Supervuoro Verkkolehti »

Kirittäret - Manse PP, naisten finaalit 2020

Viestejä
112
Huikea suoritus Kirittäriltä , miten voi joukkue pärjätä noin hyvin kun ottaa huomioon kuinka paljon joukkue heikentyi tälle kaudelle poislähtijöitä olivat Hukka , Sallinen , Urpelainen ja Valkeejärvi kaikki erittäin kokeneita ja hyviä pelaajia ja tilalle kokemattomia ja vähemmän nimekkäitä pelureita , mutta niin vain ottivat taas kultaa nuorentuneella ja vähemmän kokeneella joukkueella , eihän se pitäisi olla mitenkään mahdollista.
Tätä voi itse kukin miettiä omalla tahollaan.
 
Viestejä
1,822
Huikea suoritus Kirittäriltä , miten voi joukkue pärjätä noin hyvin kun ottaa huomioon kuinka paljon joukkue heikentyi tälle kaudelle poislähtijöitä olivat Hukka , Sallinen , Urpelainen ja Valkeejärvi kaikki erittäin kokeneita ja hyviä pelaajia ja tilalle kokemattomia ja vähemmän nimekkäitä pelureita , mutta niin vain ottivat taas kultaa nuorentuneella ja vähemmän kokeneella joukkueella , eihän se pitäisi olla mitenkään mahdollista.
Tätä voi itse kukin miettiä omalla tahollaan.
Eikö tämä hehkutus kuuluisi paremmin Kirittärien osioon? Turhaan sinä täällä jatkuvasti vittuilet.
 
Viestejä
727
Palaan vielä tuohon, hyvää pohdintaa Viuhkalta, joskin hieman eri mieltä (tai vaikka aste-eroa) jossain asioissa...
Laitetaanpas tänne tähän vielä vastaus, kun kuuluu ehkä paremmin tähän ketjuun, jos @Happara haluat tuota finaalisarjaa vielä puida. En nyt montaa viestiä kyllä jaksa siitä enää keskustella. Aika monta erillistä asiaa tuossa viestissä, niin puretaan osiin. Monesta asiasta olen samaa mieltä, joistain eri mieltä.

Manse olisi runkosarjassa voinut (Hukan kera) hoitaa kaksi jaksoa enemmän itselleen eikä olisi tarvinnut yhtään jossitella ylimääräisistä matkustamisista.
Manse ajeli Tre-Jkl -välin bussilla 5 kertaa yhteen suuntaan peräkkäisinä päivinä, Kirittäret 2 kertaa. Normaalisti finaaleissa tuo olisi 3-2, jos ratkeaa kolmen pelin jälkeen. Syy ylimääräiseen ajeluun oli siirtää peli torstailta perjantaille. Jos olisivat siirtäneet seuraavalle viikolle, niin olisi bussipäivien välissäkin ollut lepopäivä. Kuten aiemmin sanoin, niin tätä bussissa istumista en kuitenkaan näe yhtä merkittävänä haittana kuin sitä, että 3 peliä 3 päivään ei sopinut Mansen rosterille/parhaalle pelitavalle sillä rosterilla yhtä hyvin.

Mansen keula oli hyvä tai jopa loistava, mutta pelihän oli tasaista noin kaksi jaksoa kuudesta finaalien jaksoista (ja 0/2 supervuoroja).
Kokonaisuutena Mansen keula oli paljon heikompi finaalisarjassa Kirittäriä vastaan kuin runkosarjassa, puolivälierissä tai välierissä. Näin, koska ensinnäkin Mansen paras sisäpelaaja Hukka tippui pois, mutta mielestäni vielä merkittävämmin, koska tuo 3 peliä 3 päivään hyydytti tyypillisen juoksunopeuden siltä keulalta, mikä alkoi näkyä jo toisen pelin lopusta koko kolmanteen peliin.

Pudotuspelien tilastoja en niin katsoisi, (koska Kirittärillä oli helpommat vastukset sekä puolivälierä- että välieräsarjassa kuin Mansella ja finaaleissa nyt oli nuo omat tapahtumat (3 peliä 3 päivään)) mutta runkosarjatilastojen perusteella mielestäni Mansen ykköskeula oli vähän Kirittärien vastaavaa nopeampi ja vaihtolyönneissä samaa tasoa.

