Supervuoro Verkkolehti »

Heavy rock

kontiola

Apocalyptica on myös hyvä. Edustaisko se sitten Helsinkiä ja Roihuvuorta? :)

Zala, hieno tää tunnustus.
Joskus nuorena miehenä menin "läpällä" kaverini kanssa konserttiin jotta saataisiin jälkikäteen naureskella kuinka hassua siellä olikaan. Kun kaupunginorkesteri alkoi soittaa Tsaikovskin sinfoniaa nro 2 "Vähävenäläinen" niin eipäs naurattanut enää. Muistan edelleen kuinka pidättelin hengitystäni ja pulssi takoi kovia lukemia seuratessani orkesterin työskentelyä ja kerta toisensa jälkeen toistuvaa äärettömän kaunista teemaa. Iho meni kananlihalle, kokemus oli vertaansa vaille. Ja joo, isänmaallisena ihmisenä Jean Sibelius uppoaa minuun myöskin, etenkin sävelruno "Kullervo" sekä viulukonserttonsa ovat aivan ehdottomia mestariteoksia.
Itse tykkään myös klassisesta erittäin paljon, kunhan esitys on hyvä, mutta erilaisiin mielentiloihin menee hyvin erilaista musiikkia.
 
Viestejä
298
Heviosastolta uppoaa ainoastaan Nightwish, Beast In Black ja Battle Beast. Loput on lähes täysin elektronista osastoa: kasari, ysäri, euro/italodisco, high energy, dreamdance, trance, euroviisut, saksalainen schlager, pop… + klassisen ja popin sekoitukset tyyliin Sarah Brightman, Josh Groban, Andrea Bocelli...
 
Viestejä
1,846
Heviosastolta uppoaa ainoastaan Nightwish, Beast In Black ja Battle Beast. Loput on lähes täysin elektronista osastoa: kasari, ysäri, euro/italodisco, high energy, dreamdance, trance, euroviisut, saksalainen schlager, pop… + klassisen ja popin sekoitukset tyyliin Sarah Brightman, Josh Groban, Andrea Bocelli...
Black Sabbath Paranoid, Deep Purple Highway Star, Metallica Master of Puppets, Iron Maiden Aces High Marco Hietala Isäni ääni... ovat elektronista osastoa? :unsure: En kyllä osta näkemystäsi. Perustelut sinulla pitää olla tosi hyvät. Luettelit vain suosikkisi? Niissä ei mitään valittamista. (y)
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
880
Ote maailman parhaalta levyltä. Parasta musiikkia, yhden tyylistä sellaista. Fiksummmathan on sanoneet, että on vain kahden tyylistä musiikkia: hyvää ja muunlaista.
 
Viestejä
4,349
Ei kinosta Käppyrät, mutta Routasydän on kyllä kova, vaikka Sentenced ja varsinkin sen inkarnaatiot on täyttä ripulia.

Muuten olen kyllä kovakin hevimetallin ystävä.
 
Viestejä
995
Nykyinen mainstream (Antti Tuiskut jne.) on kyllä näin suomeksi sanottuna melkoista paskaa. Onneksi musiikki ei kuole ja kyllähän tuota hyvääkin musiikkia osataan myös tänä päivänä tehdä. Cheekkii mä kuitenkin arvostan.

Suosikkibändin valinta on aina ollut vaikeaa. Mutta jos jotkut pitää valita niin #1 Judas Priest Blood Red Skies ja #2 Iron Maiden Hallowed Be Thy Name. Metallica ei ole koskaan uponnut. Muutenkaan jenkkien hevi ei mielestäni yllä brittien ja pohjoismaiden tasolle muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mm. W.A.S.P. Rebel In The F.D.G. ja RATT You're in Love on iha jees. Ovathan myös nuo hurrit osanneet musiikkia tehdä. Göteborg Soundin kulta-ajoilta, In Flames The Jester Race. Uudemmista Sabaton Talvisota osuu. On muuten livenä saakelin kova bändi.

