Vaikka hopealle jäätiin niin olihan tämä kokonaisuudessaan mahtava kausi. Jo ylipäätään se, että kausi saatiin pelattua on hieno suoritus. Pelilliseltä näkökulta sen verran, että jos olisi ennen kautta saati sitten viimeisten runkosarjakierrosten kerrottu, että Joensuuta vastaan kopla pelaa pleijareissa useamman voitettavissa olevan peli, olisin ottanut sen skenaarion ilolla vastaan. Suurin osa joukkueen loppukauden suorittamisesta on jo sanottu, joten kirjoittelen vähän omia näkemyksiäni pelaajien suorituksista tältä kaudelta.
Tommi Mäentausta
Koko kauden mittapuulla joukkueen tärkein pelaaja. Älyttömät suoritusmäärät ja kantoi vastuun jälleen upeasti. Voi olla jopa sarjan paras nollatilannepelaaja. Kehittynyt ulkona vuosi vuodelta ja kuuluu myös kakkoskopparina ehdottomasti keskivertoa parempiin pelaajiin.
Matti Saukko
Minulla oli kauden alla vähän epäilyksiä Saukon kykyjen riittämisestä kakkoseksi sisäpelissä varsinkin kun on viime vuosien aikana päässyt nauttimaan Lammilan 80 % ykköstilannevaihtamisesta. Onnistui kuitenkin roolissa hyvin eikä sisäpeli kaatunut häneen missään vaiheessa kautta. Muiden top4 seurojen kakkosiin verrattuna sanoisin kuitenkin Saukon olevan heikoin sisäpelissä. Kyseessä kuitenkin uudehko rooli, joten pientä kehittymistä voi vielä tapahtua tässäkin vaiheessa uraa. Ei vaihtanut kovinkaan paljoa pompulla ja peli perustui varsinkin loppukaudella pieniin ja pystäriin, mikä voi korostua ensi kaudella mikäli pomppu ei nouse uusitulla kotikentällä. Pystäripelaajana läpilyöntiuhka pieni.
Ulkona täytti tonttinsa riittävän hyvin polttajana. Ulkopelistä jäänyt mieleen erityisesti mahtava ponnistusvoima ja onnistumiset erityisesti ykköstilanteissa polttamisesta. Hakee myös takatilanteissa kolmosvahtina lyhyet hyvin.
Juho Hacklin
Mikäli kopla olisi mestaruuden voittanut, olisin valinnut Hacklinin pleijareiden tärkeimmäksi pelaajaksi, sillä pleijareissa kärkkäriprosentit olivat aivan uskomattomalla tasolla eikä ulkopeliäkään voi juuri moittia. Käsitykseni mukaan Hacklinilla piti olla enemmän roolia kotiuttajana, mutta Toikan vaivojen myötä laitettiin lopulta kolmoseksi. Tärkeä pelaaja myös jatkossa, sillä pystyy pelaamaan useaa roolia sisäpelissä ja ulkopelissä luotettava suorittaja. Ruuskan tulon myötä rooliksi voisi valikoitua numero neljä monipuolisen lyöntiosaamisen myötä. Muodostaa Mäentaustan kanssa jopa sarjan parhaan koppariparin vaikka kumpikaan ei ole yksilönä paras paikallaan. Hämäläisen tulosta paljon huhuiltu, mutta en itse näe miten Hacklinin siirtäminen jokeriksi olisi nettopositiivinen koplan pelaamiselle.
Toni Laakso
Vaikea kausi. Alkukaudesta ei edes mukana peleissä ja loppukaudesta rooli pienellä numerolla. Siitä huolimatta Laakso jäi sisäpelissä varsin vähälle vastuulle ja onnistumiset siinä tulivat ryppäissä. Hyvä esimerkki pienestä roolista on välieräsarja jomaa vastaan, jossa nelonen hihassa kärkkärit kahteen peliin 4/6 kun taas miehet edessä ja takana saivat runsaasti enemmän tilanteita. Päätyi siis paljon takaetenijäksi eikä varsinaisia tilanteita tullut. Laakso ei mielestäni kuulunut sarjan parhaisiin nelosiin erityisesti tasaisuuden puutteen takia ja ottaisin esimerkiksi kaikkien muiden top4 jengien neloset lyömään ajolähtöön mielummin kuin Laakson.
Ulkopelissä Laakso täytti paikkansa mallikkaasti ja omaan mieleen tulee erityiseti onnistumiset lyhyiden hakemisessa kotiutustilanteissa. Sekä jatkolle että syrjäyttämiselle on olemassa perusteet mutta ei ilmeisesti ole jatkamssa. Tuskin antaisin itsekään jatkopaperia kouraan.
Matti Latvala
Uskomaton suoritustaso vuodesta toiseen ulkopelissä. Pelaa takatilanteissa isoa tonttia ja heittökäsi riittää polttamaan vähääkään epäonnistuneista pompuista. Pallovarmuus erinomaisella tasolla. Kokonaisuudessaan mielestäni jopa sarjan paras kakkkosvahti ja näytti sen tälläkin kaudella.
Sisäpelissä alkukauden ongelmana oli kotiutuspaikkojen puute, joka saatiin korjattua kauden edetessä. Varmasti sarjan parhaita numerolla kumuraa lyöviä pelaajia ja seuraavallakin kaudella oikeutetusti numero viisi hihassa. Eteneminenkin näyttää ikään nähden oikein hyvältä.
Anssi Lammila
Seikkaili kauden aikana takarajalta aina lyhimpien näppien perään siepparina eli vaihtuvuutta pelipaikoissa riitti kerrakseen. Ei mielestäni ehtinyt kotiutua siepparin tontille riittävällä tasolla ja oli pudotuspelien rautaisen ulkokentän heikoin lenkki. Takatilanteessa linjassa suoriutui normaalilla, hyvällä tasollaan. Sisäpelissäkin rooli vaihteli runsaasti kakkosen, vitosen, kutosen ja jämänumeroiden välillä ja niistä loppukaudesta vakinaistui numero kuusi, joka oli mielestäni paras mahdollinen nykyiseen kuntoon nähden. Ei pystynyt enää olemaan kunnollinen kärkietenijä, joten täyspäiväiseksi kakkoseksi rahkeet eivät enää riittäneet eikä kakkoskärjelläkään pystytty pelaamaan etenijäjokereiden epäonnistuessa edessä. Upea peliura koplassa päättyy, mutta eiköhän mies nähdä jopa lähivuosina myös koplan viuhkassa. Itse olen sen verran myöhäisherännäinen pesiksen suhteen, että edessä on ensimmäinen kausi osaltani, jolloin Lammila ei ole koplan pelipaita päällä ja sen suhteen edessä on uusi aikakausi.
Toni Kohonen
Kohonen haki uuden pelipaikan linjasta ja oli koko kauden mittarilla siellä näkymätön, eli suoriutui hyvin. Ei juurikaan tähtihetkiä (pudotuspelien pomppupolttoja lukuun ottamatta) eikä kömmähdyksiä, joten kolmosvahdiksi suoritus juuri sellainen kuin pitää ollakin. Pelikokemuksen puute uudelta paikalta tai ikä eivät näkyneet ulkopelisuorituksissa käytännössä ollenkaan. Sisäpelissä rooli sahasi loukkaantumisten myötä kolmosesta seiskaan ja kyllä seiska olikin se paikka, minne Kohonen tällä kertaa kuului. Ei enää pysy nuorten miesten tahdissa ykköskärjen pelaajaksi, mutta pystyy vaihtamaan kakkoskärjen pelaajana erinomaisella tasolla ja pienempi rooli sopii mielestäni myös siltä kannalta, että kroppa pysyy kunnossa läpi kauden. Pystyy myös kotiuttamaan, joten soveltuisi myös pitkän keskipalkin pelaajaksi kutosena. Peliesityksien perusteella löytyy paikka superista ensi vuonnakin. Paikka jopa koplasta uusista pelaajista riippuen.
Janne Kivipelto
Erinomainen kausi ulkopelin johtajana. Suoritusvarmuus huikealla tasolla eikä mieleen jäänyt yhtään selkeästi huonoa peliä tältä kesältä. En ymmärrä lukkaripeliä niin syvällisesti, että voisin analysoida tarkemmin pieniä pelillisiä nyansseja, mutta oma tuntumani on se, että Kivipelto suorittaa lukkaripelin jokaisen osa-alueen vähintään hyvällä tasolla eikä mikään estä Kivipeltoa olemasta jatkossakin superin parhaita lukkareita. Sisäpelissä ei juurikaan roolia mutta on riittävän hyvä kakkoskärjen kotiuttajaksi sekä yllätysvientejä ja -ottoja varten.
Valtteri Luoma
Kokonaisuudessaan tuntui siltä, että Luoma löysi tähän kauteen uuden tason peli-ilon osalta ja se näkyi entistä parempina suorituksina. Ulkopelissä kopla kasasi muodostelman useimmiten Luoman ympärille ja ihan syystäkin, sillä heittokäsi kestää vertailun kaikkiin superin pelaajiin ja Luoma lukee tilanteita hyvin. Urheilullisuus on kovalla tasolla ja pystyy mm. heittämään vaikeista asennoista erinomaisesti. Kyllähän moniin peleihin yksi iso Luoman häpläys mahtui, mutta osittain selittävä tekijä voi olla siinä, että Luoma pelasi usein isointa tonttia, jolloin suoritusmäärätkin olivat korkeat. Minulle ei tarvisi kovin isoa kerrointa tarjota siitä, että Luoma voittaa jossain vaiheessa uraa kultaisen räpylän.
Sisäpelissä ei tälläkään kaudella ollut roolia. Mikäli Luoma meinaa ottaa roolia sisäpelissäkin, niin nyt alkaa viimeistään olemaan sen aika, sillä pienemmiltä numeroilta ilmeisesti vapautuu nyt paikkoja.
