- Viestejä
- 201
Laitan tälle oman ketjun pohdinnan alle.
Seuraava sääntöehdotus: Sisävuoro päättyy, kun joko 3 paloa tai 6 haavaa tulee täyteen.
Mikä muuttuu: Päästään eroon "viimeisen lyöjän/kahden juoksun säännöstä" ja "lyöjien loppumisesta". Tarvitsee seurata ainoastaan palojen ja haavojen määrää. Molemmat on erittäin helppo tulostaululla esittää.
Tein tutkimuksen viimeksi pelatun Superpesiskierroksen 25.6.2019 otteluista. Niissä pelattiin 102 sisävuoroa, joissa ehdittiin ennen nykysääntöjen mukaisen sisävuoron päättymistä tehdä:
0 haavaa 9 kertaa
1 haava 11 krt
2 haavaa 8
3 haavaa 15
4 haavaa 8
5 haavaa 16
6 haavaa 15
7 haavaa 9
8 haavaa 5
9 haavaa 4
10 haavaa 2 kertaa
Sisävuoroissa tehtiin yhteensä 76 juoksua.
Tutkin erikseen ne sisävuorot, jotka olisivat päättyneet nykyistä aikaisemmin sen takia, kun 6 haavaa olisi tullut täyteen. Näitä sisävuoroja oli 35 kpl ja näissä tehtiin 6. haavan jälkeen ainoastaan 3 juoksua. Siis sisävuorojen juoksuista tehtiin peräti 73/76 eli 96% jo ennen 6. haavan syntymistä.
Tämä tarkoittaa sitä, että sisävuorojen venyminen 6. haavan jälkeen ei tuota enää juuri ollenkaan juoksuja. Tuloksena on sen jälkeen käytännössä vain paloja tai lisää haavoja. Tai mahdollisesti lyöjäpula viimeisen lyöjän säännön takia, esimerkiksi "tyhjä kenttä ja viimeinen lyöjä". Mikään näistä ei ole varsinaisesti mielekästä ja korkeatasoista sisäpelitoimintaa.
Tuo 6 haavaa ei ole välttämättä se lopullinen oikea ja järkevä taso, mutta periaate olisi se, että sisävuoron päättymiselle saadaan selkeä ja helposti seurattava ehto, joka samalla kannustaa joukkueita välttämään tavatonta kopittelua kuitenkin ilman varsinaista lyöjien loppumisen uhkaa. Se tuottaa korkeatasoisempia lyöntiratkaisuja, esimerkiksi 3-tilanteessa tai 13-tilanteessa tai 23-tilanteessa ei välttämättä enää tyydytä täyttämään takapesiä helpoimmalla mahdollisella tavalla eli nostamalla yksinkertainen koppi (koska se saatetaan ottaa pois ja siitä seuraa haavoja). Mieluummin tehdään ne takavaihdot korkealuokkaisemmilla lyönneillä.
Sääntö on myös looginen: kopittelua ei haluta ja sitä estetään rajoittamalla sallittujen haavojen määrää. Kun palojen ja haavojen määrä on täyttymässä, on sisäpelijoukkueen pakko pyrkiä todellisiin aktiivisiin ratkaisuihin. Siihen ei tarvita enää lyöjien loppumista ja lyöjäpulaa.
Jotakin vastaavaa sääntöä pesäpalloon esitettiin jo 1930-luvulla. Eli se ei ole mikään uusi sääntöehdotus.
Kommentoikaa ja pohtikaa sääntöehdotusta.
Seuraava sääntöehdotus: Sisävuoro päättyy, kun joko 3 paloa tai 6 haavaa tulee täyteen.
Mikä muuttuu: Päästään eroon "viimeisen lyöjän/kahden juoksun säännöstä" ja "lyöjien loppumisesta". Tarvitsee seurata ainoastaan palojen ja haavojen määrää. Molemmat on erittäin helppo tulostaululla esittää.
Tein tutkimuksen viimeksi pelatun Superpesiskierroksen 25.6.2019 otteluista. Niissä pelattiin 102 sisävuoroa, joissa ehdittiin ennen nykysääntöjen mukaisen sisävuoron päättymistä tehdä:
0 haavaa 9 kertaa
1 haava 11 krt
2 haavaa 8
3 haavaa 15
4 haavaa 8
5 haavaa 16
6 haavaa 15
7 haavaa 9
8 haavaa 5
9 haavaa 4
10 haavaa 2 kertaa
Sisävuoroissa tehtiin yhteensä 76 juoksua.
Tutkin erikseen ne sisävuorot, jotka olisivat päättyneet nykyistä aikaisemmin sen takia, kun 6 haavaa olisi tullut täyteen. Näitä sisävuoroja oli 35 kpl ja näissä tehtiin 6. haavan jälkeen ainoastaan 3 juoksua. Siis sisävuorojen juoksuista tehtiin peräti 73/76 eli 96% jo ennen 6. haavan syntymistä.
Tämä tarkoittaa sitä, että sisävuorojen venyminen 6. haavan jälkeen ei tuota enää juuri ollenkaan juoksuja. Tuloksena on sen jälkeen käytännössä vain paloja tai lisää haavoja. Tai mahdollisesti lyöjäpula viimeisen lyöjän säännön takia, esimerkiksi "tyhjä kenttä ja viimeinen lyöjä". Mikään näistä ei ole varsinaisesti mielekästä ja korkeatasoista sisäpelitoimintaa.
Tuo 6 haavaa ei ole välttämättä se lopullinen oikea ja järkevä taso, mutta periaate olisi se, että sisävuoron päättymiselle saadaan selkeä ja helposti seurattava ehto, joka samalla kannustaa joukkueita välttämään tavatonta kopittelua kuitenkin ilman varsinaista lyöjien loppumisen uhkaa. Se tuottaa korkeatasoisempia lyöntiratkaisuja, esimerkiksi 3-tilanteessa tai 13-tilanteessa tai 23-tilanteessa ei välttämättä enää tyydytä täyttämään takapesiä helpoimmalla mahdollisella tavalla eli nostamalla yksinkertainen koppi (koska se saatetaan ottaa pois ja siitä seuraa haavoja). Mieluummin tehdään ne takavaihdot korkealuokkaisemmilla lyönneillä.
Sääntö on myös looginen: kopittelua ei haluta ja sitä estetään rajoittamalla sallittujen haavojen määrää. Kun palojen ja haavojen määrä on täyttymässä, on sisäpelijoukkueen pakko pyrkiä todellisiin aktiivisiin ratkaisuihin. Siihen ei tarvita enää lyöjien loppumista ja lyöjäpulaa.
Jotakin vastaavaa sääntöä pesäpalloon esitettiin jo 1930-luvulla. Eli se ei ole mikään uusi sääntöehdotus.
Kommentoikaa ja pohtikaa sääntöehdotusta.