Suomalaisista Bodom Everytime I Die, Kalmah Bird Of Ill Omen, Turmion Kätilöt Tirehtööri... Kotiteollisuus Minä olen ja Kilpi Kaaoksen Kuningas menee myös. Vanhemmista Peer Gunt, Sentenced Amok (siinä on muuten hyvä albumi). Kassu Halonenhan muuten sävelsi Kirkalle I'll Be Yours 80-luvulla muutaman raskaamman biisin...

Mutta ei kaikki hyvä musiikki ole aina heviä. Henkilökohtainen arvostus suomalaisia tulkitsijoita kuten Sorsakoskea ja Vesku Loiria kohtaan on suuri. Irwin oli yksi suurista. Niissä sanoituksissa oli semmoisia teemoja, joita sietäisi vielä tänä päivänäkin tuoda esille...
 

LBC

Viestejä
3,605

Maksumuurin takana, mutta hyvä juttu heavyn ehkä suurimmasta klassikosta ja kamalimmasta vitsistä. Saamarin Juntunen.

Minulle Heavy Rock käy nimenä hyvin erottelemaan sen pois kaiken maailman Iron Maideneistä ja muistä Metallicoista, jotka levyttää 15 albumia samaa biisiä. Olisko heavy pop heavy metal ja siitä kaikki speedit ja trashit ja blackit ja mitä niitä onkaan örinöitä mulle vaan liikaa. Joku noista tykkää ja sehän on ihan oikein. Hattu päästä mainittujen Maidenin ja Metallican uralle ja pitkälle duunille, mutta en ole ikinä noita hakeutunut edes itse katsomaan.

Mulle lyijyn raskas heavy rock tuli tavallaan tiensä päähän syyskuussa 1980

1603017312044.png


Mutta onneksi muutakin musaa on kaikenlaista. Ja tämän otsikon lähellä jos haluaa pysyä, niin myös rockahtavan progenkin tuoreempia tekijöitä vielä löytyy. Kotimaisiakin, joiden läheltä lämmitti mieltä kovasti Elli Haloon Ellips ja Hertzenien, Kuoppamäen ja jyllin vetämä Kingston Wallin lämmittely. Ei ehi edes kuuntelemaan kaikkea tästäkään genrestä.
 

kontiola

Liepeiltä olevista mun suosikkeja olisi ehkä nämä, U-kakkosta siltä ajalta, kun ne vielä oli hyviä. Sittenhän niistä tuli ihan kamalia. Toisaalta usein nämä liittyy johonkin aikakauteen, johon ei edes haluaisikaan enää palata.



 
Viestejä
11,744
Ihan otsikon vierestä mutta menköön.

Liepeiltä olevista mun suosikkeja olisi ehkä nämä, U-kakkosta siltä ajalta, kun ne vielä oli hyviä. Sittenhän niistä tuli ihan kamalia. Toisaalta usein nämä liittyy johonkin aikakauteen, johon ei edes haluaisikaan enää palata.





Hassua, se mulle hyvä U2 on tätä ennenkuin se meni osin pilalle





Vaikka kyllä Joshua Tree:kin upposikin hyvin toisen vuosikurssin teekkarille
 

kontiola

Juu, Boy on aivan ehdoton. Ja October. War oli mulle pikkuinen pettymys. Joshua Tree oli sitten viimeinen hyvä U2-albumi. Kuulin ensimmäistä kertaa Glorian Patrikin päivänä rockradiossa vuonna 1982 13-vuotiaana ja sen jälkeen fanitin niitä aikalailla yhtä innokkaasti kuin Jomaa nykyään. Paljon muuta en sitten olekaan fanittanut. Urheilun ja populaarimusiikin saralla ainakaan.
 

LBC

Viestejä
3,605
Otsikko olkoon toisaalta mikä on, kyllä mulle kelpasi vielä Achtung Baby ja osittain senkin jälkeiset sinne vuoteen 2000 asti. Nuo tuli nähtyä kahteen otteeseen Popmart ja 360 -kiertueilla, ja kyllä niitä silloinkin mielellään katseli.