Esim. 2-3 -vaihtojen kärkietenijätilastot runkosarjasta:
1601317502351.png


Kärkilyöntitilasto runkosarjasta (aika tasan nämä mielestäni):
1601317591923.png


Toki otin tähän sellaiset tilastot, jossa tuo ero näkyy parhaiten Mansen kärjen eduksi (esim. 1-2 -välin kärkietenemisissä menee aika tasan), mutta kuitenkin.
Mansen kolmen pelaajan kärki siis levänneenä nopeampi mielestäni kuin Kirittärien ja yhtä hyvä lyömään vaihtolyöntejä/kentällemenoja.

Manse valitsi taktiikakseen kahden lyöjäjokerin käytön ja Kirittäret vastaavasti kahden etenijän ja tästä Kirittäret sai vähintäänkin sitä lepoetua, kun rasitus jakaantui laajemmalle rintamalle.
Totta, mutta Mansen etenijäjokerit oli mielestäni selkeästi heikommat etenemään kuin Peltokangas ja Lähde, joten vaikka niitä olisi käytetty enemmän, niin sekään ei olisi tuonut lisäetua Manselle, koska sitten niistä olisi tullut paloja pesänväleillä. Normaalitilanteessa löysemmällä pelitahdilla Mansen numerolla 2 ensimmäistä pelaajaa olisivat saaneet levätä enemmän pelien väleillä ja olleet nopeammassa juoksukunnossa, jolloin ei olisi tarvinnut käyttää etenijäjokereita rasitussyistä. Kirittärillä tasoero numerolla pelaavien kärkipelaajien ja etenijäjokereiden välillä oli kärjessä mielestäni pienempi kuin Mansella. Mansella oli mielestäni vähän paremmat pelaajat numeroilla 1-3 (Peltokangas, Lähde, Hukka vs Korpela, Mäki-Maukola, Karttunen), mutta Kirittärillä oli paremmat etenijäjokerit. Tilanteentekoon Mansella rosterissa siis tasoltaan parempi ydinjoukko, mutta Kirittärillä enemmän leveyttä.

Ulkopelissä Korpela ja Peltokangas yksi yhteen eikä kyllä kulmia/tosi syvää linjaa takatilanteessa pelannut Mäki-Maukolakaan mitenkään helpolla ulkopelissä päässyt...
Peltokangas repi ja raastoi minkä pystyi, sen sijaan Lähde näytti hyytyvän pahemmin etenemispuolella ja lopulta myös vaihtopelissä.
Ulkopelin kuormittavuuden osalta samaa mieltä, Korpela-Peltokangas 1-1, mutta Lähde näppien perässä etukentällä kuormittavammassa roolissa kuin Mäki-Maukola esim. rajassa.

Onneksi vielä Korpela saatiin lepuutettua/hoidettua kuntoon välieriin, heinä-elokuulla eteneminen näytti ajoittain aika vaikealle.
Korpelalle kyllä ansaittu palkinto pudotuspelien parhaana, koska myös hän oli kovalla kuormalla tuolla pelitahdilla aivan varmasti. Körkkö oli myös todella hyvä.

Kauden aikana Mäki-Maukola löi yllättävänkin paljon kovia vaihtolyöntejä ja vaikka ne eivät niin varmoja olekaan kuin pienet, niin tiukassa pudotuspelirasituksessa ne ovat todella tärkeitä.
Tästä täysin samaa mieltä.

Kahdessa ensimmäisessä finaalissa Kirittärillä oli mittaluokkaa 20 enemmän edettyjä pesänvälejä, joten painetta kyllä Mansen ulkokentässä riitti (1. 87-64 eli 35.9% enenmmän kuin Manse, 2. 92-71 eli 29.6% enemmän kuin Manse). Kotiutusyritykset 2 ensimmäsisessä Kirittärille myös 37-23 (juoksut 18-6), joten kyllä niissäkin Kirittäret oli kuskin paikalla (kolmas finaali oli sen verran yhtä maalia, ettei niitä tilastoja kannata tuohon sotkea).
Finaalitilastot mielestäni enemmän seurausta finaalien pelipäivävalinnoille ja Hukan pois tippumiselle. Kotiuttajat oli Kirittärillä paremmat kyllä finaaleissa. Runkosarjassa kotiuttajat mielestäni tasavahvoja kokonaisuudessa Kirittärien ja Mansen välillä.

