Sotkuisen pj-touhuilun jälkeen oli Vedolla tarve näyttää, ei tässä nyt ihan pesäpallohanskoja tiskiin olla lyömässä.
Minä kyllä möläytän vanhan kannustushuudon. JUURI NIIN.
On turhaa puhua arvostelevaan sävyyn asioista, joista ei tiedä mitään.
Kun Ruuska lähti Manseen, oli täällä kova metakka siitä, miksi ei lyöty sellaista rahamäärää pöytään, että Perttu olisi paikkakunnalla pysynyt.
Seuraavana vuonna Veto oli mestari.
Odotukset olivat kovat ja ehkä me aloimme uskoa mestaruuteen itsestään selvyytenä. Mitään ylimääräistä kritiikkiä ei kuitenkaan ole juurikaan esitetty ja hyvä niin.