Viimeisitä kahdesta albumista mulla ei ole mitään mielikuvaa, olen kaiketi kuunnellut niitä kyllä. Ei tainnut tulla sitä täydellistä albumia näillekään, mitä he kirjassaan aikoinaan vielä havitteli, No Line on Horizonia ennen se kirja kai ilmestyi ja olisiko siinä ollut yritystä siihen, mutta yritykseksi jäi.

Rattle and Hum oli elokuvissa aika hieno filkka. Tosin oli silloin kyllä hienoa seuraakin messissä, entinen naisystävä ja nykyinen vaimo nimittäin.
 

kontiola

Rattle and Hum oli elokuvissa aika hieno filkka.
Tämän minä kyllä auliisti myönnän, vaikka Joshua Tree on minun kirjoissani viimeinen kunnon studioalbumi. Oma glamuröösein U2-tapahtumani oli muuten vuoden 1985 stadionkeikka Dublinissa, kun bändi palasi kotiin valloitettuaan Amerikan ja muunkin maailman. Pääsin sinne irlantilaisen kirjekaverin kanssa, kun sitä oli ensin pitkään ja hartaasti odotettu. Tilasin myös noihin aikoihin erinomaista irlantilaista tabloid-lehteä Hot Press (jonka vuosikerrat sittemmin ryöstettiin meidän kellarista) ja konekirjoitettuja fanilehtiä jostakin Britanniasta, joita piti maksaa kauhean monimutkaisesti shekeillä tai pankissa vaihdetuilla seteleillä. Mutta nythän on Joma ja pesis, joten mitä uukakkosesta!
 
Viestejä
11,744
Popmart oli kyllä hieno keikka stadikalla. Menee omissa livekokemuksissa maailmanstarat kategoriassa kärkikolmikkoon elämyksenä, erityisesti sen ajan videoseinän ihmisen kehityskulku animaatio on jäänyt mieleen. Itselle U2 tärähti kesällä 1981 Torquayssa en ollut jotenkin noteerannut koko bändiä edellisen talven aikana. Ja on se myönnettävä, että Achtung Baby ja Pop kyllä toimivat minuun vaikka mulle U2 on ensisijaisesti kolme ekaa levyä
 
Viestejä
2,807
Itselleni Mountain oli "heviherätys". Kappaleista Mississippi Queen saa vieläkin kylmät väreet kulkemaan. Kitaristi Leslie Westin jammailua on tullut kuunneltua netistä kaivettuna, erilaisissa kokoonpanoissa. Bändin kohtaloon mahtuu draamaa ja "epäterveet" elintavat veivät kitarististakin mehut.

 

kontiola

Itselleni Mountain oli "heviherätys". Kappaleista Mississippi Queen saa vieläkin kylmät väreet kulkemaan. Kitaristi Leslie Westin jammailua on tullut kuunneltua netistä kaivettuna, erilaisissa kokoonpanoissa. Bändin kohtaloon mahtuu draamaa ja "epäterveet" elintavat veivät kitarististakin mehut.

Vau, onpa hieno. Tässä on se jokin, mitä eniten kaipaan hyvältä rockmusiikilta (ja muultakin): voimaa ja katarttisuutta yhtään pihtailematta mutta niin, ettei kuitenkaan tuu vähäänkään synkkää, toivotonta tai pateettista. Sitä huomaa aivan virkistyvänsä. Sama löytyy myös Shostakovitshilta (-:





Ja nyt ollaan sitten jo tosi kaukana lähtöpisteestä, ainakin tavallaan...
 
Viestejä
2,807
Onneksi musiikin kirjo on laaja. Kaveri asui jenkeissä aikoinaan 80-luvulla ja rahtasi musiikkia aina tullessaan. Southern Rock oli rautaa, Blackfoot, Molly Hatchet ja myös Boston kuulosti hyvälle. Blackfootissa musisoi aikoinaan myös Heepin entinen urkuri Ken Hensley. Blackfootin nimi tulee tietenkin Mustajaloista, bändissä on alkuperäiskansan jälkeläisiä, kuten rumpalista näkee.

 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös