärmeen onton puujalan sisään. Lopetin kirjan siihen kohtaan koska en halunnut tietää miten asiassa käy. Ehkä muistan väärin mutta muistaakseni kirja oli Iain Banksin Ampiaistehdas. Toinen vastaava oli Peter Jamesin kirjassa jossa joku polttari-ilta johti elossa olevan ihmisen hautaamiseen, kaveri piti päästää haudasta pois mutta kuinka ollakaan, tempauksen tekijät kuolivat autokolarissa. Ei kiinnostanut tietää miten siinä käy. Ja olikohan Arttu Tuomisen kirja jonka jouduin keskeyttämään kun siinä kuvailtiin ihan liian tarkasti lasten toisilleen tekemiä väkivaltaisuuksia.
 
Viestejä
709
Ps. Bradleyn eka kirja oli tosiaan aika vaikuttava juoneltaan ja rakentelultaan. Seuraavat on pitkälti samanlaisia, kun samoista henkilöistä ja kuvioista on kyse, mutta ihan tuohon tasoon ne ei sentään yllä. Sarjan keskellä on jopa aika surkeita juonitekeleitä. Tosin kyllä niitä mielellään lukee. Mutta ehkä ne on parhaimmillaan pieninä annoksina.
Sain aamulla Nesbön loppuun ja siirryin jo Bradleyn kirjaan Kuolema ei ole lastenleikkiä. En varsinaisesti edes odota mitään uutta, ovelaa juonta vaan nautin olostani Bradleyn tekstin äärellä. Bradleyn tekstin lukeminen on kuin etenisi kauniissa ja mielenkiintoisessa maastossa jossa voi ihailla kaikkia eteen tulevia yksityiskohtia ja Flavian persoona on mitä mainioin.
 
Viestejä
1,566
Nesbö sopii myös minun kaltaiselleni arkalais-lukijalle, ehkäpä se jännittävyydessään on myös 3
No niin, nyt kuulostaa hyvältä! Tätä täytyy kokeilla kunhan taas iskee dekkari-into. Nyt seuraava listalla taitaisi olla Rottien pyhimys, joka on vain kahden viikon Bestseller-lainassa, kun taas kirjaston varausjonot on ihan toivottomat. Suunnitteilla on nimittäin retki Hattulan kirkkoon, kunhan olen saanut sen luettua. Kuulemma menevä ja helppolukuinen historiallinen romsku.
Mullekin noita keskenjättämisiä on tapahtunut. Elävimmin on jäänyt mieleen Kaj Ekholmin toinen dekkari, jonka alussa mielipuoli katkeroitunut murhaaja vasta suunnitteli murhaansa sivutolkulla..
 
Viestejä
709
No niin, nyt kuulostaa hyvältä! Tätä täytyy kokeilla kunhan taas iskee dekkari-into. Nyt seuraava listalla taitaisi olla Rottien pyhimys, joka on vain kahden viikon Bestseller-lainassa, kun taas kirjaston varausjonot on ihan toivottomat. Suunnitteilla on nimittäin retki Hattulan kirkkoon, kunhan olen saanut sen luettua. Kuulemma menevä ja helppolukuinen historiallinen romsku.
Lukaisin aiheeseen liittyen Kirsin bookclubista, tämähän on valtavan mielenkiintoinen. Kannattaako ensin käydä Hattulan kirkossa vai lukea kirja?
Jos ja kun sinulle tulee dekkarin aika, tee toki kuten tahdot, mutta suosittelisin Ari Wahlstenin Kit Karismaa ennen Nesbötä. Toki molemmat ovat ihan kelpo kirjallisuutta.
 
Viestejä
1,566
Heh. Ehdin tässä välissä aloittaa Rottien pyhimyksen, kun kerran tuli tällä "luvattua". Melkein viisikymmentä sivua humahtanut eli kyllä tämä hyvin vetää. Aluksi piti lukea joitakin virkkeitä pariin kertaan, mutta se on aika tyypillistä, jos on ihan eri aikakaudesta kyse, ennen kuin pääsee tyyliin sisään. Meillä on taktiikkana ensin lukea kirja ja sitten hankkiutua Hattulaan. Siellä voi sitten eläytyä, muistella juonen käänteitä seinämaalauksia tiiraillessa. Uskon, että tämä toimii!

Hyvä homma! Olkoon siis Kit Karisma ensin. Niin - ja nuo tamperelaisdekkaritkin ovat olleet pitkäaikaislistalla.

@0-tilanne, tarttuiko kirjastosta mukaan jotain kivaa?
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1,566
Rottien pyhimys saatu loppuun. Ihan kiva, mutta minulla taisi nyt olla tähän kirjaan väärä mielentila. Pikkuisen sittenkin loppua kohden pitkästyin. Paljon kivaa asiaa kyllä, ihan mukavat henkilöhahmot ja juonikin oli ihan jees. Opin mm., että lounas on ateria, joka syödään, kun aurinko on lounaassa :)
 
Viestejä
1,566
Viestejä
178
Ehdin vasta eilen. Ihan randomilla nappasin Antti Tuurin Eerikinpojat. Ensin oli kädessä Muukalaiset, mutta on trilogian kolmas osa ja toi Eerikinpojat eka osa. Yhtään en tiedä millainen kirja tulossa.
Tästä(kään) en nyt tiedä, pidinkö vai enkö. Ilmeisesti pidin, koska luin loppuun ja ajattelin seuraavaksi lukea jatko-osan. Kerronta on vähän päiväkirjamaista ja ilmeisesti osin ihan tositapahtumiin perustuvaa Napuen kähinän jälkeen Tuurin suvun vaellusta.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös