.

[Selkeä palo]

.

 

[Viuhkamies]

Voidaan tulla tähän tulokseen, siis passiivimuodossa. Kuka oikeasti voi tulla tuohon johtopäätökseen?

Voidaan siis tulla siihen tulokseen, että myös pesäpallossa valmennuksessa ylivoimaisen tärkeää ei ole monimutkaiset taktiikat, vaan se että roopekorhosten keppi saadaan osumaan risuun ja Vimpelille saadaan se uho päälle, jonka avulla he olivat voittamattomia.
[/QUOTE

Pesäpalloilussa on paljon muitakin osa-alueita kuin kotiuttaminen, eteneminen, koppien haku, näpäystejen haku, hyvät polttoheitot, hyvä lukkaripeli, hyvä pelinjohtaminen jne...

Pesäpallossa on tärkeää huippu-urheiluun panostavat urheilijat, valmentajat ja pelinjohtajat. Missään lajissa uholla ei voiteta, ei pesäpallossakaan.

 

[Selkeä palo]

Voidaan tulla tähän tulokseen, siis passiivimuodossa. Kuka oikeasti voi tulla tuohon johtopäätökseen?

Kuten rivien välistä alussa mainitsin, ottaisin mieluusti vastaan myös vasta-argumentteja. Kyseenalaistan vain "Olipa kerrassaan Einstein-tason yllätysotto, kyllä tämä pelinjohtaja pystyy meidät viemään mestaruuteen!"-ajattelua.

 

[Pystärilaaka]

Kirjoitan aiheesta josta en oikeastaan tiedä mitään, joten jos jossain kohdassa olen väärässä myönnän virheeni. Mennään täysin mututuntumalla. Heräsin aiheeseen Kouvolan tilanteen takia, kun pelinjohtajaksi vaihdettiin pelaaja.

Suomalaisessa urheilussa ylipäätään valmentajan rooli on todella iso. Kaikki suurimmat saavutukset sekä alisuoriutumiset muistetaan päävalmentajan kautta. Jääkiekossa voittavat valmentajat ovat palvottuja olentoja. Tämä on osittain ansaittua, sillä aina kun altavastaaja on yltynyt huimiin suorituksiin, taustalla on ollut eittämättä onnistunut valmennus.

Mihin yleisesti sitten huimiin suorituksiin yltänyt valmentaminen perustuu joukkueurheilussa?
Siihen että pelaajista saadaan heidän parhaansa esiin, että he kasvavat jopa potentiaaliaan suuremmiksi. Joukkuehenkeen ja siihen, että joukkueessa ei ole Matti Meikäläistä, joka on taidoiltaan huippu, mutta joskus "vähän pelailee". Voittavassa joukkueessa parhaat pelaajat ovat aina parhaita, ja myös taidoiltaan heikommat loistavat omassa roolissaan. Pesäpallossa tuntuu siltä, että jokaisessa mestariehdokasjoukkueessa ehkä Joensuuta lukuunottamatta näitä "pelailijoita" löytyy kosolti.

Yleisesti päävalmentajan rooli nykyisessä urheilussa on paljon enemmän henkilöjohtamista, kuin taktiikkakuvioiden hiomista. Uudet jipot on jo keksitty, ja jokainen osaa laittaa ykkösylivoiman tai ykköskärjen oikeaan järjestykseen. Etenkin pesäpallossa varsinkin kokeneilla pelaajilla pelinkäsitys on sitä luokkaa, että valmentaja ei tiedä mitään, mitä he eivät jo tietäisi. Pelinjohtaja on vain päättämässä kotiutusmerkeistä.

Kun katsoo joidenkin superpesiksen valmentajien lehdistötilaisuuksia, tuntuu mahdottomalta ajatella että nämä henkilöt olisivat niitä henkilöitä, jotka ymmärtävät pelaajien henkistä puolta paremmin kuin he itse, ja näkevät heidän yksityiselämänsä ja pään sisään. Pääpointit häviäjällä ovat aina suuntaan "Ei oltu tänään tarvittavalla latauksella, tänään ei jokerilla X osunut lyönti risuun, tänään tuli luokattoman paljon räpylävirheitä". Kaikki nämä seikat liittyvät vahvasti siihen, mitä pelaajien pään sisällä liikkuu pelihetkellä. Ei siihen oliko pelitaktiikka onnistunut. En edes muista tilannetta, jolloin joku joukkue olisi OIKEASTI hävinnyt pelin siihen, että oltaisiin otettu väärissä paikoissa miestä sisään, tai lyöjät olisivat olleet "väärässä" järjestyksessä.

Voidaan siis tulla siihen tulokseen, että myös pesäpallossa valmennuksessa ylivoimaisen tärkeää ei ole monimutkaiset taktiikat, vaan se että roopekorhosten keppi saadaan osumaan risuun ja Vimpelille saadaan se uho päälle, jonka avulla he olivat voittamattomia.

Minun mielestäni tähän ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Matti Iivarinen on pelillisesti loistava pelinjohtaja, muttei ole koskaan saanut joukkuettaan ylisuorittamaan. Hänen piti tulla Manseen nimenomaan saamaan joukkue ylisuorittamaan ja mitä tapahtui? Meriitit eivät pesäpallossa valitettavasti merkitse melkein mitään, sillä jokaisella myös pelaajalla on tarvittavat edellytykset saada joukkue pelaamaan sitä pelitapaa, joka heille on parhaaksi.

Ehkä mainitusta syystä pelinjohtajat eivät saa todellakaan sitä arvostusta, mitä muissa lajeissa valmentajat saavat. Tämä heijastuu varmasti myös palkkapussiin? Pelinjohtaja on korvattavissa, ja samoja merkkejä voisi näyttää kuka tahansa johtoportaasta. Kun katsoo valmentajakuvioita kolme edellisvuosien valmentajaa Kivimäki,Kuosmanen ja Pennanen siirtyivät muihin hommiin "tavoitteensa saavutettuaan". Miten tämä voi olla mahdollista, onko korvaus todella näin pieni? Eikö rahallista houkutusta ole laisinkaan?

Pelinjohtajien rooli on mielestäni todella pieni verrattuna siihen, että pelin taktinen vaatimustaso on lajeista huipulla, ja pelaajien henkinen kunto vaikuttaa pelaamiseen äärimmäisen paljon. Tämä on todella merkityksellistä, johtuukohan vain siitä miten marginaalinen laji meillä on käsissämme.

Pesis on jumiutunut vanhan kansan laji. Ainoa seura jota voidaan pitää johtoporrasta ja bisnesmallia myöten muihin verrattuna nykyaikaisena löytyy Joensuusta. Osaatteko nimetä Joensuun viimeaikaisista joukkueista pelaajia, jotka eivät ole suorittaneet yli oman tasonsa? Ajattelun pelinjohtamisesta täytyy siirtyä myös muualle. Siinä että ihmistuntijana keskinkertainen kokenut pesisukko siirretään pelinjohtaksi, ei vie joukkuetta eteenpäin mihinkään suuntaan.

Kiteytit tosi hyvin seitsemään ensimmäiseen sanaan kaiken olennaisen tästä kirjoituksesta. Loppu olikin niin hämmentävää sepustusta, ettei tuohon pysty edes ottaa kantaa kirjoittamatta samanmittaista romaania. Siksi en nyt siihen ryhdy.

 

[Pystärilaaka]

Sellainen lisäys vielä, että kun ei tiedä mitä kaikkea ei tiedä, on helppo luulla ymmärtävänsä jotain asiaa, josta todellisuudessa ei ole minkäänlaista ymmärrystä.

 

[Heka]

Minunkin tietoni ja ymmärrykseni pesiksestä on aika vajavainen. Ehkä siksikin löysin tuosta "romaanista" jotain järkeäkin. Kyllä minunkin mielestä pelinjohtajat ovat asiajohtamisen (pelinjohtaminen) lisäksi ihmisjohtajia. Mielestäni tässä parhaita ovat olleet Kuosmanen ja Kivimäki. Ei näiden mestaruudet johtuneet ylivertaisista pelaajista vaan siitä, että pelaajat ovat saatu pelamaan taitojensa ylirajoilla ja että joukkuehenki on ollut hyvä, vaikeita hetkiä ja tilanteita on osattu käsitellä oikein jne. Ne taktiset kuviot ovat sitten se toinen puoli. En tiedä tarkoitti palstan aloittaja jotain tämmöistä.

 

[E Pohjalainen]

Selkeä palo kirjoitti: "Minun mielestäni tähän ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Matti Iivarinen on pelillisesti loistava pelinjohtaja, muttei ole koskaan saanut joukkuettaan ylisuorittamaan. Hänen piti tulla Manseen nimenomaan saamaan joukkue ylisuorittamaan ja mitä tapahtui?"

Matti Iivarinen on loistava pelinjohtaja joka johti esim. Ankkurit pudotuspeleihin heikohkolla materiaalilla. Siis hänen johtamansa joukkue ylisuoritti rajusti.

Mansen nykyjoukkueen saaminen ylisuorittamaan ei onnistu edes viuhkavelho Iivariselta, koska joukkueen on koonnut joku muu, ja siinä on vain kolme itä-länsi tason pelimiestä: Tuohisaari, Myllyniemi ja J. Niemi. Näistä Niemi on jostain syystä alisuorittanut vaikka vastuuta on Iivarinen antanut yllin kyllin. Aina ensimmäisenä lyömässä ajotilanteessa.

 

[jhr]

Voidaan siis tulla siihen tulokseen, että myös pesäpallossa valmennuksessa ylivoimaisen tärkeää ei ole monimutkaiset taktiikat, vaan se että roopekorhosten keppi saadaan osumaan risuun ja Vimpelille saadaan se uho päälle, jonka avulla he olivat voittamattomia.

Tämä tuli mieleen tuossa kun oli puhetta Vainionpään Mikosta Kossun pelinjohtajana. Siellä on iso liuta pelaajia, jotka ovat ylisuorittaneet entiseen tasoonsa nähden. Kauppisen ei uskottu täyttävän Tuohisaaren saappaita, Kettunen on Tahkosta tullut aiemmin ylihypättävä täytemies sisäpelissä, Hakomäki ei ollut mikään erikoinen lukkari jolla oli omat ongelmansa syötössä. Pelinjohdossa Vainionpää ei ole mitään ihmeitä keksinyt, mutta pitääkö em. pelaajien kehittyminen ja onnistumiset laskea silti Mikon ansioksi, vai olivatko pelaajat vaan valmiita ja käyttivät tilaisuuden kun sellaisen lopulta saivat. Paha sanoa.

 

[Selkeä palo]

Sellainen lisäys vielä, että kun ei tiedä mitä kaikkea ei tiedä, on helppo luulla ymmärtävänsä jotain asiaa, josta todellisuudessa ei ole minkäänlaista ymmärrystä.

Tarkoituksenani oli herättää keskustelua vertaamalla pesäpallon valmennusta muihin lajeihin, joista myös tiedän itse enemmän. Valaise minua siitä, missä kohdin kritisointini on turhaa.

Minunkin tietoni ja ymmärrykseni pesiksestä on aika vajavainen. Ehkä siksikin löysin tuosta "romaanista" jotain järkeäkin. Kyllä minunkin mielestä pelinjohtajat ovat asiajohtamisen (pelinjohtaminen) lisäksi ihmisjohtajia. Mielestäni tässä parhaita ovat olleet Kuosmanen ja Kivimäki. Ei näiden mestaruudet johtuneet ylivertaisista pelaajista vaan siitä, että pelaajat ovat saatu pelamaan taitojensa ylirajoilla ja että joukkuehenki on ollut hyvä, vaikeita hetkiä ja tilanteita on osattu käsitellä oikein jne. Ne taktiset kuviot ovat sitten se toinen puoli. En tiedä tarkoitti palstan aloittaja jotain tämmöistä.

Myös minun mielestäni Kuosmanen sekä Kivimäki olivat hyvinkin perillä siitä, mitä kaikkea tulee ottaa huomioon jos aikoo mestaruuden voittaa. Kaikki kortit käännettiin ja joukkueesta puristettiin paras irti.

Selkeä palo kirjoitti: "Minun mielestäni tähän ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Matti Iivarinen on pelillisesti loistava pelinjohtaja, muttei ole koskaan saanut joukkuettaan ylisuorittamaan. Hänen piti tulla Manseen nimenomaan saamaan joukkue ylisuorittamaan ja mitä tapahtui?"

Matti Iivarinen on loistava pelinjohtaja joka johti esim. Ankkurit pudotuspeleihin heikohkolla materiaalilla. Siis hänen johtamansa joukkue ylisuoritti rajusti.

Mansen nykyjoukkueen saaminen ylisuorittamaan ei onnistu edes viuhkavelho Iivariselta, koska joukkueen on koonnut joku muu, ja siinä on vain kolme itä-länsi tason pelimiestä: Tuohisaari, Myllyniemi ja J. Niemi. Näistä Niemi on jostain syystä alisuorittanut vaikka vastuuta on Iivarinen antanut yllin kyllin. Aina ensimmäisenä lyömässä ajotilanteessa.

