Korttikäytännöt pesäpallossa

[Kupitkaakkoon]

Onko pesäpallon nykyinen varoituspistekäytäntö toimiva ja varoitetaanko pelaajia/pelinjohtajia sopivasti, liian vähän vai viuhuuko kortti kenties liian herkästi?

Miesten hallipesiksen finaalin jälkeen liitolta saatiin ulostulo ViVen pelinjohtajan Niskasen käytöksestä kentällä. Jokainen osapuoli on jälkikäteen todennut, että käytös oli asiatonta ja/tai keltainen kortti olisi ollut paikallaan.

Tästä herää kysymys, onko pesäpallossa kynnys keltaisen kortin antamiseksi liian korkea? Jos näin on, niin miksi?

 

[Kupitkaakkoon]

Lähinnähän pesäpallossa vaikein tulkittava osa-alue korttien suhteen on sanalliset rikkeet, kun ne on helpompi laittaa tunteiden läikkymisen piikkiin. Samaan aikaan tunnekuohuissa tehdystä ruumiillisesta loukkauksesta tuomio on kokolailla yksiselitteinen.

Osaltaan varmaan tässä näkyy murrosaika, jota on jo muutaman vuoden ajan eletty. Moni seuraaja on ns. vanhan koulukunnan pesisihmisiä, joille suorakin vittuilu on tavallinen ja osin olennainenkin osa pelielämystä, mutta samaan aikaan uudemmat katsojat ymmärrettävästi saattavat vierastaa tällaista käytöstä. Eri lajeissa on myös herätty viime vuosina siihen, että harvempia tuomareita kiinnostaa tuomaroida rakkaudesta lajiin, jos palkintona on bensarahat taskuun ja paskat niskaan.

Toisaalta pesiksessä keltaisen kortin antaminen on turhan iso näytelmä ja sillä on vähän turhan iso painoarvo. Ymmärrettävästi tuomareilla on korkea kynnys varoituksen antamiselle, kun kahdesta eri peleissä otetulla keltaisella saa pelikieltoa. Mielestäni pelikiellon voisi saada vaikkapa eri peleissä 3 tai 4 keltaista keräämällä, jolloin yksittäinen tuomari voisi selkeämmin ja pienemmällä paineella asettaa rangaistavan käytöksen rajat.

Myös oleellista on mielestäni liiton ja tuomarien välillä mahdollisimman selvästi määrittää, mikä on sallittavuuden rajana, ettei sääntöjä tulkita perstuntumalla. Eli esimerkiksi tuomarin nimitteleminen määriteltäisiin yksiselitteisesti 1 varoituspisteen arvoiseksi rikkeeksi, vaikka kyseinen tuomari ei henkilökohtaisesti siitä loukkaantuisikaan. Tuomarit varmasti kokemusasiantuntijoina parhaiten tietävät, mitkä ovat vaikeimpia tilanteita tuomittavaksi ja jonkinlainen yhtenäinen linja lie muodostettavissa.

 

[Kupitkaakkoon]

Jatkan vielä hieman yksinpuheluani aiheen tiimoilta...

Olisin myös valmis antamaan syöttötuomarille oikeuden antaa keltainen kortti kotipesässä tapahtuvasta epäurheilijamaisesta käytöksestä ainakin korkeimmilla sarjatasoilla.

Tähän olen valmis kahdesta syystä:

- Pelejä tuomaroidaan usein saman parin kanssa, jolloin syöttäri ja pelituomari voivat helposti muodostaa yhdenmukaisen linjan tällaista epäurheilijamaista käytöstä koskien. Pelituomari voi luottaa siihen, että kortti annetaan aiheesta, vaikka tieto kortin syystä ei välittämästi tulisikaan pelituomarin tietoon.

- Suurin osa rajapinnalla olevasta kielenkäytöstä käydään nimenomaan kotipesässä, ja mielestäni olisi hyvä, että juuri syöttötuomarilla olisi selkeä auktoriteettiasema kotipesässä.

Tämä koskisi tilanteita, joissa rikkeen tekijä olisi syöttötuomarin toimesta yksilöitävissä. Kaaren kurittomuudesta annettavan keltaisen (menikös tämä puheoikeuden käyttäjälle?) jättäisin edelleen pelituomarin annettavaksi. Siitä on syytäkin tehdä vähän isompi numero.

Edelleen myös pelituomarilla on velvollisuus laputtaa asiattomasta käytöksestä, jos syöttötuomarilta muiden tehtäviensä ohessa jää tilanteita huomaamatta.