Jere Dahlström
Kopla hankki lyöjäjokerin yhden välivuoden jälkeen ja Dahlström täytti paikkansa. Ei mikään maagikko mailan varressa eikä pärjää suoritusvarmuudessa sarjan huippukotiuttajiin, mutta parempaa ei ollut tarjolla eikä taida olla juuri jatkossakaan. Runkosarjassa yritysmäärät huipussaan ja varsinkin keskikesällä kantoi suorituksillaan koplaa, mutta runkosarjan alussa ja lopussa vaikeampaa. Pudotuspeleissä suoriutui erinomaisesti, mikä oli varmastikin juuri se asia, mitä kopla kaipasi jokeriltaan. Ei kyennyt etenemään millään tavalla, joten hajotti sisäpeliä lyöntivuorojensa jälkeen. Mahdollista tehdä selkeät argumentit niin koplassa jatkamiselle kuin syrjäyttämisellekin mutta en itse antaisi jatkosopimusta.
Sasu Toikka
Rikkonainen kausi vaikka pelejä kertyikin lopulta varsin paljon. Taidoiltaan yhä huippukolmonen ja terveenä olisi varmastikin sillä numerolla pelannut läpi kauden, mutta kroppa ei tällä kaudella kestänyt pelipaikan vaatimaa kuormitusta. Kaikki vaikeudet kruunasi viimeisen ottelun vakavampi loukkaantuminen. Jokerina Toikka ei tuonut juuri mitään peliin, sillä ykköskärjessä vaihtopelaaminen ja kotiuttaminen olivat riittävällä tasolla eikä kakkoskärjestä kovinkaan usein päästy pelaamaan. Läpilyöntiuhka on Toikalla korkea erityisesti rajoista, mikä avaa tilaa muille lyöntiratkaisuille. Ulkopelissä pelinlukutaidot ovat riittävät, mutta heittäminen näytti ainakin minun silmiini hyvin vaikealta. Ei taida jatkaa eikä paikkaa mielestäni olekaan, sillä Ruuska ja Nokkala taitavat taistella kolmosen roolista eikä multijokeriksikaan välttämättä ole tilaa. Takana kuitenkin pitkä ja hieno ura koplassa, jatkuu se tai ei.
Iiro Nokkala
Värikäs pelaaja, joka pystyy vaihtopelaamiseen ja etenemiseen. Ulkona tällä kaudella polttajana ja suoriutui paikasta riittävän hyvällä tasolla. Kokemusta uralla monipuolisesti niin etukentältä kuin linjastakin, joten mahdollista sovittaa käytännössä mihin tahansa rooliin näillä alueilla. Sisällä pääsääntöisesti pystäripelaaja, joka tuntuu kuitenkin olevan taiteilijaluonne Joni Rytkösen tapaan, mikä sytyttää ainakin minut katsojana. Tämän kauden suoritukset olivat mielestäni täytemieheksi erinomaiset ja aika on mielestäni kypsä paikan vakinaistamiseksi pelaavaan yhdeksikköön. Ensi kaudella haluaisin nähdä miten Nokkala suoriutuisi kolmonen hihassa, mutta Ruuskan saapuminen voi tätä kuviota sekoittaa. Ensi kaudella Saukon partneri polttajana?
Ville Pesu
Pelimäärä jäi loukkaantumisten myötä valitettavan alhaiseksi. Jatkoa ajatellessa täyttää tontin etenijäjokerina pystyy toimimaan myös rotaatiopelaajana ulkopeliin etukentälle ja kärjeksi, mikäli sille tulisi tarvetta.
Santeri Löppönen
Älyttömän menevä mies kärkietenijänä. Kärsi loukkaantumisista kuten monet muutkin mutta terveenä ollessaan mainio etenijäjokerina. Mikäli vain siviiliasiat ja pelihalut mahdollistavat, pitäisin ehdottomasti mukana joukkueessa jokeripaidassa. Mahdollisuudet jopa sarjan kovimmaksi etenijäjokeriksi nopeuden ja taitojen puolesta mikäli vain haluaa siihen rooliin erikoistua. Ei ole pelannut superissa lainkaan ulkona enkä usko, että koplasta löytyy tilaa päästä mukaan ulkopeliin.
Iiro Haimi
Hieno ensimmäinen vuosi koplan viuhkassa ja mielenkiinnolla odotan, miltä peli näyttää normaalilla kaudella miesten ollessa terveenä. Tuntui kehittäneen varsinkin ulkopeliä positiiviseen suuntaan ja pudotuspeleissä tulokset olivatkin erinomaiset. Sisäpelissä oli tarkoitus siirtyä pois pompusta, mutta loukkaantumiset kuitenkin haittasivat tätä suunnitelmaa ja Hacklin otti lopulta pomppumiehenä paikan kolmosena. Ensi kaudella varmasti sama trendi sisäpelin kehittämisen osalta suuntana. Osasi mielestäni mukauttaa peluuttamista niin prosenttipelin kuin yllätyksellisyyden suuntaan tilanteen vaatimalla tavalla.