Jostain syystä melkeinpä kauden läpi Kirittärillä oli tosi hankalaa hyvän tai loistavan ensimmäisen jakson jälkeen pelata myös hyvä toinen jakso ja tämän Manse kyllä hyödynsi aivan maksimilla. Kiitos jaksopelin mielenkiintoi säilyi kahdessa ensimmäisessä finaalissa loppuun asti.
Itse taas näkisin, että todellista tasoeroa näillä pelaajilla (huomioiden Hukan loukkaantuminen) ja näillä järjestelyillä (3 peliä 3 päivään) kuvaisi se, että Kirittäret voittaisivat niukasti jakson. Tosin tuon ekan pelin eka jakso nyt meni Mansella varmaankin tuon loukkaantumisen tuomiin vaihtoihin (Alava kolmoseksi) ja hämmennykseen.

Kakkoskärki Kirittärillä oli selkeästi vaarallisempi, joskin varsin pienellä roolilla.
Mielestäni molemmat joukkueet pelasi pudotuspeleissä aika paljon yhden kärjen taktiikalla, ainakin Manse, joten normaaleilla pelipäivillä sisäpelissä ei niin paljoa merkitystä kakkoskeuloilla. Ykköskeula Mansella mielestäni vähän parempi.

Ella Mäkelä olisi Mansen joukkueessa ollut varmasti haluttu lyöjäjokeri, mutta Kiritttärissä yllättäen olikin tarjolla pienempi sisärooli, mutta sitäkin merkittävämpi ulkopelirooli. Toki Kirittärillä on aika laaja kotiutuksiinkin pystyvä kokoonpano, joten kahdella etenijällä pelaaminen oli hyvinkin järkevää. Toisekseen kun joukkueessa on vielä numerolla 4 lyövällä ihan absoluuttisen kovat jalat, niin aika mukavasti voi samalla lyöntijärjestyksellä joko pelata samalla sakilla pitkällä kärjellä 1-7 tai sitten katkaista numeroon 4-5 ja jokerit kentälle. Toikkanen on varmasti monen pelinjohtajan haluama pelaajatyyppi - tarvittaessa kotiuttaa, mutta on hyvä vaihtaja ja myös ihan hyvä etenijä - loistavan ulkopelin lisäksi.
Kyllä Suominen oli runkosarjassa Mäkelää selkeästi parempi kotiutusprosenteissa, mutta toiseksi lyöjäjokeriksi ehkä, mutta Mansella se aika pienellä roolilla, kun numerolla pelaavista on Suomisen lisäksi hyviä kotiuttajia Ala-Kauhaluoma, E. Sallinen, Ala-Lipasti ja Kemppainen. Jokereista lisäksi nuori Frantsila ihan hyvä ikäänsä nähden.

Kaikkiaan en nyt niin tiedä oliko se finaalisarja Mansen kannalta farssi, koska finaalit menivät jotakuinkin kuten kaksi runkosarjapeliä.
Runkosarjassa Manse pelasi ainakin ekan pelin Kirittäriä vastaan ihan tarkoituksella vielä kahden kärjen taktiikalla, varmaankin, jotta kakkoskeula saisi myös kokemusta kovia joukkueita vastaan sisäpelaamisesta, vaikka siitä tulikin paljon paloja. Se oli Manselta ihan oikea ratkaisu mielestäni silloin. Ei silloin voinut vielä tietää, että noita pelipäiviä siirrellään tuolla lailla.
Tilastot tuosta pelistä:
Tampereen kotipelissä runkosarjassa Mansella oli enemmän kotiutusyrityksiä ja löi enemmän juoksuja kuin Kirittäret, mutta hävisi kotareissa. Tässä pelissä tilastojen perusteella Manse pelasi jo vähän enemmän yhdellä kärjellä kuten playoffeissa:

Hukan puuttuminen toki vaikeutti urakkaa vielä lisää, jälkiviisaus lienee mahdotonta olisiko runkosarjan/aiempien pleijareiden hieman kevyempi peluutus auttanut yhtään - osan runkosarjaa olin huomaavinani, että esim. Korpelaa ei ihan koko ajan väkisin viety.
Mansella oli 5 lepopäivää ennen finaalien alkua, että mielestäni Manse tuli täysillä voimilla finaaleihin kyllä. Finaalien väliin olisi pitänyt saada sitä lepoa.

Kokonaisuutena vapaasti lainaten erästä pesisselostajaa "minkäs teet jos edes täydellinen suoritus ei riitä". Ulospuhallus tuli varmaan Kaupissa superin jälkeen ja sunnuntai oli sitten lähinnä muodollisuus.
Itse en usko mihinkään ulospuhalluksiin (jos tällä tarkoitetaan, että ei yritettäisi täysillä) ennen viimeistä finaalia, vaan yksinkertaisesti fysiologiset jutut käänsi mielestäni sen vikan Kirittärille. Se tosin, että miksi Manse ei voittanut kumpaakaan Superia edellisissä peleissä, saattaa vähän olla myös mentaalipuolen juttuja, kun Kirittäret on voittanut Mansen yli 10 kertaa putkeen.

Kuitenkin Mansen pelaajat voi ihan pystypäin liikkua kauden jälkeenkin, kovin vähän lopulta jäi jossiteltavaa.
Jossiteltavaa jäi paljonkin, mutta pelaajat hoitivat hommansa mielestäni mallikkaasti noihin pelipäiväasetelmiin ja avainpelaajan tippumiseen nähden. Kyllä ne yrittivät parhaansa aivan varmasti.
Wirzenius itse pelinjohdossa ei myöskään mielestäni paljoa hävinnyt Viljaselle.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
92
Runkosarjan (ja pudotuspelien) tilanteet oli tällä kaudella sen verran vaihtelevia, että päädyin aiemmassa viestissäni vertailemaan lähinnä vain keskinäisiä pelejä.

Aiempina vuosina on pelattu perinteisesti pelattu kahtena peräkkäisenä päivänä ja se(kin) on tietyillä pelaajilla näkynyt. Luulen, että tämä on ollut mielessä koko kesän pelisysteemiä rakennettaessa ja siksi pääosin kahdella (loppukautena täysin) etenijäjokerilla pelattu - mieluummin tiukassa peliruuhkassa leveämmin jalkoja kuin lyöjiä, tosin Kirittärillä on kovissa liemissä keitettyjä lyöjiäkin valmiina jo useita. Tapoja pelata on toki useita - miesten puolella taisi joskus olla kuviona se, että kaikki 1-9 olivat etenijöitä ja koko jokerikolmikko "lyöjiä". Itselle jotenkin tuo kahden jokerietenijän taktiikka vaikuttaa "normaaliinkin" loppuottelusarjaan perustellulta ja rasitukseen hyvin varautuvalta vedolta.

Joo, se toinen runkosarjan peli peli oli erikoinen. Manse löi yhdessä vuorossa aivan hurmoksessa parikin pajatsollista, kun eka jakson piste oli jo Kirittärille "riittävä". Sitä hurmosta Mansen olisi pitänyt pystyä jatkamaan, muttei yhtä kolmostilannetta enempää ottelussa saanut sen jälkeen (sekin taisi olla kakkoskärki).

Fun fact tuohon otteluun liittyen: kauden aikana Kirittäret pelasi kotareita kolmasti (Manse, Lapua, Rauma) eikä vastustaja onnistunut lyömään yhtään juoksua, kaikki 1-0... Sattumaa? Ehkä :)
 
Viestejä
727
Runkosarjan (ja pudotuspelien) tilanteet oli tällä kaudella sen verran vaihtelevia, että päädyin aiemmassa viestissäni vertailemaan lähinnä vain keskinäisiä pelejä.
Nojoo, keskinäisissä peleissä tosiaan sitten taas Mansen osalta ensimmäisessä (Jyväskylässä) Wirzenius pelasi mielestäni yhden kärjen lyöntijärjestyksellä kahden kärjen taktiikkaa ja toisesta pelistä puuttui Manselta kokoonpanosta Lähde. Että eipä nuokaan mielestäni ihan hirveästi kerro.

Aiempina vuosina on perinteisesti pelattu kahtena peräkkäisenä päivänä ja se(kin) on tietyillä pelaajilla näkynyt. Luulen, että tämä on ollut mielessä koko kesän pelisysteemiä rakennettaessa ja siksi pääosin kahdella (loppukautena täysin) etenijäjokerilla pelattu - mieluummin tiukassa peliruuhkassa leveämmin jalkoja kuin lyöjiä, tosin Kirittärillä on kovissa liemissä keitettyjä lyöjiäkin valmiina jo useita.
Tuossa on hyvä pointti. Mansella Frantsila oli tavallaan sekä lyöjä- että etenijäjokeri, mutta ei läheskään Lähteen tasoinen etenijä pesänväleillä, että vaikka Lähde olisi kuinka väsynyt, niin tuskinpa olisi ollut kannattavaa laittaa Lähteen eteen kuitenkaan.
Kaksi etenijäjokeria sinänsähän ei ole nähdäkseni se olennaisin asia, vaan se, että on edes yksi etenijäjokeri, joka on sen verran nopea, että se on kannattavaa laittaa ykkösen haavoittuessa lyömään ennen kakkosta. Toki, jos tällaisia etenijäjokereita on kaksi, niin se taas takaa sen, että varmasti saadaan siihen kakkosen eteen etenijä ja kakkonen vaihtamaan etenijää ykköseltä kakkoselle. Mutta Mansella ei ollut edes yhtä.

Kunnon kahden kärjen sisäpelitaktiikkaa sille sopivalla kahden kärjen lyöntijärjestyksellä (Peltokangas ja Lähde ykkös- ja kakkoskärki jommin kummin päin) kahdella nopealla kärjellä taas Manse ei koko kaudella mielestäni kokeillut naisissa, vaan hakattiin vain lähes samalla yhden kärjen peliin sopivalla lyöntijärjestyksellä jatkuvasti. Sellainen olisi saattanut ehkä olla jopa parempi ratkaisu finaalisarjassa tuolla rosterilla tuohon pelitahtiin, kun olisi antanut happea Peltokankaalle ja Lähteelle. Tuota vähän ihmettelin jo runkosarjassa, että eipä ole paljoa harjoiteltuja variaatioita tuossa pelaamisessa, kun lähes samalla lyöntijärjestyksellä (Peltokangas - Lähde - Hukka -) hakataan koko ajan jopa selvästi heikompia vastaan.
Tuo mielestäni myös yksi jossiteltava asia. Olisiko kahden kärjen taktiikka sille sopivalla lyöntijärjestyksellä (Peltokangas ja Lähde ykkös- ja kakkoskärki jommin kummin päin) ollut finaalisarjassa Manselle parempi, jos sitä olisi harjoiteltu jo runkosarjassa joissain peleissä? Toki siinäkin olisi lyöntijärjestys hieman muuttunut Hukan tiputtua, mutta kuitenkin. Olisi antanut enemmän happea ainakin etenemiseen Peltokankaalle ja Lähteelle, kun pelattiin 3 peliä 3 päivään.

Tapoja pelata on toki useita - miesten puolella taisi joskus olla kuviona se, että kaikki 1-9 olivat etenijöitä ja koko jokerikolmikko "lyöjiä". Itselle jotenkin tuo kahden jokerietenijän taktiikka vaikuttaa "normaaliinkin" loppuottelusarjaan perustellulta ja rasitukseen hyvin varautuvalta vedolta.
Yleensähän ensin laitetaan parhaat ulkopelipelaajat ulkopelipaikoille ja sitten katsotaan, että mitäs muita pelaajia tarvitaan jokereiksi ja miten niillä kannattaa pelata, ehkä tehdään hienosäätöä vähän. Eli, jos parhaat ulkopelaajat (yhdeksikkö) on hyvin etenijätyyppisiä pelaajia sisäpelissä, eikä kotiuttajatyyppisiä, niin silloin aika usein on kannattavaa hankkia sitten jokereihin lyöjäjokereita (kotiuttaja-/vaihtajajokereita) ainakin kaksi ja etenijäjokereita yksi tai joskus harvoin jopa nolla.

Fun fact tuohon otteluun liittyen: kauden aikana Kirittäret pelasi kotareita kolmasti (Manse, Lapua, Rauma) eikä vastustaja onnistunut lyömään yhtään juoksua, kaikki 1-0... Sattumaa? Ehkä :)
Nojoo, itse en nyt taktisesti niin erikoisena pidä tuota Kirittärien takatilannepelaamista. Hyvät pelaajat siellä on polttolinjassa ja hyvin mitatut etäisyydet, mutta ei tuossa muuten nyt hirveästi erikoisuuksia ole. Hyvin pärjäävät tuolla samalla kuviolla kyllä eri lyöjiä vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
162
Nojoo, itse en nyt taktisesti niin erikoisena pidä tuota Kirittärien takatilannepelaamista. Hyvät pelaajat siellä on polttolinjassa ja hyvin mitatut etäisyydet, mutta ei tuossa muuten nyt hirveästi erikoisuuksia ole. Hyvin pärjäävät tuolla samalla kuviolla kyllä eri lyöjiä vastaan.