Tarkoitin juuri mainitsemaasi asiaa. Iivarinen on viuhkavelho, mutta parhaan pelitaktiikan tuominen joukkueeseen ei välttämättä tuo sille juurikaan lisäarvoa. Jos Iivarinen on aikaisemmin saanut altavastaajan ylisuorittamaan se on merkittävä teko, mutta Kouvola ei kuitenkaan koskaan ylisuorittanut pelaajamateriaaliinsa nähden. Iivarisen Kouvola-vuosista johdinkin pointtini, että taktisesti erittäin taitavan pelinjohtajan tuominen altavastaajajoukkueeseen voi silti johtaa alisuoriutumiseen. Se kertoo mielestäni ainakin osittain siitä, että pelinjohtajan taktinen osaaminen on hyvin pieni osa menestystä. Jokainen laji-ihminen osaa johtaa joukkuetta taktisesti kohtuullisen hyvällä tasolla.

Mainittakoon vielä se, että kun Pattijoki on suorittanut todella räikeästi alakanttiin on se kokonaiskuvassa mielestäni surullinen tapaus. En ole kuullut, että Haapakoskea olisi huojutettu pois pelinjohtajan pallilta, vaikka sarjan neljänneksi "sijoitettu" rämpii häntäpäässä. Missään muussa lajissa tällainen kausi ei voisi johtaa muuhun kuin potkuihin, ja on selvää miksi kyseisessä tapauksessa ei. Arvostus, menneet meriitit ja pyyteetön työ seuran eteen estää kritiikin. Loukkaantumisten tai muun taakse on yksinkertaisesti turha mennä, kun homma ei vain ota toimiakseen. Mielestäni oiva esimerkki siitä, miten pelaajisto on kehittynyt vuosikymmenten varrella aivan eri tasoiseksi ominaisuuksiltaan, mutta lajin kehitys johtamisessa tuntuu polkevan paikallaan.

 

[Kitronomi]

Selkeä palo kirjoitti: "Minun mielestäni tähän ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Matti Iivarinen on pelillisesti loistava pelinjohtaja, muttei ole koskaan saanut joukkuettaan ylisuorittamaan. Hänen piti tulla Manseen nimenomaan saamaan joukkue ylisuorittamaan ja mitä tapahtui?"

Matti Iivarinen on loistava pelinjohtaja joka johti esim. Ankkurit pudotuspeleihin heikohkolla materiaalilla. Siis hänen johtamansa joukkue ylisuoritti rajusti.

Ei siinä mitään ylisuorittamista tapahtunut, vaan Ankkureilla oli tuona kautena toimiva ykkösnyrkki, jossa oli tarvittavat ominaisuudet; etenemisnopeutta, vaihtolyöntitaitoa ja kotiutusvoimaa - valitettavasti muina kausina ei sitten vastaavaa yhdistelmää saatukaan kasaan.

 

[Joskussavolainenpellooja]

Ei siinä mitään ylisuorittamista tapahtunut, vaan Ankkureilla oli tuona kautena toimiva ykkösnyrkki, jossa oli tarvittavat ominaisuudet; etenemisnopeutta, vaihtolyöntitaitoa ja kotiutusvoimaa - valitettavasti muina kausina ei sitten vastaavaa yhdistelmää saatukaan kasaan.

Ehkä myös hieman apua antoi ankkureissa juuret ja taustat... Nyt ostettu ostojoukkueeseen ostopelinjohtaja ja aikomuksena saada porukka ylisuoriutumaan tasoonsa nähden niin kuulostaa jo lähtökohtaisesti toivottomalta. Aina tarvitaan jokin kosketuspinta joukkueessa jos aikomuksena on ulosmitata maksimisuoritukset (ylisuoritukset).

 

[jjjjussi]

Onhan näitä viuhkatelineitä ollut lajin historiassa. Mainitaan nyt vaikkapa Mikko (Kenkä) Hylkilä Kouvolassa.

 

[PikipeiQQo]

Kuten rivien välistä alussa mainitsin, ottaisin mieluusti vastaan myös vasta-argumentteja. Kyseenalaistan vain "Olipa kerrassaan Einstein-tason yllätysotto, kyllä tämä pelinjohtaja pystyy meidät viemään mestaruuteen!"-ajattelua.

Totean tähän vain lyhyesti, että Selkeä palo otit esiin asian, jota monet eivät viitsi edes ajatella - vaikka kyllä pitäisi! Muussakin urheilussa on vasta viime vuosina herätty ajattelemaan urheilijan mielentilaa suorituksen edellä ja sen aikana, henkistä hyvinvointia ja tavoittelemaan sitä kuuluisaa flow-tilaa. Mikä on altavastaajan [ainoa?] mahdollisuus kepittää ennakkosuosikki pois "raiteiltaan"? Se että haastaja saa hurmoksen tai flow'n päälle.