13 vuotta, viidesti finaalissa, aina turpaan. Pesisketutus, varma syksyn merkki. Sen tosin nämä vuodet ovat saaneet aikaan, että harmi on huomattavasti laimeampaa kuin reilut kymmen vuotta sitten.
Oli hieno, että omia poikia otettiin pelaamaan ja jonkin verran saivat vastuutakin. Finaaleissa tosin olisi toivonut enempi kesän kaltaista peluutusta myös heillä. Pesu vaan Nokkalan eteen ja antaa poikien suorittaa.
Toivottavasti kukaan Hyvinkään tulijaisista ei vie kenenkään tänän vuonna kakkoskärjessä pelanneen paikkaa.
Onnea Kopla hopeasta ja kiitos tämänkin kauden elämyksistä. Kunnarinousuja useissa peleissä, Vimpelipeikon karistaminen saaressa, historiallinen nousu 2-0:sta finaaleissa ja paljon muuta.
Talvihorrokseen ja keväällä uuteen kukintoon.
Ei tämä häviäminen herkkua ole. Varsinkin, kun ollaan nyt kahtena syksynä peräkkäin oltu yhden jakson päässä mestaruudesta. Manse PP oli kuitenkin tämän verran parempi ja ei mitään selityksiä, vaikka aina se olisi mukava pelata ratkaisupelit parhaalla mahdollisella koosteella.
Tässä hopeassa oli kuitenkin kultareunus, koska näistä lähtökohdista tämä kausi oli aivan huippumenestys. Varsinkin tuo Vimpelin kaataminen välierissä oli kova temppu ja ulkopeli oli tänä syksynä parasta Koplaa, mitä minä olen ikinä todistanut. Tähän ulkopeliin vielä ensi kaudella Patrik Vartama mukaan, niin tällä perustalle on loistava rakentaa menestystä.
Iiro Haimi ja hänen valmennustiiminsä saavat kyllä myös täydet pisteet. Tästä materiaalista otettiin ihan maksimit irti ja he eivät olisi voineet tehdä juuri enempää. Tuntuu, että varsinkin tuo vastustajien pelin analysointi ja oman pelaamisen muokkaaminen vastustajien mukaan oli erittäin hyvällä tasolla. Toivottavasti ensi kaudellekin saadaan kasattua Haimille yhtä hyvä valmennustiimi, koska tämä oli selvä kilpailuetu.
Ensi kaudelle on myös selvät kehityskohteet, koska tuo sisäpeli ei nyt ollut riittävällä tasolla. Etenemis- ja lyöntivoimaa tarvitaan lisää, jota nyt myös saadaan. Tämä kausi ja pudotuspelit varmasti analysoidaan tarkkaan, mutta selvää on, että esim. Juho Hacklin ei pystynyt suorittamaan sillä tasolla, mitä vaaditaan. Myös kotiuttamisessa ailahtelua oli liikaa, ja ehkä Kivipelto oli yllättäen se tasaisin suorittaja.