Samaa mieltä. Se takatilannepalaaminen ei näytä mitenkään kummalliselta, mutta se vain toimii. Kotareista pitää sanoa, että ainakin Tampereella runkosarjaottelussa tuntui, että Tampereen lyöjiä vietiin 10-0. Lyönnit ihan mitä sattuu poskiosumia. Kai ne syötöt sitten olivat hankalia, vaikka penkkiurheilijan silmään eivät näytä erikoisilta.

Sekin pitää mainita, että takatilannepelaaminen oli viime vuonnakin Kirittärillä ihan timanttia. Pori teki finaaleissa hyvin tilannetta, mutta kotiutti surkeilla prosenteilla. Ehkä kontrastia korosti se, että Pori otti kuvionvaihdot käyttöön ja sai sillä hetkeksi pelin hallintaan, mutta lopulta kuitenkin se yksinkertaiselta näyttävä takanen piti paremmin.
 
Viestejä
727
Samaa mieltä. Se takatilannepalaaminen ei näytä mitenkään kummalliselta, mutta se vain toimii. Kotareista pitää sanoa, että ainakin Tampereella runkosarjaottelussa tuntui, että Tampereen lyöjiä vietiin 10-0. Lyönnit ihan mitä sattuu poskiosumia. Kai ne syötöt sitten olivat hankalia, vaikka penkkiurheilijan silmään eivät näytä erikoisilta.

Sekin pitää mainita, että takatilannepelaaminen oli viime vuonnakin Kirittärillä ihan timanttia. Pori teki finaaleissa hyvin tilannetta, mutta kotiutti surkeilla prosenteilla. Ehkä kontrastia korosti se, että Pori otti kuvionvaihdot käyttöön ja sai sillä hetkeksi pelin hallintaan, mutta lopulta kuitenkin se yksinkertaiselta näyttävä takanen piti paremmin.
Katsoin sen kotarin Mansen runkosarjan kotipelistä Kirittäriä vastaan. Kyllähän yksi suuri ongelma Mansella oli kotarissa kotiutuksissa siinä, että lyöntisuunnat oli heikot. Toinen ongelma, että lyönnit olivat vain laaduttomia. Esim. Sallisen merkattu kova laakalyönti viimeisellä suuntautui suoraan Körkölle käsiin. Siis juuri siihen paikkaan, mihin ei ainakaan pitäisi lyödä tuollaista lyöntiä eikä oikeastaan minkäänlaista lyöntiä. Jos tuollaisen laakalyönnin lyö, niin se pitäisi suuntautua kohti sauman keskiosaa eikä pelaajalle suoraan käsiin. Nopeasti katsottuna toinen esimerkki lyönnistä, missä lyöntisuunta oli pielessä oli Suomisen tappikumura ekalla lyönnillä, joka suuntautui liikaa keskelle Mäki-Maukolalle. Hyvä lyönti malliltaan, mutta Mäki-Maukola poimi sen, koska suunta olisi pitänyt olla 5 metriä enemmän kolmospuolelle. Sama suunta myös Ala-Kauhaluoman tappikumurayrityksellä toisella lyönnillä. Ojanperälläkin oli oma pointtinsa, että ehkä esim. ensimmäisellä lyöjällä ensimmäisellä lyönnillä olisi voinut koittaa hyökätä pussarilla, mutta se pitäisi olla kohti Mäki-Maukolaa tai Mäkelää, eikä Körkköä. Jotkut lyöntiratkaisut oli mielestäni hyviä tuossa kotarissa, mutta laatu puuttui. Koittivat esim. lyödä tapin yli välillä ihan hyvällä lyöntisuunnalla, mutta lyönnit oli laaduttomia ja jäivät Karttusen käsiin.

Itse pidän vähän mentaalipuolen juttuina, että ratkaisupaikoissa (mm. finaalien kaksi supervuoroa ja tuo kotari runkosarjassa) Manse hävisi joka kerta Kirittärille, kun niin pitkä tappioputki heitä vastaan. Tämä, koska suoritusten laatu tippui Mansella noissa paikoissa. Runkosarjassa kuitenkin Mansen kotiuttajat kotiuttivat muuten hyvillä prosenteilla.
No, ensi kaudella uudet yritykset.
 
Viimeksi muokattu:
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös